Jaana oppi uuvuttavan suorittajan mallin kotoa: "Äiti aloitti kesälomansakin kaappien suursiivouksella"

Iso osa elämästäni on ollut suorittamista. Vauhtini oli huipussaan, kun jäin yksinhuoltajaksi.

Kävin töissä ja opiskelin uuteen ammattiin, joten arki oli tiukasti aikataulutettu. Aamulla kiikutin yhden lapsen tarhaan, kaksi muuta kouluihinsa, ja töiden ja opintojen jälkeen tein vielä huushollihommia. Tentteihin luin usein öisin.

15 vuoden kiire

Koti oli loputon työmaa, mutta sellaiseen olin tottunut jo lapsuudenkodissani. Äiti ei koskaan istunut jouten, vaan aloitti kesälomansakin aina kaappien suursiivouksella.

Minäkään en pystynyt illalla istahtamaan sohvalle ennen kuin kaikki kotityöt oli tehty.

Sain valmistumisen jälkeen vain pätkätöitä, joten kova kiire ja päteminen jatkuivat. Tätä rumbaa kesti 15 vuotta.

Väsymys pysäytti

Suorittaminen loppui vähitellen, kun aloin käydä hiljaisuuden retriiteissä. Niissä opin vihdoin olemaan tekemättä mitään ja saatoin nukkua hyvien yöunien päälle kahdet päiväunet.

Ymmärsin, miten syvä väsymykseni oli. En ollut huomannut sitä, koska kiireestä oli tullut normi. En enää halunnut olla äitini kaltainen uhrautuja, joka mittaa arvonsa jatkuvalla tekemisellä.

Päätin tietoisesti muuttaa elämäntapaani. Lopetin tarkkojen suunnitelmien tekemisen, jätin villakoirat sängyn alle, pyykit ripustamatta ja peruin tarvittaessa menoja.

Jätin villakoirat sänkyn alle ja pyykit ripustamatta.

Laitoin hyvät yöunet etusijalle ja aloin viettää pitkiä tovia ihan vain ollen, viltin alla laiskotellen, taivaanrantaan tuijotellen tai hiljaisuutta kuunnellen.

Nykyisin pidän varsinkin aamuni aina hitaina. Istun rauhassa pöydän ääressä ja juon kahvia.

Tietoista rauhoittumista

Kun aloin elää hitaammin, huomasin, millainen illuusio jatkuva tehokkuus oli. Nykyisessä työssäni kaupunkisuunnittelussa voin nauttia hitaista aamuistani.

Jos kierrokset uhkaavat nousta päivän mittaan, teen esimerkiksi YouTubesta löytämiäni pieniä ohjattuja meditaatioharjoituksia. Luovuus ja hyvinvointi kasvavat, kun on tilaa ja aikaa ajatella.

Luovuus ja hyvinvointi kasvavat, kun on tilaa ja aikaa ajatella.

Olen iloinen siitä, että myös lapseni ovat oppineet rentoutumaan. Välillä voi vain kellahtaa pötköttelemään.

Jutun voi lukea kokonaisuudessaan ET-lehden numerosta 22/2019.