UNEN UNI

Myöhäinen ilta.
Unta vuoteessa odottelin.
Kuu raosta verhojen kurkki.
Ei sitäkään näemmä nukuttanut
joten seuraa vailla alkoi jutella.

"Kuulehan, ihminen pieni, "
se alkoi ja jatkoi :
" Oletko kuullut taioista kuun
jos unetonna valvoo.
Minä kuu voin unen antaa
laatua en pysty takaamaan.
Se olla voi kaunis tai ruma
sinun täytyy tahtoa, uskaltaa. "

Hetken mietin mitä tekisin
en valvoakaan yötä tahtoisi.
Siispä suostuin taikaan kuun.
Kuu hymyili, kättään heilautti
salamana uneen vaivuin.

Oli talo rakenteilla siinä unessa
oli pihalla kukkaset mustat.
Oli tunnelma outo, pelottava
minä silmät suurina katsoin.
Oli talossa kissa, rukkanen
viivoja, sahalaitoja, ympyröitä.
Pahvilaatikoitakin pinossa
yhdessä minä istuin.

Oli tunnelma sininen hämärä
ei ollenkaan mukava.
Kissalla kieli ulkona roikkui
olikohan se elossa.

Minä kauhusta kiljaisin
katosi kissa, rukkanen
Koko talo outo haihtui.

Oli kadonnut kuukin, katala
pilveen sukeltanut.

Päätin , vannoin
koskaan, en ikinä
kuu-uniin suostuisi.

Juuli2014.