Espoolainen Erkki Oikarinen lähtee joka aamu merelle soutamaan. Jäiden tultua hän tekee lenkit luistellen.

Olen aina liikkunut paljon. Nuorempana voitin SM-mitaleja juoksussa. Lisäksi minulla on suomenmestaruuksia soudussa ja suunnistuksessa.

Urheilusta löytyi ammattikin. Työskentelin Suomen Valtakunnan Urheiluliiton koulutuspäällikkönä ja toimin Soutuliitossa päävalmentajana.

Aamu ulapalla

Minulla on säännöllinen päivärytmi. Herään aamulla viideltä ja lähden soutamaan kuudelta.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Asumme Espoonjoen varressa, ja kotirannasta on puolen kilometrin matka Espoonlahdelle. Teen siellä joka aamu kymmenen kilometrin lenkin. Harjoitus vie yleensä reilun tunnin, mutta olen minä soutanut matkan tasan tuntiinkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jatkan soutamista jäiden tuloon asti, sitten siirryn hiihtoon. Jos Espoossa ei ole lunta, ajan Heinolaan sivakoimaan. Kun jää on riittävän vahvaa, käyn sielläkin hiihtelemässä. Talven aikana hiihtokilometrejä kertyy reilut pari tuhatta.

Harrastan soutua, hiihtoa, pyöräilyä, luistelua ja suunnistusta.

Soudun ja hiihdon lisäksi harrastan jonkun verran juoksemista, suunnistusta ja pyöräilyä. Talvisin käyn myös retkiluistelemassa merellä. Jos on kunnon jäätalvi, Espoosta pääsee tekemään kunnon lenkkejä.

Olen ajatellut, että tuo saa riittää minulle liikunnaksi. Asumme vaimoni kanssa omakotitalossa, ja talon ja ison pihan askareisiin pitää myös riittää puhtia.

Voima hupenee

Olen huomannut, että voimataso putoaa radikaalisti 70 ikävuoden kieppeillä. Myös liikkuvuus ja kestävyyskunto heikkenevät.

Kyllä se on vaikuttanut minunkin liikkumiseeni. Kun olin nuorempi ja ketterämpi, osallistuin aktiivisesti suunnistuskisoihin ikämiessarjoissa. Enää en viitsi lähteä maksimisuorituksia tempomaan.

Onhan tämä ikääntyminen sellaista heikkoutta kohti kulkemista.

Kun urheilee paljon, vammoja syntyy väkisin. Minulta on vuosien mittaan operoitu polvi ja selkä pariin kertaan. Pari vuotta sitten minulta revähti akillesjänne, ja sen takia toinen jalka oli jonkin aikaa kipsissä.

Sinä aikana voimataso putosi pohkeesta reilusti. Onhan tämä ikääntyminen sellaista heikkoutta kohti kulkemista.

Retkiluistellessa olen pari kertaa kaatunut pahasti. En tiedä, onko se syy siihen, että aivokuvauksessa näkyi merkkejä mikroinfarkteista. Ne eivät ole onneksi jättäneet isompia jälkiä. Lohduttauduin sillä, että urheilu maittaa vain paremmin, jos hiukan tyhmistyy.

Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 21/2019.

Vierailija

Mikä on mikroinfarkti?
Miten se todetaan ja miten sen vaikutus näkyy kävelyssä?

Tämä on uusi asia, josko mikroinfarkti ei näy MRT-tutkimuksessa?

Vierailija

Tämä Erkki Oikarinen taitaa olla entinen opettajani kansalaiskoulun ajoilta, Kangasniemeltä.  Ainakin hän näyttää tutulta.

Tsemppiä liikuntaan ja hyviä vointeja!

Sisältö jatkuu mainoksen alla