VARAJALAT

Ne odottivat jonossa.
Suuren, valkoisen talon seinustalla.
Talon jota sanoivat Hiljaisuuden taloksi.
Semmoiseksi johon mennään eikä palata.
Taloksi jossa oli suljetut ikkunaluukut
josta kuulin toisinaan yksinäinen itku.
Siitä talosta ei puhuttu kuin kuiskaamalla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Aina ne olivat ja odottivat.
Ulkoiluttajaa.
Varajalat ne olivat.
Kun ulkoiluttaja tuli se työnsi ne liikkeelle
oli kesä tai talvi.
Talvella palelivat ne varajalat.
Mutta ne nauroivat aina.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olivat iloisia kun pääsivät liikkumaan.
Ne katselivat maisemia ja ihmisiä.
Ja ne nauroivat

molemmat, ulkoiluttaja ja varajalat.

Juuli2014

Sisältö jatkuu mainoksen alla