TUMMAISEIN, LINTUSEIN

Minä tuuditan tummaistain
portaalla riihen hirsisen.
Herää luonto. Kevään aamu usvainen.
Loisti aurinko kultaa, vihersi koivupuut.
Vedet vapaina juoksi. Joet, salmien suut.
Kukkii vuokko. Aamuun herää perhonen.
Minä tuuditan tummaistain.

Olin riihen uksen ma löytänyt.
Riihen aution, tumman, hylätyn.
Monia ovia kolkutellut, avattu ei.
Avattiin. Käsky painua helvettiin.
Ei minua suvaittu.
Minä tuuditaan tummaistain.

Saavuin ovelle riihen.
Musta nokipiisi.
Nyt päättyykö tie.
Vesi piisillä kuumeni.

Sinä synnyit oljille riihen, alle tummien,
nokisten hirsien. Alle keväisten tuulien.
Sua kohdellut kevät ei hellien.
Minä tuuditan tummaistain.

Myrskysi yö, salamoi.
Sun vanhoihin raasuihin kapaloin.
Ei vaatetta muuta mulla.
Oljille riihen
uinumaan tummien tummaa unta
orsien mustien alla.
Yö tumma sun maailmaan tulla.
Minä tuuditan tummaistain.

Nyt istun riihen portaalla.
Mietin, oisiko parempi taivaassa.
Elämäänkö vain hetkeksi luotu.
Sua rakastan, lintusein pieni.
Anna, en tahtoon Luojan suostu.
Minä tuuditan tummaistain.

Jos niin kävisi,
sinusta enkeli Luojan tulisi.
Pyydän, tummaisein, lintusein
siunaa maallinen tieni.

Minä tuuditan tummaistain.

Juuli 2014

.