Iltahämärän aikaan usvaneidot heräsivät
Kauniisti äänettömästi tanssivat yllä meren
Yli rantakivikkojen, yli karikkojen
Kadoten ja ilmestyen.
Olin onnellinen
Aina kun sinut hetkeksi tavoitin
Paiskasit minut raivosi sisään
Seisoin siinä ja yritin ymmärtää
Mitä taas väärin tein
Päätin kasvaa ihmisenä
tapani väärät parantaa
että mua voisit rakastaa
Apua hain ja sain
Ymmärsin sinä se sairas olitkin
Jätin sinut narsistin
Katson usvaneitojen kauneutta
Suru asuu rinnassani, niitäkään en tavoita