Värssyn visiot

Mistä löytäisin runooni aihehen,
samaa reittiä pilvet ain kulkee.
Jokapäiväinen taaperrus tavallinen
aatteet sektoriin suppeaan sulkee.

Tuttu toistuvuus turvan tarjoaa,
tuskin kaipaankaan mitään muuta.
Aika ajoin pilvien lomasta
on hauska katsella täysikuuta.

Mutta entäpä sitten ne fiilikset,
joista nykyinen aika niin pauhaa?
Suosiolla mä luovutan muille ne,
minä rakastan metsien rauhaa.

Läpi käyn koko maailmankaikkeuden,
kun juttuuni etsin juurta.
Mieleen nousee tää kysymys ikuinen,
miks' kaiken pitäisi olla niin suurta?

Maan tanasta ylöspäin katselen,
näin en joudu putoomaan puusta.
Hiphei, löysin värssyyni aihehen,
siinä kuvaillaan korpien kuusta.