Apteekista ilman reseptiä ostettaviin lääkkeisiin liittyy paljon harhaluuloja. Apteekkiopin professori Riitta Ahonen oikaisee 10 yleistä virhekäsitystä.

Lähes puolet apteekin ammattilaisista törmää päivittäin tilanteeseen, jossa asiakkaalla on puutteelliset ja hoidon onnistumista vaarantavat tiedot itsehoitolääkkeistä. Tämä selviää kyselytutkimuksesta, jonka Farmasian oppimiskeskus teki viime vuoden lopulla. Saman tutkimuksen mukaan lähes neljännes apteekin ammattilaisista havaitsee vähintään päivittäin, että asiakas on ostamassa itsehoitolääkettä käyttötarkoitukseen, johon lääkettä ei ole tarkoitettu.

Virheellisiä käsityksiä on kaikista itsehoitolääkeryhmistä, mutta erityisesti särky- ja yskänlääkkeistä. Yleisimmin neuvontaa tarvitsevat iäkkäät lääkkeiden käyttäjät, lapsiperheet ja monilääkitysasiakkaat. Noin joka kolmas asiakas kysyy neuvoa oma-aloitteisesti.

Yli puolet apteekin ammattilaisista ohjaa vähintään muutaman kerran viikossa itsehoitolääkettä tarvitsevan asiakkaan lääkäriin sen sijaan, että myisi tälle lääkkeen. Tavallisimmat syyt tähän ovat sairauden tai oireiden epäselvyys, pienen lapsen sairaus tai oire ja epäily sairaudesta, johon itsehoito ei riitä.

Joka toinen apteekin asiakas ostaa itsehoitolääkettä. Vuosittain apteekkeihin tehdään arviolta 30–35 miljoonaa itsehoitokäyntiä.

  1. Itsehoitolääkkeet ovat vaarattomia, ja siksi niitä voi syödä kuin karamelleja.

    Itsehoitolääkkeet ovat tehokkaita lääkkeitä, joilla voi myös olla haittavaikutuksia. Tavallisimmat haitat liittyvät tulehduskipulääkkeisiin, jotka saattavat aiheuttaa mahan limakalvon verenvuotoja. Tutkimusten mukaan noin kolmannes itsehoitosärkylääkkeiden käyttäjistä ilmoittaa kokeneensa niiden aiheuttamia mahavaivoja.

    Itsehoitolääkkeissä olevaa annostusohjetta tulee noudattaa, ellei lääkäri ole määrännyt isompaa annosta. Esimerkiksi tulehduskipulääkkeiden teho ei juurikaan nouse annosta nostamalla, mutta haitat lisääntyvät.

  2. Itsehoitolääkkeissä käytetään tehotto­mampia lääkeaineita kuin reseptilääkkeissä.

    Itsehoitolääkkeissä on usein samoja lääkeaineita kuin reseptilääkkeissä, mutta lääkkeen vahvuudet ja pakkauskoot ovat pienempiä.
    Esimerkiksi 400 mg:n vahvuista ibuprofeenia voi ostaa ilman reseptiä, mutta 600 mg vaatii jo lääkärin tutkimuksen ja lääkemääräyksen.

    Vinkki! Ibuprofeenia vai parasetamolia – ethän ota väärää lääkettä kipuusi?

  3. Jos yhden särky­lääkkeen päiväannos on jo täynnä ja kipu jatkuu, sitä voi yrittää poistaa jollain toisella särkylääkkeellä.

    Samaa lääkeainetta voi olla apteekissa saatavana useilla eri nimillä. Esimerkiksi särkylääke ibuprofeenia myydään muun muassa nimillä Ibusal, Burana ja Ibumax. Asetyylisalisyylihappo puolestaan tunnetaan esimerkiksi nimillä Aspirin, Disperin ja Primaspan. Tutkimuksissa on käynyt ilmi, että potilaat käyttävät tietämättään yhtä aikaa samoja lääkeaineita eri nimillä. Vaarana on lääkkeiden yliannostus.
     
  4. Kalliimmat kipu­­­lääkkeet ovat tehok­kaampia kuin halvemmat.

    Lääkkeen hinnalla ei ole mitään tekemistä lääkkeen tehon kanssa. Pitkään markkinoilla olleet lääkkeet ovat yleensä halvempia kuin uudet. Tämä johtuu siitä, että vanhojen lääkkeiden patentti on umpeutunut, ja niillä on paljon rinnakkaisvalmisteita. Rinnakkaisvalmisteet sisältävät samaa lääkeainetta eri nimillä ja niiden tulo markkinoille saa aikaan hintakilpailun, mikä alentaa kaikkien kyseisen ryhmän lääkevalmisteiden hintoja. Siten halpa kipulääke on yhtä tehokas kuin kallis.
     
  5. Särkylääkkeen oikea kerta-annos on 400 mg.

    Eri lääkeaineet vaikuttavat erilaisilla vahvuuksilla. Ibuprofeenin itsehoitovahvuudet ovat 400 mg ja 200 mg, mutta ketoprofeenilla riittää 25 mg. Aspiriinia voi puolestaan ottaa särkyyn 500 mg:n kerta-annoksen.

    Parasetamoli on hyvä ja turvallinen särkylääke, kun sitä käytetään oikein. Liian isoilla annoksilla ja pitkään käytettynä se voi aiheuttaa vakavia maksavaurioita. Jos käyttää lääkärin määräämänä parasetamolivalmisteita särkyyn (esimerkiksi Dolan tai Panacod), ei yhtä aikaa sen kanssa saisi käyttää parasetamolin itsehoitovalmisteita.

    Särkylääke aspiriinia käytetään myös pieninä annoksina sydän- ja verisuonisairauksissa estämään tukoksia, mutta tähän tarkoitukseen niitä tulisi aina ottaa vain lääkärin määräyksestä, ei omin päin.

    Jos käytössä on veren hyytymistä estäviä lääkkeitä, tulisi sopivan särkylääkkeen valinnasta keskustella sekä lääkärin vastaanotolla että apteekissa.

    Lue lisää: Irti kivusta ilman lääkkeitä?

  6. Itsehoitolääkkeitä voi huoletta käyttää pitkiä aikoja.

    Itsehoitolääkkeet on tarkoitettu pienten ja tilapäisten vaivojen hoitoon, eikä niitä tulisi koskaan käyttää pitkiä aikoja ilman lääkärin määräystä. Jos vaiva tai oire pitkittyy, on aina syytä hankkiutua lääkärin tutkittavaksi. Itsehoitolääkkeillä voidaan peittää vakavampi oire, jolloin asianmukaiseen hoitoon hakeutuminen viivästyy. Esimerkiksi useita viikkoja jatkuneet närästysvaivat tai kipu on aina syytä tutkituttaa.

    Itsehoitolääkkeiden pakkausselosteessa on maininta siitä, miten pitkään itsehoitolääkettä voi käyttää ilman lääkärissäkäyntiä. Ohjeen noudattaminen on tärkeää esimerkiksi nenän tukkoisuuden hoitoon tarkoitettujen sumutteiden osalta, sillä liian pitkään käytettyinä ne voivat aiheuttaa nenän limakalvojen turvotusta ja nuhaa.
     
  7. Itsehoitolääkkeitä voi käyttää yhtä aikaa lääkärin määräämien lääkkeiden kanssa.

    Itsehoitolääkkeillä voi olla yhteisvaikutuksia lääkärin määräämien lääkkeiden kanssa. Sen vuoksi niiden käytöstä tulisi kertoa sekä lääkärin vastaanotolla että apteekissa, jossa yhteensopimattomuudet voidaan tarkistaa.

    Tutkimusten mukaan osa kipupotilaista käyttää samanaikaisesti sekä itsehoito- että reseptisärkylääkkeitä, jopa samaa vaikuttavaa ainetta olevaa lääkettä. Jos kipu ei hellitä lääkärin määräämällä lääkkeellä, potilaan pitäisi neuvotella asiasta lääkärin kanssa. Tällöin vastaanotolla voidaan valita sopivampi kipulääkitys. Tämä tulee potilaalle myös edullisemmaksi, sillä lääkärin määräämästä lääkityksestä on mahdollista saada sairausvakuutuskorvausta.
    Joskus itsehoitolääke voi tehostaa lääkärin määräämän lääkityksen tehoa, toisinaan se heikentää sitä.

    Taustaa: Luontaistuotteet olivat koitua kohtaloksi
     
  8. Kaikki itsehoito­lääkkeet sopivat kaikille.

    Myös itsehoidossa oleville lääkkeille voi olla allerginen ja saada niistä vakavankin allergisen reaktion, esimerkiksi hengenahdistusta, turvotusta tai ihottumaa. Jos sairastaa jotain pitkäaikaissairautta, siitä pitäisi kertoa apteekissa itsehoitolääkettä ostaessa. Esimerkiksi kaikille astmaatikoille eivät tulehduskipulääkkeet sovi, jolloin apteekissa osataan valita turvallisin vaihtoehto.
     
  9. Flunssalääke parantaa flunssan ja yskänlääke yskän.

    Flunssan hoitoon ei ole tarjolla itsehoitolääkkeitä, mutta flunssan oireita voidaan lievittää itsehoitolääkkeillä. Myös yskänlääkkeitä voidaan käyttää oireiden lievitykseen, vaikkei niiden tehosta ole pitävää näyttöä.

    Flunssan hoitoon markkinoilla on myös yhdistelmävalmisteita, joissa on särkylääkettä, vitamiinia ja kofeiinia. Valmisteessa saattaa olla esimerkiksi C-vitamiinia ja asetyylisalisyylihappoa eli aspiriinia. Yhdistelmävalmisteet eivät siis ole mitään vaarattomia vitamiinijuomia tai -tabletteja, vaan myös niiden annostusohjeita tulee noudattaa.

    Lue lisää: flunssaa vai allergiaa?

  10. Itsehoitolääkkeet tehoavat jokaiseen samalla tavalla.

    Kipulääkkeiden kuten muidenkin lääkkeiden teho on yksilöllinen ja riippuu muun muassa geeniperimästä. Ei ole esimerkiksi olemassa ”maailman parasta kipulääkettä” kaikille, vaan on löydettävä kullekin henkilölle tehokkain ja turvallisin kipulääke.

Hyvinvoinnin pohja rakentuu pienistä arkisista liikuntateoista. Yhdistä ne rutiineihisi, niin liikkumisesta tulee päivittäinen tapa.

1. Jumppaa sängyssä

Hyödynnä aamun loikoiluhetki ja jumppaa samalla lantionpohjaa. Tämä unohtuu usein, vaikka se on tärkeää etenkin ikääntyville. Supista lantionpohjan lihaksia ensin nopeasti 5–10 kertaa. Tiivistä sitten voimakkaasti ja laske viiteen. Rentouta hitaasti ja toista viisi kertaa.

2. Venyttele ovensuussa

Lemmikkieläimet venyttelevät noustessaan – mikset sinäkin? Kun nouset sängystä, pysähdy ovensuuhun. Laita kämmenet ovenkarmeille ja nojaa eteenpäin. Venytys avaa rintakehää. Tartu sitten kaksin käsin ovenkahvaan ja köyristä selkää kuin kissa.

3. Treenaa tasapainoa pesulla

Seiso hampaita harjatessasi yhdellä jalalla 10 sekuntia, vaihda jalkaa ja toista. Nouse päkiöille ja tee pumppausliikettä. Laskimoverenkierto käynnistyy. Liike on vaikeampi, kun käytät tavallista hammasharjaa sähköhammasharjan sijasta.

4. Tee kävelystä hauskempaa

Tee lenkistä hauskempi ja pyydä ystävä seuraksi. Jos se ei onnistu, ota mukaan kännykkä ja bluetooth-kuulokkeet. Soita tuttavalle ja vaihda kuulumisia reippailun ajan. Tai kuuntele musiikkia tai äänikirjaa. Muista kuulokkeet, jotta saat kädet heilumaan vapaasti.

5. Hyödynnä televisionkatseluhetket

Tee television katselusta terveysteko. Päätä, ettet saa istua sohvalle ennen kuin olet kyykännyt. Seiso selkä sohvaan päin, kyykkää niin että takapuoli osuu sohvaan ja ponnista ylös. Toista 10 kertaa. Voit kirjoittaa muistilapun sohvapöydälle, jotta muistat kyykkäillä.

6. Tanssi villisti

Ennen iltasuihkua on aika hullutella. Laita lempikappaleesi soimaan ja tanssi, vetkuta ja twistaa itsesi hikiseksi. Tanssiminen vahvistaa lihaksia, hoitaa sydäntä ja virkistää aivoja. Älä ajattele miltä näytät, pidä vain hauskaa. Ja jos hikoat, ei haittaa - olethan juuri menossa suihkuun!

Asiantuntijana fysioterapeutti Riikka Ilmivalta, Virkisteri Oy.

Kutisevia paukamia aiheuttava urtikaria eli nokkosihottuma on yleensä helppo tunnistaa. Ihottuman syyn selvittäminen ja hoito sen sijaan voivat olla vaikeita.

Ei voi olla totta! Mistä näitä laikkuja tulee? Ensin oli vain muutama näppy kaulassa ja käsissä, mutta nyt on isoja paukamia ympäri kehoa. Läikikkäänä ei kehtaa lähteä ihmisten ilmoille, ja tolkuton kutina tekee kohta hulluksi.

Urtikaria eli nokkosihottuma voi yllättää kenet tahansa iästä ja sukupuolesta riippumatta. Urtikaria piinaa jopa viidesosaa suomalaisista. Joillakin on paukamia vain kerran elämässä, toisilla oireet voivat toistua viikkojen tai kuukausien ajan tai uusia vuosien kuluttua.

Urtikariasta kertovat hieman koholla olevat, kutisevat paukamat, jotka voivat nousta iholle muutamassa minuutissa. Usein paukaman keskiosa on vaaleampi ja sen ympäristö punoittaa.

– Paukamat voivat olla halkaisijaltaan millimetrin kokoisia, pikkuruisia hyttysenpistoja. Tai ne voivat olla kämmenen tai jopa lähes vartalon kokoisia yhtenäisiä ihottumalaattoja, kertoo asiantuntijalääkäri Péter Csonka Allergia-, iho- ja astmaliitosta.

Paukamat voivat muuttaa muotoaan, levitä tai yhdistyä laajoiksi ihottuma-alueiksi. Uusia paukamia voi nousta eri puolille kehoa useiden päivien ajan, mutta yksittäinen paukama pysyy samantapaisena ja samassa paikassa korkeintaan vuorokauden.

Sivuoireet mahdollisia

Lyhytkestoinen urtikaria kestää yleensä muutaman päivän tai viikon. Se on yleisempi lapsilla kuin aikuisilla, ja useimmiten sen laukaisee jokin infektio kuten flunssa. Myös stressi altistaa ihottumalle.

– Lyhytkestoisen urtikarian taustalla on harvoin allergiaa tai yliherkkyyttä. Vain noin joka sadas urtikaria johtuu allergisesta reaktiosta. Jotkut kipulääkkeet, verenpainelääkkeet ja antibiootit ja lapsilla ruoka-aineet, kuten maito tai kananmuna, voivat kuitenkin aiheuttaa urtikariaa tai pahentaa sitä, Csonka sanoo.

Kutiseva nokkosihottuma on kiusallinen mutta se ei yleensä ole vaarallinen. Jos histamiinia kuitenkin vapautuu erityisen paljon, ihottuman lisäksi voi tulla vatsakipua, pahoinvointia, oksentelua, ripulia, sydämentykytystä ja hengenahdistusta.

– Akuutti urtikaria voi joskus olla vakavan ja harvinaisen yliherkkyysreaktion, anafylaksian ensioire. Silloin on käytettävä adrenaliini-injektoria tai hakeuduttava viipymättä päivystykseen, Csonka muistuttaa.

Kutina ja turvotus riesana

Jos urtikarian oireita ilmenee toistuvasti yli kuuden viikon ajan, puhutaan kroonisesta, pitkäkestoisesta urtikariasta. Oireita on päivittäin ja ne voivat pahentua aika ajoin. Ihottuma voi myös pitää taukoa ja ilmestyä tauon jälkeen uudestaan.

– Paukamat syntyvät, kun ihon sisällä olevista soluista vapautuu histamiinia. Iho punoittaa, koska histamiini laajentaa pieniä verisuonia. Samalla suonten läpäisevyys lisääntyy ja plasmaa tihkuu kudokseen, mikä johtaa ihon turvotukseen ja paukamien syntymiseen, Csonka kuvailee.

Turvotus voi olla rajun näköistä.

Histamiini ärsyttää hermopäätteitä ja aiheuttaa kutinaa. Kutina voi olla sietämätöntä ja häiritä arkea ja nukkumista.

Urtikariaan saattaa liittyä turvotusta, joka voi joskus olla melko rajunkin näköistä. Huulet, silmäluomet, kasvot, korvalehdet tai kämmenet voivat turvota. Myös turvotus johtuu histamiinin vapautumisesta, mutta syvemmällä ihossa.

Potilaan havainnot tärkeitä

Fysikaaliset ärsykkeet, esimerkiksi kylmyys, lämpö, vesi, hiki, paine ja tärinä voivat laukaista paukamat. Piirtopaukamoinnissa ihon raapaisu aiheuttaa oireet.

– Lääkärin on yleensä helppo todeta urtikaria ihottuman ulkonäön ja oireiden perusteella. Laajoista tutkimuksista on harvoin apua, Csonka sanoo.

Urtikarian syyn selvittämisessä tärkeitä ovat potilaan omat havainnot ja keskustelut lääkärin kanssa. Usein oireiden aiheuttaja jää kuitenkin tunnistamatta.

Jos oireiden laukaisija on selvillä, ensisijainen hoito on välttäminen. Esimerkiksi kylmäur­tikariaa voi torjua vaatetuksella, pysymällä tuulensuojassa ja välttämällä kylmässä vedessä uimista.

Antihistamiineja voi käyttää vaikka useamman vuoden ajan.

Oireilua on vaikea ennakoida, ja se alkaa usein juuri silloin, kun sitä ei toivoisi. Tämä aiheuttaa stressiä ja noloja tilanteita ja saattaa jopa johtaa eristäytymiseen.

– Oireita voidaan lievittää antihistamiinilla. Jos paukamat helpottavat ilman reseptiä myytävillä antihistamiinivalmisteilla ja tavallisilla annostuksilla, urtikariaa voi lääkitä omin päin, Csonka sanoo.

Jos omahoito ei auta, lääkäri voi suurentaa antihistamiinin annosta kaksinkertaiseksi, joskus jopa nelinkertaiseksi.

– Antihistamiinit ovat turvallisia, ja niitä voi käyttää vaikka useamman vuoden. Tärkeää on, että käytetään uudempia väsyttämättömiä antihistamiineja. Vanhoja keskushermostoon vaikuttavia antihistamiineja ei kenenkään pitäisi käyttää. Jos antihistamiini ei auta, oireisiin voidaan kokeilla muitakin lääkkeitä.

Krooninen urtikaria voi kestää vuosia, mutta positiivista on se, että se voi hävitä yhtä yllättäen kuin alkoikin.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 8/2018.