SINISTEN KUKKIEN TUOLIT
Siihen ne olivat nukahtaneet.
Kivierämaan sinisten kukkien tuolit..
Polttavaan paisteeseen kiviseinän viereen.
Laitakaupungilla.
Ei niissä kukkia ollut
mutta ne näkivät unelmaa sinistä kellokukista
valkoisista päivänkakkaroista kaukana täältä
kaukana kaukaisella kukkaniityllä.
Siellä ne uneksivat olevansa .
Vieressä solisi puro.
Sirkuttivat peipot.
Mutta ei ne olleet.
Ne oli unohdettu porottavaan aurinkoon.
Nojaamaan siniseen pöytään
kun eivät voineet nojata toisiinsa.
Vieressään torkkuva kynnysmatto.
Niiden uni ei koskaan toteutuisi.
Kohta tulisi joku,
sanoisi :
Onpa kuuma tuoli.
Voiko tuolle edes istua.
Ei istuisi.
Ohi kulkisi.
Jatkuisi sinisten tuolien uni.
Toteutumaton.
Juuli-14