SINISTEN KUKKIEN TUOLIT

Siihen ne olivat nukahtaneet.
Kivierämaan sinisten kukkien tuolit..
Polttavaan paisteeseen kiviseinän viereen.
Laitakaupungilla.

Ei niissä kukkia ollut
mutta ne näkivät unelmaa sinistä kellokukista
valkoisista päivänkakkaroista kaukana täältä
kaukana kaukaisella kukkaniityllä.
Siellä ne uneksivat olevansa .
Vieressä solisi puro.
Sirkuttivat peipot.

Mutta ei ne olleet.
Ne oli unohdettu porottavaan aurinkoon.
Nojaamaan siniseen pöytään
kun eivät voineet nojata toisiinsa.
Vieressään torkkuva kynnysmatto.
Niiden uni ei koskaan toteutuisi.

Kohta tulisi joku,
sanoisi :
Onpa kuuma tuoli.
Voiko tuolle edes istua.

Ei istuisi.
Ohi kulkisi.

Jatkuisi sinisten tuolien uni.
Toteutumaton.

Juuli-14

juuli
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

SINISTEN KUKKIEN TUOLIT

Vierailija 09.11.2014 klo 09:16 Tulipa tästä kauniista runosta mieleen kuinka me ihmiset odotamme jotain. Että jossain muualla on se "onnen maa". Jossain aavan meren tuollapuolen. Jossain kaukana, ei tässä ja nyt. Siinä haaveillessa ja odotellessa se aika ajaa ohi. Tälläisiä ajatuksia minulle tuli. Tarvitsisi itsenikin tehdä jotain, ei vain haaveilla. Kiitos Juuli. Aada Kiitos , Ada. Juuli
Lue kommentti

SINISTEN KUKKIEN TUOLIT

Tulipa tästä kauniista runosta mieleen kuinka me ihmiset odotamme jotain. Että jossain muualla on se "onnen maa". Jossain aavan meren tuollapuolen. Jossain kaukana, ei tässä ja nyt. Siinä haaveillessa ja odotellessa se aika ajaa ohi. Tälläisiä ajatuksia minulle tuli. Tarvitsisi itsenikin tehdä jotain, ei vain haaveilla. Kiitos Juuli. Aada
Lue kommentti