Kuin verenä maahan laski minusta viileä neste
Lämpö oli jo tuhansilta vuosilta tuntuisen ajan sitten
imetty
Taivas katsoi tummana
tähdet eivät silmiään räpäyttäneet
Tummin kuivin silmin itsekin katsoin elämäni pois valuvan
Puut humisivat hiljaisena tyytyväisenä kuorona saamastaan
nesteestä
Ahneena imivät juuret minun vähää olomassaoloani
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Kevään lehdissä voivat silmäni joskus välkkyä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa meitä Facebookissa
