Kari Raatikainen, 64, sai eturauhassyöpäleikkauksesta riesakseen virtsankarkailun. Siitä huolimatta hän tuntee itsensä onnekkaaksi.
”Sain joululahjaksi 2012 kirjeen, jossa minun kerrottiin sairastavan aggressiivista eturauhassyöpää. En osannut tietoa juuri säikähtää, vaan pikemminkin olin helpottunut siitä, että asiaan tuli selvyys.
Työssäni palomestarina olin tottunut olemaan tekemisissä kuoleman kanssa, joten varmasti siksi tieto ei minua järkyttänyt. Aha, nyt se sitten tuli, ajattelin. Vaimolleni Hannalle diagnoosi oli kovempi paikka.
Olin jo vuosia aiemmin pyytänyt työterveyshuollossa, että minusta otetaan säännöllisesti PSA-arvot, joiden nousu voi kertoa eturauhassyövästä. Olin lukenut syövän yleisyydestä ja ajattelin, että PSA hoituisi kätevästi muiden verikokeiden ohessa. Se on lisäksi hyvin edullinen koe.
Minulla ei ollut mitään oireita, mutta kun PSA-arvoni alkoivat sahata edestakaisin, lääkäri lähetti minut Kanta-Hämeen keskussairaalaan Hämeenlinnan. Siellä otettiin ohutneulanäytteitä, joiden tuloksena sain tuon syövästä kertovan kirjeen kotiin.
”Yritin sanoa pankissa, että täytyyhän minun leskelle talo rakentaa.”
Ennen sairastumistani olimme hakeneet vaimoni kanssa lainaa talonrakennusta varten, mutta sitä ei herunutkaan diagnoosin jälkeen. Yritin sanoa pankissa, että täytyyhän minun leskelle talo rakentaa, vaikka minulla itselläni ei olisikaan mahdollisuutta asua siinä.
Tyttö ripitti henkilökuntaa
Kuukauden päästä kirjeen saapumisesta menin lääkärin vastaanotolle vaimoni ja sairaanhoitajatyttäremme Hannen kanssa. Likka ripitti hoitohenkilöstöä siitä, että syöpädiagnoosi kerrottiin kirjeessä. Lääkäri ymmärsi ongelman, mutta sairaalassa ei kuulemma ole aikaa eikä henkilökuntaa muunlaiseen toimintatapaan.
Lääkäri kertoi, että minulla oli kaksi vaihtoehtoa syövän hoitamiseksi. Ensimmäinen oli, että eturauhanen voitaisiin jättää kasvamaan ja sitä tarkkailtaisiin. Toinen vaihtoehto oli leikkaus.
Katsoin kysyvästi mukanani olleita naisia, mutta he jättivät päätöksen minun tehtäväkseni.
Ajattelin, että ensimmäinen vaihtoehto johtaisi siihen, että kun työpäivän jälkeen tulisin kotiin, joisin pullon Kossua ja hakkaisin akan, jotta olo paranisi. Valitsin siis leikkauksen.
”Fysioterapeutti opetti meitä treenaamaan pierulihastamme.”
Sädehoidosta ei minun tapauksessani keskusteltu. Leikkaus on siinä mielessä hyvä, että jos se onnistuu, syöpä saadaan pois kokonaan.
Noin kuukauden kuluttua minut operoitiin Tampereella. Tähystämällä tehty leikkaus meni hienosti. Myöhemmin sain patologilta tiedon, että poistettu eturauhaseni oli ollut täynnä hiutalemaista syöpäkasvainta.
Lätäkkö jalkojen välissä?
Eturauhasen tehtävä on tuottaa siemennesteen nesteosa ja sulkea virtsaputki. Kun eturauhanen leikataan pois, virtsaputki katkaistaan ja neulotaan kiinni virtsarakkoon.
Meitä leikattiin Tampereella kahdeksan miestä samalla viikolla. Fysioterapeutti tuli pitämään meille luentoa ja opettamaan meitä treenaamaan 'pierulihastamme', koska sen avulla virtsa ei karkaile. Hän kertoi, että jos emme opi käyttämään sitä, meillä olisi aina seisoessamme lätäkkö jalkojen välissä.
Vastaanotolla potilaalle on aikaa niukasti. Lähes kaikki aika menee lääketieteellisten asioiden selvittämiseen. Niinpä minullekin kerrottiin ennen leikkausta vain, että virtsanpidätys saattaa vähän kärsiä. Minulle tuli yllätyksenä, kuinka runsasta virtsankarkailu aluksi oli. En silti kauhistunut, vaan ajattelin, että tehty mikä tehty, en saa sitä muuksi muutettua.
”En häpeile suojien ostamista.”
Ongelma helpotti hiljalleen, mutta edelleen joudun pitämään virtsankarkailusuojia. Ei minulla lirahtele läheskään joka päivä, mutta jos olen juonut jotain ja teen ruumiillista työtä tai nostelen tavaroita, saattaa käydä vahinko. Täytyy myös olla tarkkana, missä kohtaa uskaltaa pieraista. Sitä ei voi tehdä, jos ei ole juuri käynyt pissalla.
Machomiesten tabuaihe
En jaksa surra leikkauksesta tulleita erektiovaivojakaan. Vaikka olisin tiennyt kaikki nämä ongelmat etukäteen, olisin valinnut operaation.
Ostan virtsankarkailusuojia reippaasti tavallisesta kaupasta. En häpeile. Pieniä suojia on vaikea löytää. Miesten valikoima on lähes olematon, naisille puolestaan on tarjolla kymmeniä erilaisia siteitä ja suojia.
Naisten virtsankarkailusta puhutaan paljon, mutta miehillä se on tabu. Ei ole kiva sanoa, että mulla tulee kuset housuun. Se on kova kolaus miehisyydelle. Mieshän on macho, eikä hänessä ole mitään heikkoa.
Minä en machoilusta välitä, ja tämä on kuitenkin pieni vaiva esimerkiksi sydänvikaani verrattuna. Vika sai sydämeni pysähtelemään, mutta nyt minulla on tahdistin.
Apua muille avoimuudella
Olen aina puhunut ihmisille avoimesti kaikesta, joten en ole osannut pitää sairauttanikaan sen kummempana asiana. On hyvä, jos edes yksi ihminen saa puheistani apua.
Työpaikallani kerroin tietysti, että olen sairastunut eturauhassyöpään. Mieleeni on jäänyt, kuinka eräs yhteistyökumppani kertoi omasta leikkauksestaan. Hän oli pettynyt tilanteeseensa, koska hänen virtsanpidätyskykynsä oli todella huono.
Neuvoin häntä menemään vastaanotolle ja pyytämään lisätutkimuksia. Vaikeissa tapauksissa virtsaputkeen voidaan asentaa proteesi, jonka avulla virtsa ei karkaile. En tiedä, kuinka tarina päättyi – toivottavasti hyvin.
”Nyt vietän rauhallista, onnellista eläkeläisen elämää.”
Neuvontaa ja vertaistukea tarjoavat erilaiset yhdistykset ja järjestöt. Esimerkiksi Olka-toiminnassa on mahdollisuus tavata vertaistukihenkilöitä, jotka osaavat kertoa, mitä syöpään sairastuneella on edessään. Pääkaupunkiseudun syöpäsairaaloissa toimiva Olka laajenee pian Tampereelle ja Turkuun ja myöhemmin muuallekin. Olkassa on mukana syöpäjärjestöjä.
Jos haluaa vertaistukea juuri eturauhassyövän kokeneelta, kannattaa kääntyä Suomen eturauhassyöpäyhdistyksen (Propo) tai Eturauhassyöpäpotilaiden tuen (Ersy) puoleen. Propo järjestää vertaistukiryhmiä ympäri maata ja Ersy Helsingissä. Proposta voi myös tilata itselleen tietopaketin eturauhassyövästä.
Vedän itse Propon vertaistukiryhmää Forssassa. Ryhmässä käsittelemme monenlaisia asioita, kuten eri hoitomuotoja, lääkkeitä ja yhteiskunnan etuuksia syöpään sairastuneille.
Todella hyvä tuuri
Leikkauksestani on kulunut viisi vuotta. Olin hyvin onnekas, koska syöpäni löydettiin, ennen kuin se ehti levitä. Kiitos siitä kuuluu PSA-kokeelle. Erityisen tärkeää on seurata PSA-arvoja, jos suvussa on ollut eturauhassyöpää. Syöpä voi periytyä äidinkin puolelta.
Vietän rauhallista eläkeläisen elämää. Olen onnellinen. Eturauhasarvot ovat kunnossa, mutta minulla on muitakin terveydellisiä ongelmia. Ne eivät kuitenkaan jännittämällä muutu miksikään. Kun koettaa elää varovasti ja nätisti, elää juuri niin pitkälle kuin päiviä on.”
Artikkeli on julkaistu myös ET Terveys -lehden numerossa 6/2017.
Minulta on PSA otettu työterveyshuollossa pyytämättä. Tarkastukset on otettu vain 40, 45, 50 ja 55 vuotiaana. Ehkä niitä olisi otettu useammin, jos olisi ollut tarvetta.
Miksi miesten pitää itse pyytää psa mittausta? Eikö se voisi olla rutiinitarkastus esim. työterveyshuollossa? Jostain syystä miehet pannaan pelaamaan venäläistä rulettia, jollekin osuu huonompi osa, vaikka psa testit voisivat pelastaa ennen kuin kaikki on liian myöhäistä. Ylidiagnosoinnista ei tämä ole kiinni.
