Seisot koko elämäsi jalkojesi päällä. Ei siis ole yksi ja sama, millaiset jalkineet valitset. Lue tästä kunnollisten kesäkenkien ABC.

1. Miten valitsen jaloilleni ystävällisen kenkäparin?

Luota tuntemuksiisi. Kun saat hyvät kengät jalkaan, tunnet, että jalkateräsi ovat niissä kotonaan ja askeltaminen käy kevyesti ja luonnollisesti. Hyvien kenkien päällä et horju, vaan kävely tuntuu vakaalta. Hyvät kengät vaimentavat iskuja.

Jalkaystävällisillä kengillä on jalan lestiä mukaileva ja taipuisa mutta ei kuitenkaan lötkö pohja. Niissä on myös kantapään laajuinen ja enintään parisenttinen korko. Valitse kengät, joissa on tilava ja varpaita puristamaton kärkiosa.

Kunnollisten kenkien tunnusmerkkeihin kuuluu myös napakka kiinnitys. Olipa kenkä nauha-, remmi- tai tarrakiinnitteinen, jalka ei valu kohti kärkeä tai karkaile kantaosastaan.

2. Jalkaterissäni on lieviä tuntopuutoksia ja kipukohtia. Millaiset ovat minulle sopivat kengät?

Hyötyisit kengistä, joissa on normaalia paksumpi pohja ja tavallista leveämpi päkiäosa. Sellaisia on saatavilla etenkin erityisjalkinevalikoimissa, joita myyvät muun muassa hyvin varustetut kenkäkaupat ja terveyskaupat. Niissä saat asiantuntevaa palvelua, joten kerro jalkaongelmistasi myyjälle.

3. Hyötyisinkö yksilöllisesti juuri minua varten valmistetuista tukipohjallisista?

Kenties. Mittojesi mukaan valmistetut pohjalliset jakavat kehosi painon oikein jalkaterillesi, estävät kovettumien ja haavaumien syntyä ja auttavat luonnollisen askelluksen ylläpidossa.

Jos teetät itsellesi yksilölliset pohjalliset, muistathan, ettei niitä kannata teettää vanhoihin ja jalkaan muotoutuneisiin kenkiin. Satsaa siis samalla uuteen ja napakkaan kenkäpariin.

Katso kuitenkin, että uusissa kengissäsi on tilaa tukipohjalliselle: irrota valmispohjallinen, niin saat syvyyttä mittatilauspohjalliselle.

Yksilöllisiä tukipohjallisia valmistavat muun muassa isot urheiluliikeketjut, mutta niiden valmistamat pohjalliset eivät riitä, jos olet diabeetikko tai reumaatikko tai jos sinulla on jalkasairauksia. Mene silloin mieluummin jalkaterapeutin pakeille. Sellaisia löydät muun muassa lääkärikeskuksista.

4. Millaisia kenkiä on arkikäytössä syytä välttää?

Käyrälestisiä ja jalkoja ulkoreunoilta puristavia kenkiä – samoin kapeakärkisiä, jotka ovat kenties sirot, mutta puristavat varpaat suppuun ja lisäävät päkiän kuormaa. Tällaiset kengät johtavat usein kivuliaisiin vaivaisenluihin ja vasaravarpaisiin.

Karta myös yli kaksisenttisiä korkoja, sillä silloin koko kehosi paino siirtyy päkiän varaan. Korkkarit altistavat kivuille, hankaumille ja varpaiden asentomuutoksille.

Varo myös jalan sisäänmenoaukosta liian löysiä ja takaosasta täysin avoimia ja remmittömiä kenkiä. Ne joustavat liikaa, väsyttävät jalkoja ja ovat usein syynä kantapään krooniselle kiputilalle ja varpaiden virheasennoille.

5. Kenkäkaapissani on monta hukkaostosparia. Miten vältyn sellaisilta jatkossa?

Mene kenkäostoksille aikaisintaan iltapäivällä, sillä jalat turpoavat päivän mittaan useita millejä pituutta ja jopa sentin verran leveyttä. Sovittamiseen on myös hyvä varata runsaasti aikaa, sillä kenkiä on syytä testata huolella kävelemällä ympäriinsä myymälässä.

Kerro kenkämyyjälle, millaiseen käyttötarkoitukseen olet kenkiä hankkimassa, ja pyydä, että myyjä suosittelisi sinulle jalkaystävällisiä malleja. Muista kuitenkin, että oma tuntemuksesi painaa enemmän kuin myyjän suositukset. Vain sinä itse osaat sanoa, millaisissa kengissä jalkasi viihtyvät.

6. Iän karttuessa jalkani koko on kasvanut numerolla. Vai valmistetaanko nykykengät eri mittojen mukaan kuin ennen?

Jalkaterien koko ja muoto muuttuvat ja elävät iän mukana. Toki myös valmistajalla on väliä. Moni ulkomainen kenkä on suomalaiselle jalalle liian kapea.

Kysy aika ajoin uusia kenkiä hankkiessasi, voisiko kenkämyyjä mitata jalkasi. Mittoihin pitää lisätä aina sentti tai puolitoista ylimääräistä, sillä jalkaterä pitenee kävellessä.

Asiantuntijana jalkaterapeutti ja jalkaterapian emerituslehtori Riitta Saarikoski, Helsinki.
Lähteenä: Saarikoski, Stolt, Liukkonen: Terveet jalat. Duodecim 2008.

6 kysymystä kesäkengistä – näin valitset täydellisen parin

Markettien kenkävalikoimista on tosi vaikea löytää riittävän leveälestisiä ja jalassa mukavalta tuntuvia kenkiä. Säästän hyviä kenkiä varten ja aion ostaa nyt kesäksi terveyskaupasta keveyt kesäsandaalit mutta oikealla tavalla tukevat ja ei ihan ohutpohjaiset. Jaloissani on sairauden aiheuttamia muutoksia, joten alekorit ei auta minua. Muun kaiken ostan mahdollisimman halvalla mutta haluan pitää jalkani.
Lue kommentti

Lippaluomi on yläluomileikkauksen yleisin syy. Hyvä tulos saadaan sekä veitsellä että laserilla, kertoo silmätautien erikoislääkäri, silmäkirurgi Kaarina Vannas.

1. Miksi luomet roikkuvat?

Yläluomet veltostuvat kaikilla iän myötä. Ihon kimmoisuus heikkenee, koska elastaanin, kollageenin ja veden osuus ihosta vähenee. Luuston muotokin muuttuu.

Perinnölliset tekijät vaikuttavat muutoksen suuruuteen ja vauhtiin, eli jos vanhemmilla on roikkuvat luomet jo varhaisella iällä, niin on heidän lapsillaankin.

Pahimmillaan luomi estää näkemisen kokonaan.

2. Johtuuko luomien roikkuminen aina samasta syystä?

Ei. Roikkuvat yläluomet voivat tarkoittaa lippaluomea, kulmakarvan roikkumista tai riippuluomea.

Lippaluomi ja kulmakarvan laskeutuminen ovat oikeastaan sama asia: yläluomien ja otsan alueen kudos on painunut alaspäin ja yläluomet muodostavat ikään kuin lipat silmien päälle.

Riippuluomi eli ptoosi taas tarkoittaa sitä, että yläluomea nostava lihas on venynyt, osittain irronnut tai halvaantunut, jolloin yläluomi ei aukea normaalisti. Pahimmillaan luomi estää näkemisen kokonaan.

3. Korjaako leikkaus kaikenlaisen luomien roikkumisen?

Kyllä. Useimmiten tehdään lippaluomien korjauksia. Tyypillisiä potilaita ovat yli viisikymppiset naiset ja yli kuusikymppiset miehet. Raskaat luomet aiheuttavat muun muassa toiminnallista epämukavuutta, päänsärkyä ja silmien seudun väsymistä erityisesti lähityössä.

Yksityisellä Kela korvaa noin kymmenen prosenttia, kun leikkaus on tehty lääketieteellisen perustein.

4. Milloin leikkaus voidaan tehdä julkisella puolella?

Silloin kun luomen roikkuminen aiheuttaa toiminnallista haittaa ja esimerkiksi rajoittaa näkökenttää. On määritelty valtakunnalliset  kriteerit, joiden mukaan leikkaus on lääketieteellisesti perusteltu ja voidaan tehdä julkisessa terveydenhuollossa:

  • Ylimääräinen iho painaa silmäluomia niin, että yläluomet kääntyvät sisäänpäin ja ripset hankaavat silmiä.
  • Iho peittää näkökenttää niin, että siitä on haittaa.
  • Yläluomen reuna on laskeutunut alle kahden millimetrin päähän mus­tuaisen keskikohdasta.
  • Yläluomella esiintyvät, ihon hautumisesta johtuvat haavat tai tulehdukset.

Jos leikkauttaa silmäluomensa yksityisesti, Kela korvaa noin kymmenen prosenttia kuluista silloin, kun leikkaus on tehty lääketieteellisen perustein. Silloin potilas on myös oikeutettu palkalliseen sairauslomaan.

Yksilöllistä suunnitelmaa noudatetaan millimetrin tarkasti.

5. Miten lippaluomen leikkaus tehdään?

Toimenpide hoituu paikallispuudutuksessa. Poistettava ihoalue piirretään leikattavalle alueelle. Leikkauksessa muotoillaan silmäluomipoimu ja iho suljetaan ompeleilla.

Nykyään jokaiselle potilaalle tehdään yksilöllinen suunnitelma, jota noudatetaan millimetrin tarkasti. Suunnitelmassa otetaan huomioon myös rasvakudoksen tila. Toisinaan silmämunaa ympäröivä rasva on työntynyt eteenpäin luomen alueelle, ja tällöin ylimääräinen rasva poistetaan leikkauksen yhteydessä.

6. Voiko leikkaus mennä pieleen?

Ammattilaisen käsissä se on äärimmäisen harvinaista. Tärkeää on silmän alueen puhtaus ja hyvä hoito leikkauksen jälkeen tulehdusten välttämiseksi.

Julkisella puolella hinnaksi tulee pari sataa euroa.

7. Mitä yläluomileikkausmaksaa?

Julkisella puolella hinnaksi tulee pari sataa euroa. Yksityisellä puolella hinnat alkavat noin tuhannesta eurosta ja ovat keskimäärin 1 500 euron vaiheilla. Kannattaa kysyä ennen toimenpidettä kokonaisuuden hinta, koska usein päälle tulevat esimerkiksi poliklinikkamaksu ja tikinpoiston hinta. Jos leikkaus tehdään esteettisistä syistä, Kela-korvausta ei tule, ja potilas joutuu vielä maksamaan kirurgin palkkiosta 24 prosentin arvonlisäveron.

8. Mitä leikkauksen jälkeen pitää ottaa arjessa huomioon?

Auringolta kannattaa suojautua tehokkaasti noin puoli vuotta leikkauksen jälkeen. On myös maltettava odottaa meikkauksen aloittamista. Haavojen on hyvä antaa parantua pari viikkoa rauhassa. Meikki sinänsä ei ole huono asia, mutta meikkiä poistaessa silmää joutuu hankaamaan ja venyttämään, mikä ei tee hyvää vasta leikatulle alueelle.

Vertaile hintoja

  • Aava, useita paikkakuntia 1190 e
  • Cityklinikka, useita paikkakuntia 990 e
  • Clinic Estetic, Helsinki 1500 e
  • Eiran sairaala, Helsinki 1495 e
  • Estetiikka Mansurow, Turku 990 e
  • Mehiläinen, useita paikkakuntia, 1500 e
  • Pihlajalinna Laser Tilkka, Helsinki 1699–1849 e
  • Terveystalo,useita paikkakuntia, alkaen 1426 e
  • Silmäsairaala Valo, Helsinki ja Kouvola 1390 e
  • Sairaala KL, Jyväskylä ja Helsinki 1080 e
  • Plastic Surgery Center, useita paikkakuntia 2420 e

Meikkaus vai leikkaus?

Jos leikkaus hirvittää, voit avartaa katsettasi meikillä. Opettele muutama niksi, joilla saat silmät näyttämään suuremmilta.

  1. POHJUSTA luomet luomenpohjustusvoiteella, siten väri pysyy paremmin.
  2. TAPUTA tummaa luomiväriä koko liikkuvalle luomelle, luomivakoon ja siitä kulmaluun päälle niin, että luomiväri näkyy silmän päällä, kun katsot kohtisuoraan peiliin. Liikkuvalle luomelle voit levittää vaaleampaa sävyä, jos haluat. Mattaväri on parempi kuin helmiäis- ja metallisävyt.
  3. RAJAA luomet kevyesti aivan ripsien tyvestä. Aloita sisänurkasta ja paksunna hieman ulko-nurkkaa kohden. Käytä ripsiväriä reippaasti.
  4. SIISTIT KULMAT avartavat katsetta, nypi hajakarvat pois. Kovin kaarevat kulmakarvat saavat raskaat luomet näyttämään pulleammilta, joten kannattaa muotoilla kaari hieman kulmikkaammaksi tai suoremmaksi.

Kuusikymppinen Sinikka päätti leikkauttaa lippaluomet. Millaista se oli? Lue Sinikan kokemuksista sekä päiväkirjamerkintöjä toipumisesta:

Juttu on julkaistu ET Terveys -lehdessä 3/2018

Roikkuvat yläluomet kiusaavat monia, mutta korjausleikkaus saattaa pelottaa. Kuusikymppinen Sinikka Klemettilä kyllästyi paineentuntuun silmänseudulla ja leikkautti luomet yksityisessä lääkärikeskuksessa.

Kyllä sinun kannattaisi leikkauttaa nuo yläluomet, sanoo silmälääkäri yhtäkkiä, kun olen uusimassa silmälaseja.

Mitä? Minunko? Olen yllättynyt. Tiedän kyllä, että minulla on raskaat luomet. Sukukuvissa vastaan tulee joukko samanlaisia koirankatseita, olivatpa kuvat isän tai äidin puolelta sukua. Mutta leikkaus ei ole juolahtanut mieleeni.

”Yläluomet roikkuvat varjostamassa näkökenttää.”

Lääkäri työntää peilin kasvojeni eteen ja kohottaa luomipoimua sormillaan.

– Katso nyt. Molempien silmien yläluomet roikkuvat varjostamassa näkökenttää.

Niinpä todella. En ole vain kiinnittänyt asiaan huomiota. Vai olenko sittenkin? Joka kerta, kun katson peiliin, nostan otsalihaksella silmäluomia, jotta katse olisi virkeämpi. Ele on niin automaattinen, etten ole sitä tiedostanut.

Kestääkö kukkaro?

Lääkärin kommentti jää mieleeni muhimaan, ja aika ajoin tarkkailen silmieni jaksamista. Tietokonetyöläisenä huomaan, että yleensä puolenpäivän jälkeen silmät alkavat väsyä ja otsalihas on lujilla. Suljen silmiä ja pyyhin luomia, jotka hiostuvat poimun alla.

Leikkauspäätös kypsyy parin vuoden kuluttua silmälääkärillä käynnistä. Myös työterveyslääkäri kiinnittää huomiota silmäluomiini ja suosittelee leikkausta.

”Julkisella puolella leikkaukseen pääseminen voi kestää.”

Menen näyttämään silmäluomia silmälääkärin suosittelemalla silmätautien erikoislääkärille, joka on myös silmäkirurgi. Toimenpide ei minua huoleta, kustannukset kyllä. Tavalliselle palkansaajalle noin 1400–1500 euroa on aika kova hinta.

– Voin kirjoittaa sinulle lähetteen julkiselle puolelle, mutta sen heikon resurssitilanteen takia leikkaukseen pääseminen voi kestää. Kriteerit leikkaukseen kyllä täyttyvät sinun kohdallasi. Silmäluomesi laskeutuvat ohimon puolelta selvästi jo kaventamaan näkökenttää.

Päätän ravistella säästöpossua.

Päivä 1: leikkauspäivä

Otan kotona peilin edessä viimeiset kuvat ”vanhoista” silmistäni. Kohta saan verhot pois näkökenttäni edestä!

Yhden aikaan päivällä astun yksityisen lääkäriaseman leikkaussaliin. Lääkäri piirtää tussilla minulle uudet luomet. Asetun kapealle pedille ja lasken pääni kakkuvuuan näköiselle tuelle. Leikkauspeite päälle ja hiukset toisen suojuksen alle. Hoitaja pudottaa silmiin puudutustipat sekä pyyhkii silmänseudun ja kasvot desinfiointiaineella.

”Ei vedetä sitten liian kireälle.”

– Ei vedetä sitten liian kireälle, en malta olla sanomatta.

Tiedän olevani huippuammattilaisen käsissä, mutta mielessä väikkyvät kuvat ihmisistä, joille joskus takavuosina leikeltiin pysyvä tuijotus.

Lääkäri puuduttaa ensin oikean silmäluomen. Puudutus käsittää monta pientä pistoa, jotka sattuvat aika il­keästi. Hengitän syvään, kuten hän neuvoo, ja oloni helpottuu.

Sitten en tunne mitään, kuulen vain äänet. Saksien klipsaukset, kun kudosta ja ihoa leikataan. Sihahdukset, kun verisuonten päitä poltetaan kiinni. Haavan ompelu on hiljaista, mutta tunnen kun iho venyy ja neula menee sen läpi. Aina välillä lanka laskeutuu poskelleni.

Sitten operoidaan toinen silmä. Juttelemme koko toimenpiteen ajan niitä näitä.

Noin puolen tunnin kuluttua suojukset poistetaan ja saan nousta istumaan. Katson peilistä silmiäni. Luomet ovat kauniin malliset, mutta turvotus saa minut näyttämään kierosilmäiseltä. Haavat on ommeltu siististi niin, että langasta näkyvät vain päät, jotka on teipattu ohimon puolelle kiinni ihoon.

Seuraavat kolme varttia makaan lepohuoneen sängyllä viiltävän kylmä jääpussi silmillä. Soitan miehelleni, että saa tulla hakemaan. Ilman saattajaakin saa lähteä, mutta silloin suositellaan taksikyytiä.

Hoitaja antaa minulle sidetaitoksia mukaan vuodon varalta ja ohjeet seuraavia päiviä varten. Tänään kannattaa pitää kylmää silmillä mahdollisimman paljon. Turvotus on pahin seuraavana päivään.

Silmän seutu täytyy pitää kuivana kaksi vuorokautta. Sitten saa mennä suihkuun, mutta kylpyyn ja uimaan vasta ompeleiden poiston jälkeen ja saunaan kolmen viikon kuluttua. Kumartelu ja kaikkinainen rehkiminen on kielletty. Joku oli kuulemma mennyt suoraan leikkaussalista mustikkaan, ja saanut kykkimisestä mahtavat mustelmat silmänympärystäänsä.

Kotona viilennän silmiä puhtaaseen keittiöpyyhkeeseen käärityllä pakastehernepussilla. Hernepussi on paras, koska se muotoutuu hyvin silmänseudulle. Pyyhkeeseen jää pieniä veriläikkiä ja mietin, olenko painellut pussia silmäkuoppiin liian kovaa.

Otan ibuprofeiinia, koska silmänseutua kipristelee puudutuksen haihduttua. Lääkäri sanoi, että kovia kipuja ei ole juuri kenelläkään. Burana 400 riittää hyvin, ja monet eivät tarvitse sitäkään.

Pakastehernepussi käy silmilläni vielä monta kertaa illan mittaan.

2. päivä

Nukun yön tottelevaisesti selälläni. Pidän tyynyjä jalkojen välissä, jotta havahdun, jos yritän kääntyä.

Aamullakaan silmiä ei särje, mutta vähän kireiltä ne tuntuvat, vaikka luomet liikkuvatkin hyvin. Asetan taas hernepussin silmilleni. Viileys leviää miellyttävänä silmänympärystään.

”Silmäluomet ovat punaiset ja turvonneet koko päivän.”

Silmäluomet ovat punaiset ja turvonneet koko päivän. Levitän pumpulitikulla antibioottivoidetta haavoihin aamuin illoin, niin täytyy tehdä viikon ajan. Silmänaluset ovat vähän tummat, mutta isoja mustelmia ei tullut. Makoilen sisällä koko päivän.

Otan silmistä kuvia ja koetan nähdä lopputuloksen. Minusta näyttää, että oikean silmän leikkaushaava ei ole samalla tavalla kauniin kaareva kuin vasemman. Oikea luomi roikkui pahemmin – ehkä siitä ei voinutkaan tehdä ihan samanlaista kuin toinen? Toisaalta, ihmisen kasvot eivät ole symmetriset, joten on vain hyvä, että pieni ero jää. Näyttää luonnollisemmalta.

3. päivä

Turvotus on laskenut, kireyskin hieman hellittänyt, mutta näytän itkettyneeltä ja kuolemanväsyneeltä. Ehkä ompeleet kiristävät ja estävät silmän kunnollisen avautumisen. Pitäisikö luomia jumpata? Täytyy kysyä ohjeita vastaanotolla, kun tikit poistetaan viikon kuluttua leikkauksesta.

Uskaltaudun ihmisten ilmoille. Aurinko paistaa, joten pidän aurinkolaseja, myös kaupassa sisällä. Kassa katsoo minua pitkään.

Illalla pesen tukan. Koetan tehdä sen niin, ettei vettä valu kasvoille, vaikka kahden vuorokauden kuluttua vettä ei tarvitsisikaan enää varoa.

”Vaikeinta on muistaa, ettei kumartele.”

4.– 6. päivä

Vaikeinta on muistaa, ettei kumartele. Kengät pitää vetää jalkaan tuolilla istuen ja tavarat poimia lattialta kyykistyen tai polvistuen.

Silmänaluseni ovat muuttuneet keltaisiksi, mikä on mustelmien normaali värikierto. Kun nostan kulmiani, silmissä tuntuu vielä kireyttä, erityisesti sivuissa, missä teipit ovat.

Viikon kuluttua

Teippien ja ompeleiden poisto käy näppärästi viidessä minuutissa. Silmäluomet ovat edelleen vähän turvoksissa, mutta tulehdusta ei ole ja haavat ovat hyvin parantuneet.

– Meikata ei kannata vielä viikkoon. Meikkiä poistaessa saattaa joutua hankaamaan ihoa, ja se ei tee vasta leikatuille luomille hyvää, lääkäri perustelee.

”Sairauslomaa sain viikon.”

Muistan kysyä jumppaamisesta.

– Ei missään tapauksessa. Leikattujen kudosten pitää antaa toipua rauhassa.

Sitten on maksun aika. Lasku on vähän arvioitua korkeampi. Kela korvaa 111 euroa ja minulle jää 1 566 euroa maksettavaksi.

Sairauslomaa sain viikon, joka kului leikkauksesta ompeleiden poistoon. Tarpeen mukaan sitä annetaan enemmän, mutta toimistotyöläisenä katson olevani työkunnossa.

”Tulehduksesta ei ole merkkejä.”

Kahden viikon kuluttua

Vasemman silmän ulkokulmassa on kova patti. Huolestun ja otan yhteyttä lääkäriin. Hän varaa minulle ajan vastaanotolle.

Saan kuulla, että kaikki on hyvin. Tulehduksesta ei ole merkkejä.

– Haavakudoksen kovuus on normaalia. Se kuuluu paranemisprosessiin, joka kestää kaikkiaan noin kuusi kuukautta. Patti sulaa varmasti itsekseen pois, lääkäri sanoo.

Ja niinhän siinä käy.

”Ei enää otsanahan kiristystä eikä väsymisen tunnetta.”

Neljän kuukauden kuluttua

Olen enemmän kuin tyytyväinen ”uusiin” silmiini. Ei enää otsanahan kiristystä eikä väsymisen tunnetta silmänseudulla!

Arvet ovat vaalentuneet, mutta luomet ovat vielä hiukan punaiset. Toisinaan levitän niille vaaleaa luomenpohjustusvoidetta. Luomiväreihin tuskin enää panostan, rillirousku kun olen. Silmälaseista on sekin hyöty, että ne peittävät arvet.

Silmälaseista johtuu varmaan sekin, että harva on huomannut koko luomileikkausta. En huudellut siitä etukäteen, enkä näe jälkikäteenkään syytä mainita asiasta. Jos joku sattuisi ihmettelemään virkeämpää ilmettäni, voisin kertoa ja rohkaista leikkausta harkitsevaa ottamaan askeleen. Niin helppo ja palkitseva toimenpide oli.

Ennen:


Tämä on tilanne, kun rentoutan otsan. Luomet laskeutuvat ripsien päälle ja näkökenttä kapenee ohimon puolelta.


Jälkeen:


Kaksi kuukautta operaation jälkeen leikkausjälkiä ei huomaa muuten kuin jos sulkee silmät. Ja otsa lepää! Kuvat: Anna Huovinen

Voiko silmäluomileikkaus epäonnistua? Entä milloin leikkaus voidaan tehdä julkisella puolella? Silmäkirurgi vastaa yleisimpiin kysymyksiin:

 

Juttu on julkaistu ET Terveys -lehdessä 3/2018

Silmäluomileikkaus tehdään paikallispuudutuksessa. Haavaompeleet poistetaan noin viikon kuluttua operaatiosta.

Haavakudoksen paraneminen kestää kuusi kuukautta.

Eniten leikkauksia tehdään 50 vuotta täyttäneille naisille ja 60 vuotta täyttäneille miehille.

Julkisessa terveydenhuolossa tehtiin vuonna 2016 runsaat 2000 yläluomileikkausta.

Yksityisesti tehtyjä, Kelan kovaamia yläluomileikkauksia oli vuonna 2016 vajaat 1 300.