Tulee ilta,
hämy valon voittaa.
Linnun laulu laannut,
sade soittaa
rikkinäistä räystäslautaa.
Näiltä maisemilta
kevät vasta koittaa,
kun on vuoden maannut
multahautaa,
uuden kasvun taannut.
Onko enää mitään?
Katson suuntaan auringon,
jo kauas itään.
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa meitä Facebookissa
Niin se tahtoo aiakin itselläni olla, että jo pelkästään sää vaikuttaa mielialaan, saati sää ja vuodenaika.
Mitä tulee runojen epäsäännölliseen riimitykseen, niin viiime aikoina olen yhä enemmän mieltynyt riimirunoissa siihen, että epäsäännöllisyydellä rikkoo säännöllistä kaavaa, kuin sillä saisi runoon enemmän henkeä ja persoonallisuutta. Kaikki eivät varmaan siitä pidä, mutta eivät varmaan muutenkaan pitäisi mitallisista.
