Syys
Miten kaunis onkaan syksyn lehti,
kaikki värit sitä koristaa.
Taivas monta päivää kyynelehti.
Vesihelmet kirkkaat somistaa
puita, pensaita ja nurmikoita,
joita tuulen käsi hyväilee.
Kevät vihreäksi puki noita
lehtiä, mi maahan leijailee.
Pohjolassa vaihtuu vuodenaika.
Siinä oma viehätys ja taika.
Tähän luontoon olen syntynyt.
Olkoon syksy - sitä elän nyt.
Loka
Itkee taivas, itkee rannan raita,
jota kolkko tuuli tuivertaa.
Kesäkissa mökin verannalla
yhä oottaa oven avaajaa.
Yksinäisten kaipuun lokakuu,
kesälesken tilinteon paikka.
Suviajan ystävä ei saavu,
enää odottajan luokse, vaikka
kuinka sydän riutuis ikävää.
Silmissänsä kaipuun kyyneleitä,
niin kuin kesäkissa yksin jää.
Surullisempi kuin mikään muu
ajanjakso aina vuoden päästä
on synkkä surullinen lokakuu.
Ei lahjomaton syksy siltä säästä.
Marras
Musta on yö ja päivällä sataa.
Auringon valo käy lyhyttä rataa.
Sytytän lappuja, kynttilöitä,
valoilla lyhennän pitkiä öitä.
Mietin, mitä nyt tehdä voisin -
ystävälle jos iloa toisin.
Ostaisin matkalla kukkasen, kaksi,
tekisin päivämme iloisemmaksi.
Kuulumisia vaihdettaisi,
kumpikin kupposen kahvia saisi.
Pian kuluisi sateinen päivä jo.
Ehkä huomenna paistaakin aurinko!
Joulu
Valkoinen pehmyt vaippa kattaa jo kaiken maan.
Rauhaisan joulun tunnun mä sydämeeni saan.
Syttyvät hautuumaalle sadat kynttilät.
Uinuvat siellä monet omaiset, ystävät.
Valkoisen puiston yllä soi ääni kellojen
kutsuen joulukirkkoon kiireisen ihmisen.
On pitkä päiväin saatto vuodesta vuotehen,
vaan aina jouluaatto tuo muistot mielehen,
vanhemmat, sisarukset ja joulut lapsuuden
ja hänet, joka syntyi jouluna seimehen.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla