Joutilaisuus ei ole laiskuutta. Ihminen, joka osaa välillä vain olla, elää elämäänsä ilman suorittamisen pakkoa. Onneksi pysähtymisen taidon voi opetella.
1. Miksi joutenolo on niin vaikeaa? Jotkut eivät osaa rentoutua eläkkeelläkään.
Elämä on nykyään hyvin työkeskeistä. Jatkuvasta suorittamisesta on tullut normi, jota voi olla vaikea kyseenalaistaa.
Vaikka kaipaa lepoa ja jopa päättää levätä, ei ole aina helppoa antaa itselleen lupaa istahtaa vain olemaan. Tällainen sisäinen konflikti voi näkyä monin tavoin: ahdistaa, itkettää tai mieli on maassa.
Joutilaisuus on luksusta, joka lisää terveyttä.
Eläkkeelle jääminen voi olla hetki, jolloin tällaiset ristiriidat nousevat pintaan. Kuka olen ilman työtäni? Millä minä nyt ansaitsen olemassaoloni oikeutuksen?
2. Mistä suorituskeskeisyys oikein kumpuaa?
Sanalla joutilaisuus on usein hieman negatiivinen kaiku – sen synonyymina käytetään esimerkiksi lorvailua. Joutilaisuus tai joutenolon puute on kuitenkin ennen kaikkea sosiaalinen ilmiö, jolla on syvät historialliset juuret.
Sata vuotta sitten ihailtiin naista, joka ahkeroi pellolla, kävi välillä synnyttämässä ja lähti saman tien navettaan lypsylle. Töitä tehtiin kovasti, mutta osattiin myös levätä.
Ihailtu nainen lähti peltotöistä synnyttämään ja hoiti sitten iltalypsyt.
1960–1970-luvuilla naiset saivat kotitöiden rinnalle palkkatyön ja mediakuvasto alkoi luoda ulkonäköpaineita. Peltotyöt ehkä hellittivät, mutta monet muut vaatimukset kiristyivät.
Nainen sai nyt suorittaa kolmella rintamalla: palkkatöissä, kotitöissä ja kauneustyössä. Sillä tarkoitetaan kaikkia ulkonäköpaineiden takia tehtäviä asioita, kuten kauneudenhoitoa ja kehoa muokkaavaa liikuntaa.
Kulttuuriperimämme koostuu sisäistetyistä velvoitteista, joita pyrimme alitajuisesti täyttämään. Siitä tulee osa identiteettiämme.
3. Miksi joutilaisuutta kannattaa opetella?
Siksi, että pakkotahtinen suorittaminen tekee sairaaksi. Keho reagoi stressiin erilaisilla fyysisillä oireilla, esimerkiksi sydän- ja verisuonisairauksilla, ja mieli uupuu ja masentuu.
Erityisesti mieli tarvitsee aikaa palautumiselle, jotta se pysyy spontaanina ja luovana.
Levännyt, joustava mieli löytää parempia ratkaisuja myös ongelmiin ja konflikteihin. Joutilaisuus on nykyajan luksusta, joka tuo myös terveyttä ja hyvinvointia.
4. Millä tavoin joutilaisuus lisää mielihyvää?
On vaikea nauttia elämästä, jos mielessä pyörii koko ajan lista tekemättömistä töistä.
Rakkauden ja mielihyvän kokeminen esimerkiksi ihmissuhteissa edellyttää, että niitä pysähtyy tuntemaan. Jotta pystyy katsomaan ystävää, puolisoa, lasta tai lastenlasta rakastavin silmin, täytyy ensin pysähtyä ja olla läsnä.
Rakkaus vaatii pysähtymistä.
Tietoinen päätös olla jouten, tekemättä mitään, on myös erinomainen mindfulness-harjoitus. Se auttaa olemaan läsnä omassa elämässään.
5. Miksi ylitöillä ja kiireellä kehuskellaan?
Sosiaalisessa mediassa huomaa nopeasti, että kiire on kuin kunniamerkki. Päivityksissä kuvaillaan usein vapaa-ajan aktiivisuutta – on esimerkiksi urheiltu, retkeilty lastenlasten kanssa, hoidettu puutarhaa tai leivottu vimmatusti.
Harva hehkuttaa, miten vähän tuli tehtyä.
Harva hehkuttaa somessa, että teinpä vähän.
Pinnallisella tasolla ymmärrämme kyllä, miten haitallisia kiire ja unenpuute ovat. Ihminen saattaa jopa julistaa tarvitsevansa lepoa, mutta ei silti pysty antamaan sitä itselleen.
Toimintaa ohjaava syvempi arvo on silloin se, ettei hän arvosta joutilasta ihmistä ja että koko olemassaolon oikeutuksen voi ansaita vain rehkimällä.
6. Onko suorituskeskeinen asenne peräisin lapsuudesta?
Monet arvot ja uskomukset opitaan toki lapsuudenkodista, mutta asia ei ole ihan niin yksinkertainen.
Vaativassa ja kilpailuhenkisessä kodissa kasvanut voi päättää laittaa levon ja hyvinvoinnin etusijalle, ja vapaassa ilmapiirissä varttunut saattaa alkaa rakentaa kunnianhimoista uraa.
Vaativassa kodissa kasvanut voi aikuisena laittaa levon etusijalle.
Yhteisillä arvoilla on ennen kaikkea uskonnolliset ja kulttuurihistorialliset juuret. Esimerkiksi protestanttinen elämäntapa pitää ahkeruutta ja venymistä suurena hyveenä. Espanjassa on hyvin erilainen elämänasenne siestoineen.
On vaikea kuvitella, että suomalaisilta tai saksalaisilta työpaikoilta lähdettäisiin kesken työpäivän pariksi tunniksi kotiin lepäilemään.
7. Saako pakonomaista suorittamista millään poikki?
Hyviä uutisia! Vaikka arvot ja uskomukset ovat sisäistettyjä ja syvään uurrettuja aivorakenteita, ne ovat opittuja ja niiden tilalle voi opetella uusia tapoja.
Ei tarvitse ansaita olemassaolon oikeutusta raatamalla, vaikka suvun naiset olisivatkin tehneet niin.
Kun tämän oivaltaa, voi ryhtyä elämään itsensä näköistä elämää. Se alkaa halusta muuttaa omaa ajatteluaan ja käyttäytymistään.
Jos sinusta tuntuu vaikealta antaa itsellesi lupa olla jouten, kirjoita virallinen lupalappu ja kiinnitä sen jääkaapin oveen.
Hidastaminen tai pysähtyminen voi olla vaikeaa. Tee vähitellen muutoksia, jotka auttavat laskemaan kierroksia ja tukevat uusia arvojasi. Voit päättää esimerkiksi olla läsnä lastenlasten kanssa ilman jatkuvaa hössötystä.
Jääkaapin oveen voi laittaa lupalapun: saat olla jouten.
Voit opetella sietämään epätäydellisyyttä vaikka siivoamalla vähemmän. Tee ruokaa rennommin tai osta valmiina.
Ajatus, että esimerkiksi juhlissa voi tarjota vain itse tehtyä, on yleensä suorittamisajattelun tuotosta. Vieraille maistuvat myös valmiina ostetut korvapuustit.
8. Entä jos en pidä aloillani olemisesta? Pitääkö minun pakottaa itseni sohvalle lojumaan?
Ei tarvitse. Tärkeintä on pakkotahtisuuden vähentäminen tekemällä asioita, jotka rauhoittavat mielen ja tuovat hyvää oloa. Esimerkiksi ulkoilu, jooga, saunominen, uiminen ja puutarhanhoito voivat olla rauhoittavia puuhia.
Jopa maratonjuoksu voi olla jollekin ennen kaikkea meditatiivinen harrastus.
Asiantuntijana sosiaalipsykologi ja ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti Salla Saxen / Terapia Revontuli
Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 22/2019.
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
