Mee sienehen sian selässä.
Sika siulle sienet löytää,
kuukulaiset kuusikosta,
vahveroiset varvikosta,
karvalaukut kanervista,
kääpäsienet kärsällänsä.

Mite mie pikkune pysyisin
sian suuressa selässä?
Jalat ei yltäs' ympärille
kannuksitta kantapääni,
ei ees käjet kaulallensa
paksun ja pyöriän perältä.

Jospa sen kärsälle kävisit,
hajareisin harottaisit,
sormin sieramet sitosit,
polviin posket puristaisit.
Kuha et silmiä sohisi,
korvihinsa koilottaisit.

Mite mie sien selästä
kopan kanssa kurkottaisin?
Kui mie tattiin tavottaisin,
keräämähän kerkiäisin?
Sikahan ne sienet söisi,
ehtisi ennen minua.

Jätä sit sika sijoillensa
possuparka pahnoillensa.
Käyppä metsähän kävellen,
vaella vaistosi varassa.
Jos et tattia tavoita,
tuo tyhjä koppasi kotihin.

Mitä sie sienillä tekisit?
Onhan siulla oljen päällä
karju kaunis karsinassa,
paisti paksu pahnoillansa,
ystävä ylen makia,
herkku kauan kasvateltu.

Älä nyt tuhmias' turise!
Lemmikkikö leivän päälle,
possuko paistiksi patahan?
Ennen mie syömättä olisin
tai sian syömiset jakaisin
karjun kanssa kaukalolla.