Kuin verenä maahan laski minusta viileä neste
Lämpö oli jo tuhansilta vuosilta tuntuisen ajan sitten
imetty
Taivas katsoi tummana
tähdet eivät silmiään räpäyttäneet

Tummin kuivin silmin itsekin katsoin elämäni pois valuvan

Puut humisivat hiljaisena tyytyväisenä kuorona saamastaan
nesteestä
Ahneena imivät juuret minun vähää olomassaoloani

Kevään lehdissä voivat silmäni joskus välkkyä