Miten selvitä menetyksen tunteesta? Miksi varoa myönteistä ajattelua? Milloin kriisi on masennusta? Asiantuntija vastaa.

1. Mistä tiedän, onko minulla kriisi vai masennus?

Kriisillä on jokin selkeä, laukaiseva tekijä, kuten läheisen kuolema, avioero tai työttömäksi jääminen. Masennuksen syyt ovat usein epäselvemmät jopa niin, ettei ihminen tiedä, miksi on masentunut. 

Kriisistä toivutaan tiettyjen vaiheiden kautta. Ensin tulee sokki, järkytys, pettymys ja ahdistus, sen jälkeen mieli alkaa käsitellä tapahtunutta ja sitten tilanteeseen sopeudutaan.

2. Onko kriisien vakavuudella eroja?

Kyllä. Vakavimmat kriisit aiheutuvat traumoista, kuten läheisen ihmisen väkivaltaisesta kuolemasta tai itsemurhasta, onnettomuuteen joutumisesta tai raiskauksesta. Elämänkriiseissä on kyse astetta lievemmistä vastoinkäymisistä, vaikka esimerkiksi ero tai irtisanominen satuttavat kokijaansa usein pitkään ja pahasti.

Sitten on vielä kehityskriisejä, kuten murrosikä, vaihdevuodet ja eläkkeelle jääminen.

3. Sama kriisi, eri toipuminen. Miksi?

Kuvitellaanpa kaksi ihmistä, jotka on juuri irtisanottu samasta työpaikasta: Toisella voi olla taloudellisesti asiat kunnossa, toinen on puilla paljailla. Toisella on vakaa parisuhde ja ystäviä, toinen on yksin. Toinen irtisanotuista voi olla lähellä eläkeikää, toinen työuran puolivälissä.

Elämäntilanne vaikuttaa paljon siihen, miten ihminen toipuu kriisistä. Myös aiemmat kriisit ja niistä toipuminen vaikuttavat. Jokainen kriisi varustaa meitä tulevien vastoinkäymisten varalle, jos vain maltamme kriisissä surra menetyksiämme rauhassa.

4. Mikä auttaa kriisissä?

Tärkeintä on, ettei eristäydy. Etsi muiden tukea. Puhu hyvälle ystävälle tai hae ammattiapua. Sitä löydät terveyskeskuksestasi tai kuntasi mielenterveystoimistosta. Yksityisiä psykoterapeutteja voi hakea esimerkiksi Psykologiliiton sivuilta.

Kriisi on aina jonkinlainen menetyksen paikka. Siksi kriisi on surtava läpi, jotta siitä toipuisi.  

5. Auttaako positiivinen ajattelu?

Kriisin pahimmassa vaiheessa positiivisesta ajattelusta ei ole hyötyä vaan enemmänkin haittaa. 

Toipumiselle tekee hallaa, jos sitkeästi yrittää väittää itselleen, ettei tässä ole mitään surtavaa. Positiivisen ajattelun ansaan joutunut jumittuu ja ahdistuu – ja seuraava kriisi voi laukaista kriisin jälkeen helposti masennuksen. Uskalla siis pelätä ja murehtia. 

6. Miten hoidan itseäni kriisin keskellä – mitä taas ei kannata tehdä?

Otetaan taas esimerkki kahdesta samanaikaisesti irtisanotusta ihmisestä. Toinen koettaa lievittää pahaa oloaan alkoholilla eikä halua puhua tuntemuksistaan. Hän eristäytyy ja häpeää yksinään.

Toisella irtisanotulla on yhtä lailla paha olo, mutta hän alkaa pahimman järkytyksen jälkeen suunnitella tulevaisuuttaan ja etsiä uutta työtä. Alavireisenä ja surevanakin hän jatkaa harrastustensa parissa.

Mikä tärkeintä, itseään hoitava kriisissä oleva puhuu pahasta olostaan läheisilleen ja hyvälle ystävälleen. Hän myös ymmärtää, ettei kriisi ole henkilökohtaisen häpeän paikka, eikä hän tunne sisimmässään kaikenkattavaa kelpaamattomuutta.

Jokaiselle tulee vastaan elämänkriisejä. Murehtiminen ja vatvominen kuuluvat silloin asiaan mutta eivät kuukausikaupalla. Luovu itsesi syyllistämisestä.  

7. Voiko kriisi kääntyä masennukseksi?

Voi. Normaalin suremisen ja hälyttävän alakulon raja kulkee siinä, kun vetämättömyys, ankea olo ja surullinen mieli ovat kestäneet pari, kolme kuukautta, eikä vointi ole helpottanut. Samoin on syytä huolestua, jos tuon ajan jälkeen mikään ei edelleenkään huvita tai iloa tuottaneet asiat tuntuvat kadonneen kuin harmaaseen sumuun.

Kielteisten ajatusten ja murehtimisen kehä täytyy katkaista, jotta toipuminen voi alkaa. Kriisissä ja lievässä masennuksessa itsensä helliminen ja hyvää mieltä tuottavien juttujen tekeminen palkitsee.

Asiantuntijana psykologi ja psykoterapeutti Arto Pietikäinen Terveystalosta.

Omaa kehoa voi olla vaikea rakastaa. Siksi pinnalle on noussut kehopositiivisuus eli aate, joka pyrkii opettamaan itseinhon sijaan itsensä hyväksymistä. 

Etenkin kesää kohden ajatukset bikineistä ja mekkokeleistä voivat ahdistaa: en voi, en kehtaa, näytän kamalalta. Entä, jos stressaamisen, ulkonäön muokkaamisen ja ainaisen laihduttamisen sijaan yrittäisitkin muuttaa ajatusmaailmaasi?

Tässä kuusi vinkkiä, joiden avulla sinäkin voit opetella kehopositiivisemmaksi.

1. Katso peiliin

Iso vatsa, heiluvat allit, muhkuraiset reidet, liian luiseva... Kun katsot peiliin, näetkö vain vikoja? Pyri mieluummin keskittymään hyvään. Keksi jokaista kehossasi inhoamaasi asiaa kohden kaksi asiaa, joista pidät. Se voi tuntua aluksi vaikealta, mutta pian alat löytää positiivisia kohtia helpommin. Voit ajatella: ”En ehkä ole juuri sellainen kuin haluaisin, mutta olen silti aika ihana.”

2. Kiitä kehoasi

Mieti, miten usein parjaat ulkonäköäsi hiljaa mielessäsi tai ääneen ystävällesi. Ala sen sijaan kehua kroppaasi siitä, mitä se osaa tehdä. Jalkasi kuljettavat sinua, kätesi voivat koskettaa. Olet ehkä voimakas tai hyvä halaamaan. Jokaisella on vain yksi keho. Mikset arvostaisi omaasi ja kohtelisi sitä rakkaudella?

3. Unohda kokolappu

On kurjaa, kun tuttu vaatekoko ei mene päälle sovituskopissa. Muista kuitenkin, että vaatekoot vaihtelevat paljon eri valmistajilla. Siksi niitä ei kannata tuijottaa liikaa. Älä välitä lapun numerosta, vaan valitse sellainen vaate ja koko, joka tuntuu hyvältä päällä.

Paidanniskaan merkitty koko ei myöskään kerro sinusta ihmisenä mitään. Jos lapun numeron näkeminen silti ahdistaa, leikkaa koko lappu irti.

4. Älä vertaa muihin

Katsele muita ihmisiä lempein silmin, älä katkerasti tai vertaillen. Kun mietit, että tuttavasi, joku julkisuuden henkilö tai mainoksen malli on kaunis ja upea, ajattele: ”Ja niin olen minäkin.”

Nykyinen kauneusihanne on ehkä hoikka ja treenattu, mutta vartaloita on lukemattomia erilaisia. Ne ovat kaikki yhtä arvokkaita. 

5. Liiku oikeista syistä

Moni rääkkää itseään kuntosalilla tai lenkkipolulla verenmaku suussa. Jos huomaat urheilevasi ulkonäön takia, ota aikalisä. Etsi laji tai tapa liikkua, josta oikeasti pidät. Liiku hyvän olon vuoksi – älä siksi, että söit eilen pullan. Liikunnan ei kuulu olla rangaistus.

6. Ole ystävä itsellesi

Yritä kohdella itseäsi yhtä kiltisti kuin kohtelet parasta ystävääsi. Pidät hänestä hänen itsensä, et ulkonäön takia, eikö niin? Mieti, mikä sinun persoonassasi on hyvää. Olet ehkä sisukas, rohkea, hyvä äiti tai rakastava puoliso, kätevä käsistäsi tai hyvä työssäsi. Keskity vahvuuksiisi. Ihmisarvosi ei riipu siitä, miltä näytät.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 9/2018.

Kriisin voi laukaista onnettomuus, äkillinen sairastuminen tai läheisen kuolema. Kriisin käsittelyn neljä vaihetta tulee työstää läpi ennen kuin elämää voi jatkaa.

Kyllä se siitä. Elämä kantaa. Muista positiivinen asenne. Kannustuslauseet eivät auta, kun elämältä katoaa pohja ja horisontti.

Toipuminen lähtee siitä, että hyväksyy pikkuhiljaa uuden järkyttävän todellisuuden. Psykologian kielellä puhutaan traumaattisen kriisin työstämisestä.

Tyypillisiä traumaattisen kriisin laukaisijoita ovat onnettomuudet, läheisen kuolema tai äkillinen sairastuminen. Kriisin käsittelyssä on neljä vaihetta: sokki, reaktio, työstäminen ja uudelleensuuntautuminen.

1. Ensin tulee sokki

Traumaattisen kriisin sokkivaiheessa tietoisuus ja huomiokyky kaventuvat, todellisuudentaju horjuu. Tavallisia oireita ovat vetäytyminen, yliaktiivisuus, tapahtuman kieltäminen ja paniikkituntemukset.

Sokki on mielen aikalisä tilanteessa, jossa on mahdotonta käsitellä kaikkea uutta.

2. Reaktiovaihe valmistaa tulevaan

Reaktiovaiheessa traumaattinen kokemus tunkeutuu jatkuvasti mieleen. Ihminen yrittää päästä kärryille, miksi ja miten kaikki tapahtui.

Muutoksen täydellinen kieltäminen vähenee, ja tunteet heräävät. Prosessi sisältää usein ahdistuneisuutta, masennusta, itkuisuutta ja univaikeuksia.

3. Työstäminen on kovaa työtä

Työstämisvaiheessa ihminen alkaa rakentaa kielellistä kertomusta kokemastaan. Keskeiseksi kysymykseksi nousee, miten tästä selviää. Kun työstämisvaihe etenee, keskittyminen tapahtuneeseen ja menneeseen elämään vähenee. Trauma alkaa hellittää.

Jos kriisireaktio lukkiintuu, tarvitaan ammattiapua.

4. Elämä kantaa sittenkin

Traumaattisen kriisin loppusuoralla ihminen alkaa pelata uusilla korteillaan ja elämä voittaa.

Elämä ei ole ennallaan, mutta joiltain osin se voi olla jopa todempaa, täydempää ja parempaa kuin ennen.

Traumaattisen kriisin työstäminen on tuottanut uudenlaisen luottamuksen. Elämä on arvaamaton, mutta elämisen arvoinen.

Lähde: Suomen mielenterveysseura

Artikkeli on julkaistu ET Terveys -lehden numerossa 5/2017.