SYKSYLESKI

Nousi syksyiset myrkyt jälkeen suvipäivien aurinkoisten
Riehui tuuli, puut vaikersi.
Minusta tui syksyleski
minäkin vaikersin.

Se oli aluksi onnea
kunnes lmestyi seudulle rastas sininen.
Minä raukka kun omistin vain höyhenkostuumin punaisen.
Se kukersi, se sininen, se laulaa luritteli
päiväsfä päivään rouvalleni.
Öisin se rietas päivysti yöpuun alaoksalla.
Kantoi toukkia mahtavia rouvani eineeki.

Viimein sitä onnisti.
Lähti rouvani matkaan sen
ihan iloisesti viserrellen.

Jäin viulua toista soittelemaan
kelopuiden keskelle.
On poikasetkin maalmalla
yksin elelelen.

Uskon kuitenkin vakaasti, rouvani palailee.

Kukas nyt sinistä frakkia alati katselee.

Juuli 2014
,