Miten selvitä menetyksen tunteesta? Miksi varoa myönteistä ajattelua? Milloin kriisi on masennusta? Asiantuntija vastaa.

1. Mistä tiedän, onko minulla kriisi vai masennus?

Kriisillä on jokin selkeä, laukaiseva tekijä, kuten läheisen kuolema, avioero tai työttömäksi jääminen. Masennuksen syyt ovat usein epäselvemmät jopa niin, ettei ihminen tiedä, miksi on masentunut. 

Kriisistä toivutaan tiettyjen vaiheiden kautta. Ensin tulee sokki, järkytys, pettymys ja ahdistus, sen jälkeen mieli alkaa käsitellä tapahtunutta ja sitten tilanteeseen sopeudutaan.

2. Onko kriisien vakavuudella eroja?

Kyllä. Vakavimmat kriisit aiheutuvat traumoista, kuten läheisen ihmisen väkivaltaisesta kuolemasta tai itsemurhasta, onnettomuuteen joutumisesta tai raiskauksesta. Elämänkriiseissä on kyse astetta lievemmistä vastoinkäymisistä, vaikka esimerkiksi ero tai irtisanominen satuttavat kokijaansa usein pitkään ja pahasti.

Sitten on vielä kehityskriisejä, kuten murrosikä, vaihdevuodet ja eläkkeelle jääminen.

3. Sama kriisi, eri toipuminen. Miksi?

Kuvitellaanpa kaksi ihmistä, jotka on juuri irtisanottu samasta työpaikasta: Toisella voi olla taloudellisesti asiat kunnossa, toinen on puilla paljailla. Toisella on vakaa parisuhde ja ystäviä, toinen on yksin. Toinen irtisanotuista voi olla lähellä eläkeikää, toinen työuran puolivälissä.

Elämäntilanne vaikuttaa paljon siihen, miten ihminen toipuu kriisistä. Myös aiemmat kriisit ja niistä toipuminen vaikuttavat. Jokainen kriisi varustaa meitä tulevien vastoinkäymisten varalle, jos vain maltamme kriisissä surra menetyksiämme rauhassa.

4. Mikä auttaa kriisissä?

Tärkeintä on, ettei eristäydy. Etsi muiden tukea. Puhu hyvälle ystävälle tai hae ammattiapua. Sitä löydät terveyskeskuksestasi tai kuntasi mielenterveystoimistosta. Yksityisiä psykoterapeutteja voi hakea esimerkiksi Psykologiliiton sivuilta.

Kriisi on aina jonkinlainen menetyksen paikka. Siksi kriisi on surtava läpi, jotta siitä toipuisi.  

5. Auttaako positiivinen ajattelu?

Kriisin pahimmassa vaiheessa positiivisesta ajattelusta ei ole hyötyä vaan enemmänkin haittaa. 

Toipumiselle tekee hallaa, jos sitkeästi yrittää väittää itselleen, ettei tässä ole mitään surtavaa. Positiivisen ajattelun ansaan joutunut jumittuu ja ahdistuu – ja seuraava kriisi voi laukaista kriisin jälkeen helposti masennuksen. Uskalla siis pelätä ja murehtia. 

6. Miten hoidan itseäni kriisin keskellä – mitä taas ei kannata tehdä?

Otetaan taas esimerkki kahdesta samanaikaisesti irtisanotusta ihmisestä. Toinen koettaa lievittää pahaa oloaan alkoholilla eikä halua puhua tuntemuksistaan. Hän eristäytyy ja häpeää yksinään.

Toisella irtisanotulla on yhtä lailla paha olo, mutta hän alkaa pahimman järkytyksen jälkeen suunnitella tulevaisuuttaan ja etsiä uutta työtä. Alavireisenä ja surevanakin hän jatkaa harrastustensa parissa.

Mikä tärkeintä, itseään hoitava kriisissä oleva puhuu pahasta olostaan läheisilleen ja hyvälle ystävälleen. Hän myös ymmärtää, ettei kriisi ole henkilökohtaisen häpeän paikka, eikä hän tunne sisimmässään kaikenkattavaa kelpaamattomuutta.

Jokaiselle tulee vastaan elämänkriisejä. Murehtiminen ja vatvominen kuuluvat silloin asiaan mutta eivät kuukausikaupalla. Luovu itsesi syyllistämisestä.  

7. Voiko kriisi kääntyä masennukseksi?

Voi. Normaalin suremisen ja hälyttävän alakulon raja kulkee siinä, kun vetämättömyys, ankea olo ja surullinen mieli ovat kestäneet pari, kolme kuukautta, eikä vointi ole helpottanut. Samoin on syytä huolestua, jos tuon ajan jälkeen mikään ei edelleenkään huvita tai iloa tuottaneet asiat tuntuvat kadonneen kuin harmaaseen sumuun.

Kielteisten ajatusten ja murehtimisen kehä täytyy katkaista, jotta toipuminen voi alkaa. Kriisissä ja lievässä masennuksessa itsensä helliminen ja hyvää mieltä tuottavien juttujen tekeminen palkitsee.

Asiantuntijana psykologi ja psykoterapeutti Arto Pietikäinen Terveystalosta.

Elämänkriisi on prosessi, jonka kullakin vaiheella on omat ehtonsa kriisistä yli pääsemiseksi. Tunnista ainakin nämä viisi kohtaa ja neuvot niiden varalle.

Asiantuntijana artikkeliin on haastateltu Ikäinstituutin psykologi Sirkkaliisa Heimosta.

1. Kun on yllättäen kriisissä tilaamatta tulleen elämänmuutoksen myötä, niin miten tulisi olla?

"Itselleen on hyvä olla myöntätuntoinen ja antaa aikaa, myös tunteilleen. Ei kannata vaatia itseltään liikaa. Jokainen voi miettiä omat keinonsa helpottaa tilannetta. Itsestään täytyisi pitää hyvää huolta. Tärkeää olisi, ettei jäisi yksin kriisinsä kanssa.

Kriisistä selviytymistä voi auttaa, jos on hyväksynyt elämän epävarmuuden."

2. Tapahtuneen hyväksyminen on tärkeää mielen tasapainottamiseksi. Miten voi tunnustaa tapahtuneen itselleen ja hyväksyä sen osaksi elämäänsä?

"Joku kapinoi tapahtumaa vastaan pidemmän ajan, joku lyhyemmän. Keinot tapahtumat käsittelemiseksi ovat yksilöllisiä, ja kukin voi etsiä oman tapansa lähestyä asiaa. Selviytymisen polku alkaa tutkimalla tunteitaan ja ajatuksiaan suhteessa tapahtuneeseen. Alun ”miksi juuri minulle tapahtui näin?” vaihtuu kysymykseen ”mitä tämä minulle merkitsee”. Ja vielä ”voisinko oppia jotain tämän kautta?”.

3. Miten päästään aloittamaan uutta elämää?

"Vähitellen voi alkaa miettiä, miten tästä mennään eteenpäin. On tärkeää löytää pienikin askel eteenpäin – sen ei todellakaan tarvitse olla mikään iso asia.

Eteenpäin menemiseksi tarvitaan itsensä kuuntelua, omien ajatustensa ja tunteidensa ääreen pysähtymistä. Tämäkin prosessi on yksilöllinen ja askeleet eteenpäin kullakin omanlaisiaan. Jokainen kantaa mukanaan aiempia kokemuksiaan selviytymisestä ja ajatuksia omista voimavaroistaan. Niiden varassa tilanteet kohdataan ja mennään eteenpäin."

4. Kun on päässyt uuden elämän alkuun, mutta epäonnistuminen ja kaiken menettäminen alkaa pelottaa, mitä neuvoksi?

"Jos hyväksyy elämän epävarmuuden ja haavoittuvuuden, se tuo rohkeutta. Voi katsoa elettyä elämäänsä siinä valossa, että mistä kaikesta olen selviytynyt ja kuinka voimakas olenkaan.

On hyvä olla myötätuntoinen itseään kohtaan ja kannustaa itseään olemaan rohkea. Voi muistuttaa itselleen, että jos väistän uudet asiat, elämästä tulee vähitellen kapeutuva polku. Elämässä ei voi pelata varman päälle, se ei johda uuteen, vaan saattaa viedä umpikujaan."

5. Miten kriisiin kannattaisi suhtautua jälkikäteen?

"Voi olla ylpeä itsestään ja selviytymisestään, kiittää itseään siitä, että tästäkin mentiin yli. Jos läheisiltä on saanut kriisissä tukea, on hyvä muistaa kiittää myös heitä. Voi myös miettiä, mitä oppi ja mitä sai tapahtuneen myötä. Olenko vahvempi kuin ennen?"

 

Äidin ja tyttären välinen suhde on usein jännitteinen. Ensimmäisen lapsenlapsen syntymä panee välit todenteolla koetukselle.

Miksi äidin ja tyttären suhde on vaikea?

Äidin ja tyttären suhteessa ongelmat syntyvät yleensä kommunikaatiossa: kuinka saada oma viesti perille loukkaamatta toista?

Suoruuden ja sydämettömyyden välillä on veteen piirretty viiva. Miten voi puhua suoraan niin, ettei kuulosta sydämettömältä? Etenkin äidit ja tyttäret horjuvat tällä hyvin hauraalla ja vaikeasti määriteltävällä viivalla koko elämänsä ajan.

Äidin ja tyttären suhdetta vaikeuttaa myös, että he ovat usein niin samanlaisia. Samankaltaisuus aiheuttaa skismaa.

Milloin äiti-tytärsuhde nousee erityisesti esiin?

Kun tyttärestä itsestään on tulossa äiti, hänellä on edessään identiteetin muutos ja hän saattaa hakeutua terapiaan. Tuleva tehtäväkenttä mietityttää, ja tytär myös pohtii, minkälaista hänellä itsellään on ollut vauvana. Tämä prosessi yleensä käynnistää keskustelun äidin ja tyttären välillä.

Iäkkäämmät naiset hakevat apua usein silloin, kun heistä on tullut isoäitejä. Monet ovat huolissaan lapsesta ja lapsenlapsista. He kuitenkin kokevat, etteivät voi sanoa mitään, koska sitä pidetään riidanhaastamisena tai arvosteluna.

Miksi lapsenlapsen syntymä on tärkeä kohta?

Kun tytär saa lapsen, tyttären ja äidin välinen suhde muotoutuu uudelleen. Siinä tilanteessa on kaksi äitiä ja yksi lapsi, jota molemmat rakastavat.

Kun rakastetaan, syntyy jännitteitä, kyräilyä ja varovaisuutta. Eräskin mummi sanoi, että tuntuu kuin lasinsirpaleilla kävelisi.

Kun sukuun odotetaan uutta vauvaa, asiassa on mukana suuri joukko aikuisia. Heistä jokainen on luonut päässään kuvitelman siitä, minkälaista elämä vauvan kanssa on. Kun nämä kuvitelmat eivät toteudu, syntyy pettymyksiä.

Ensin puhkeavat tuoreen äidin kuplat. Äiti esimerkiksi huomaa, ettei hän istuskelekaan leppoisasti vauvan kanssa kahviloissa. Isovanhemmat hoksaavat, kuinka väsynyt nuori perhe on, ja tarjoavat apua omalla tavallaan. Myös anopit omine toiveineen ja odotuksineen ovat mukana kuvioissa, ja heistä puhutaankin paljon vastaanotolla.

Miten varautua mummin tehtävään?

Tuleva lapsi on niin arvokas, että tyttären tai miniän kanssa on tärkeää pysyä väleissä. Kannattaa etukäteen pohtia, millainen mummi haluaa olla ja miten säilyä yhteistyökykyisenä.

Mielestäni vauvan äidin tahti on se oikea tahti, koska hän suorittaa elämänsä suurinta tehtävää. On hyvä kuunnella nuoren äidin tarpeita ja reagoida niihin mieluummin kuin tyrkyttää omia neuvojaan. Ja jos haluaa neuvoa, kannattaa muotoilla asia lempeästi.

Aina voi myös kysyä, mitä toiveita ja odotuksia tuoreella äidillä on. Vastaus täytyy kuunnella loukkaantumatta. Täytyy myös muistaa, että nuoret ovat pöyhkeitä ja röyhkeitä. Se kuuluu asiaan.

Miten saada äidin ääni hiljenemään sisältään?

Kaikenikäiset naiset kertovat kuulevansa vielä äitinsä arvostelevan äänen päässään.

”Kun meillä on aina näin tehty!” saattaa äiti huudella vielä haudasta.

Ratkaisukeskeisessä terapiassa käytetään mielikuvia apuna. Kriitikkoäidistä voi luoda hahmon, joka ei ole tyttären sisällä vaan ulkopuolella. Äiti voi olla leikkisästi vaikkapa olkapäällä istuva papukaija, joka huutelee neuvojaan. Papukaijalle voi sanoa, että olen kiitollinen kaikista neuvoistasi, mutta en tarvitse niitä enää. Sitten lintu nepataan pois olkapäältä, jolloin se lentelee omia menojaan.

Kannattaako vanhaa äitiä panna tilille menneistä?

Ikääntyvää ihmistä on hyvä kohdella arvostavasti ja hänen ikäänsä kunnioittaen. Mielen tehtävä on pitää ihminen toimintakykykyisenä, ja siksi se rakentaa puolustusmekanismeja eli defenssejä. Kannattaako lähteä purkamaan iäkkään ihmisen defenssejä väkivaltaisesti? Sen sijaan voi miettiä, tarvitseeko äidin anteeksipyyntöä vai voisiko antaa anteeksi, vaikkei äiti ole koskaan osannut sitä pyytää.

Miten päästä eroon katkeruudesta?

Pienillä asioilla ja kiitollisuudella pääsee pitkälle. Kannattaa etsiä hyviä muistoja eikä keskittyä pahaan. Yksikin hyvä muisto kantaa pitkälle.

Lisäksi on hyvä muistaa, että koskaan ei tule valmista, kun on kyse elämänkaaren tärkeimmistä ihmissuhteista.

Asiantuntijana ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti Silva Hatakka.

Miten äiti-tytär -suhde toimii teillä? Osallistu keskusteluun alla olevalla lomakkella.

Äiti, piinaako syyllisyys?

-Koeta antaa itsellesi armoa. Muistele itseäsi nuorena äitinä. Millainen olit, mitä koit? Anna nuorelle itsellesi anteeksi.

-Kysy lapsiltasi, minkälaisia muistoja heille on jäänyt. Kuuntele kärsivällisesti myös ne kohtuuttomilta kuulostavat moitteet.

- Ulkopuolelta asioita tarkasteleva ammattilainen ei ole tunteella mukana tarinassa. Sellaiseen apuun on hyvä turvautua.

- Tärkeintä on muistaa, että äidit eivät ole täydellisiä!

Osallistuminen vaatii kirjautumisen.