Elämänriemua kirkuva peitto,

kaatunut risti -

jo tänään varrotaan hautajaissaattoa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pöydälle levitetyt diplomit,

Sisältö jatkuu mainoksen alla

irtisanomisilmoitus laskujen päällä -

eilen musta puku vietiin pesulaan.

Ikkunoiden heijastamana Kehä kolmosen liikennesumppu,

auringon veltto valahdus kukkulan taitse kuin erojainen -

ei ikinä ole näin paljon kukkia tuotu.

Vasta huomenna saatetaan nykyistä surra,

poltetut kirkot tuoksuvat imelästi keväillassa -

vihdoinkin Jumala on kuollut.

Jonot kirkkomaalla ovat hartaita,

pilvet eivät enää yllä katseisiin -

valkoiset nenäliinat kuin antautujille jaetut.

He eivät ehtineet rakastamaan,

multa valuu kuin sokeri kakkulapioista -

syksyisin pitäisi lehtiä sataa enemmän.

Jäljelle ovat jääneet turrat askeleet,

polku hautausmaalta on keveämpi kävellä -

mustat käsineet ahdetaan salaa sivutaskuihin.

Kauppakadulla tulittavat neonkuulat,

jo marraskuussa alkaa joulu ahdistaa -

matkatoimiston ovenkahva on entistä kuluneempi.

Jokainen odottaa vain huomista,

iltauutiset suhahtavat ohi korvameren -

rakkaudesta yöllä ei ole enää iskua.

Vierailija

Vahinko että runo ymmärretään aivan väärin.  Enemmän ajatusta lukemiseen, laajemmalla näkökentällä katsottava mistä onkaan kyse.

Kertoo siitä miten maailmassa onkaan paljon pahaa - miten jumala, jos on, sallii kaiken.  Tässä pointti juttuun.  Joko alkaa sytyttämään..?

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla