Tammikuu
Uuden vuoden alkaa tammikuu.
Mitä tuonee vuosi tullessaan?
Huurreverhon kylmä tuulen suu
puhaltelee tuvan ikkunaan.
Pakkasessa askel polun pintaan
vanhan oven lailla narahtaa.
Kylmä harmaan variksenkin rintaan
lentäessään käy, kun parahtaa.
Valo taistelunsa yötä vastaan
alkanut on voittoon uskoen.
Päivä päivältä se ainoastaan
astuu eespäin pienen askelen.
Helmikuu
Kotipihan koivu ojentaa
kirkkain kitein verhottua kättä.
Pikkulinnut pyrähdellen lentää
tulevaisuudestaan tietämättä,
mistä lämpöä ja ruokaa löytää.
Onko kellään auttavaista kättä,
joka kattais pienen linnun pöytää?
Hetken koristelee hangen pintaa
aurinko mi timantteja heittää.
Säteet suutelevat metsän rintaa,
jota lumi pumpulina peittää.
On luonto puhdasta ja valkeaa
tää näky ihmismielen lumoaa.
Maaliskuu
Ihanaa - jo räystäs kyynelehtii,
päivä lampöä kun lähettää.
Öisin vielä kylmä tulla ehtii.
Aamuin hanki kantaa niin kuin jää.
Vaeltaa voi ihan ilman teitä
poikki pellon, yli piennarten.
Lumipyry joskus ajaa meitä
vallattomasti kuin leikiten.
Haljetessaan ulvoo järven jää.
Siellä täällä pälvi pilkistää.
Huhtikuu
Rinnan täyttää odotus ja ilo,
yö kun lyhenee ja päivän kilo
meillä viipyy yhä kauemmin.
Posken lämmittää sen säde hellä.
Vilua ja surua jos kellä,
sitä kevätpäivä lievittää.
Kuin varkain sulattaa se sydänroudan,
tuo talven jälkeen auringon ja poudan.
Saan uskoa taas kevään ihmeeseen.
Päivästä tästä onnellisen teen.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla