Tämän tarinan alkukuva on kaaos. Kaaos vastaanotolla, kaaos aamiaispöydässä, kaaos ”verstaalla”.

Miten pirussa nämä koukut ovat menneet näin pieneksi, kun ei niitä ahvenen suusta saa pois? Missä on lasit? Ne oikean vahvuiset?

Alkuun pärjäsin halpislukulaseilla, joita sanotaan täälläpäin Pulttiauton laseiksi. Plus puoltatoista, plus kakkosta, plus kolmosta, ja oikein tarkassa lähityössä, esimerkiksi luomen poistossa, sitten pullonpohjaneloset. Jokainen tietää, etteivät ne ole lopullinen ratkaisu.

Sitten piti hankkia monitehot Specsaversilta. Ei niihin tahtonut millään tottua. Näkökentän tietty dynaaminen sekavuus pään ja katsekulman muutoksissa aiheuttaa lievää huimauksen tunnetta ja siksi niiden käyttö tuntui vaikealta. Joten, lasien kanssa on koko ajan eestaas-päälle-pois-liikettä ja siksi ne ovat missä sattuu. Jotakin tarttis tehdä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olin sitten yksillä messuilla pitämässä tietovisajuttuja. Hoksasin, että siellä oli näönkorjausleikkauksiin erikoistuneen Medilaserin standi. Mieleeni tuli heti pari asiaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hei, silmäkirurgi Oksmanin Petehän se hoitaa homman linssien vaihdolla. Minulla kun on sellainen aavistus, että joskus joudun harmaakaihin takia leikkaukseen joka tapauksessa – vaikka ei minulla mitään viitteitä kaihista kyllä vielä ole. Niin tämähän toimii ennalta ehkäisevänä toimenpiteenä!

Otin yhteyttä. Porisimme puhelimessa, ja vakuutuin. Tähän kannattaa lähteä.

Tunneskaalan ääripäässä on pelko

Ensin on huolellinen esitutkimus, jonka perusteella sitten vasta leikkauskelpoisuus varmistuu. Jos kaikki on ok, niin linssit laitetaan tilaukseen ja sovittuna ajankohtana tohtori Oksman sitten suorittaa vaihdon jollain ihmeen ultraäänitekniikalla.

Lääkärillä on ammattiinsa liittävä pintakerros, älyllinen kuori, jota ei tarvitse paljon raaputtaa niin sieltä kuoriutuu esiin potilas moninaisine tunteineen. Sairastuminen käy skraapasta. Tai omalla kohdalla jo harkinta linssileikkauksesta.

Avuksi tulee tai joskus jää tulematta regression tuoma luottamus. Täytyy luottaa sekä high tech -tuotteeseen että lääkäriin ja heittäytyä.

Tunneskaalan toisessa ääripäässä on pelko, totta kai. Nyt ei olla kuskin paikalla, vaan kyytiläisen avuttomassa tilassa. Onneksi sen ymmärtää ja sen voi tässä ajan kanssa työstää mielikuvin. Antaa vain kuvien pulputa mielessä. Ja olipa ne miten irrationaalisia tahansa, niin niiden kanssa sitten voi painia ja selättää ne. Tässä auttaa minua se, että leikkaava kirurgi on tunnetusti huippuammattilainen. Häntä ei myöskään kipsaa se, että olen opiskeluajoilta tuttu kollega tai että tarinalla on yleisö.

Leikkauspelon taklaaminen ei ole yhden koon sukka. Jokaisella on tapansa.

Tieto auttaa useita. Se on tärkeää, että hoitava kirurgi tai hoitajakin asettuu kohdattavaksi ja selostaa operaation kulun. Tähän onneksi osataankin panostaa nykyaikana.

Jollekin voi olla hyväksi ottaa pelot esiin – varsinkin jos mielessä on luottamusvaje, joka vielä kaivertaa pelkona. Peloista kannattaa kertoa joko lääkärille tai hoitajalle.

Lähtökohtana minusta on hyvä kuunnella sisältä pulppuavaa omaa ääntä ja ymmärtää kuvia. Uhkakuvia tai mitä ne nyt ovatkaan.

ET-lehden omalääkäri Risto Laitila kertoo silmäleikkaukseen menosta ja operaation etenemisestä näillä internet-sivuilla myöhemmin lisää.


Lue ET-lehden omalääkärin Risto Laitilan haastattelu täältä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla