Kävelen tietä hiljaa
katsellen maisemaa.
Puut kuin kypsää viljaa,
lehtiä pudottaa.
Sininen taivas hohtaa
vasten haapojen kultaa.
Syksyn kerralla kohtaa:
ruskan ja kynnösmultaa.
Täyttymys ja luovutus;
mihinkä sitä vertaa?
Elämän kipu ja kauneus,
kaikki yhdellä kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa meitä Facebookissa
4/2 |
klo 11:53 | 1.11.2014
Kaunis syksyinen pala maisemaa. Ja runo myös.
