Mikkeliläinen historian lehtori Heikki Kupiainen löytää kuusikymppisen äijänkörilään elämästä monia ilon hetkiä. Esimerksiksi kyky haaveilla, uneksia, liihottaa ja irtautua arjesta.
– Onnellisuuden väreily tuntuu, kun huomaa että minusta välitetään. Lähimmäiset ja ystävät ovat iso osa onnea. Koirat Muru ja Missi, mustat labbisnartut, ovat onnellisuuden valio-otuksia: ne murentavat uupuneen ukon murjotuksen. Vastaantulevan Doriksen tai Iriksen hymy tekee aina tyytyväiseksi, Heikki nauraa.
Kypsään keski-ikään ehtineen keho nitisee ja rutisee, mutta toimii kohtalaisen hyvin. Sekin on onnea. Onnellisuudesta ei tiedä mitään, ellei elämässä ole ollut vastatuultakin. Niiden opettamana pienetkin onnen palaset riittävät. Vähäänkin tyytyminen lisää onnea.
– Yhä useammin onnellinen olotila syntyy hiljaisuudesta, mökillä, metsässä tai avannossa.
Töissä lukiolaisten kanssa harvemmin saa hyvää palautetta, se on Suomessa muutenkin harvinaista herkkua.
– Siksi kannustus kartuttaa kummasti onnellisuutta, ja ryhtikin paranee!
Onnellisten ukkojen käsikirja
Moni mies on vähän hakoteillä siirtyessään eläkkeelle. Silloin on sijoitettava uuteen elämään ja ryhdyttävä onnelliseksi ukkeliksi. Tietokirjailija ja entinen Ruotsin New Yorkin pääkonsuli Dag Sebastian Ahlander kirjoitti hauskan kirjan, kokeneen ukkelin neuvojaa toisille.
Vaikka siinä on pientä amerikkalaista tunnelmaa, suurin osa 109 keinosta on hauskoja ja viisaita. Ahlander kehottaa miettimään uutta roolian suhteessa omiin aikuisiin lapsiin.
– Kerron minulle äskettäin tapahtuneista asioista, en aataminaikuisista. Tämä tietysti edellyttää, että teen jotain. Ihmisen ei pidä vaikuttaa iloiselta vaan olla iloinen.
Harva lapsi haluaa kuulla vanhempansa valittavan tylsyyttä ja vaivojaan. Vietä lastesi aikaa uudella tavalla ja uusilla paikoilla, vie heitä usein syömään. Auta lapsiasi pikkuasioissa. Vie auto katsastukseen, kuskaa lapsenlapsia harrastuksiin. Kaikille tulee hyvä mieli.
Dag Sebastian Ahlander: Onnellisten ukkojen käsikirja. 109 keinoa elämän huippuhetkien saavuttamiseksi. Gummerus 2014.
Neuvojen parhaat palat
1. Älä ala besserwisseriksi. Monet ikämiehet, joilta puuttuu elämää jäsentävä hanke, toimivat näin. Pian kukaan ei jaksa heitä.
2. Unohda järkevyys ja anna sattumille sijaa. Olen aina unelmoinut urheiluautosta. Kävin koeajamassa 160 km tuntivauhdilla Triumph Spitfiren ja sovin jo kaupat. Mutta en päässytkään ylös matalasta autosta, vaan jouduin keplottelemaan itseni nelinkontin. Kaupoista ei tullut mitään, mutta ainakin annoin autolle mahdollisuuden.
3. Älä menetä yhteyttä yhteiskuntaan, vaan liity kerhoihin ja yhdistyksiin. Tapaan kunnan kiinteistölautakunnassa eri-ikäisiä ja eritaustaisia ihmisiä.
4. Perusta miesten lounasporukka, sillä miehillä on usein naisia huonompi ihmissuhdeverkosto. Tavatkaa samassa ravintolassa kuukauden ensimmäisenä ja kolmantena tiistaina. Se tulee kuka ehtii.
5. Pukeudu hyvin lähtiessäsi ihmisten ilmoille. Värikäs kaulahuivi saa ukon näyttämään pirteältä. Virttynyt verkkariasu kuuluu vapaa-aikaan. Ruumiillista rappiota kannattaa tasapainottaa pienellä tyylikkyydellä.
6. Pidä jääkaapissa aina muutama puolikas pullo samppanjaa. Sillä on suuri symboliarvo, jos pitää saada nopeasti piristystä tunnelmaan. Mutta sen pitää olla pieni pullo, koska ison avaamista epäröisi.
Dag Sebastian Ahlander: Onnellisten ukkojen käsikirja. 109 keinoa elämän huippuhetkien saavuttamiseksi. Gummerus 2014.
Hauska mut varmaan jollekkin hyödyksi näin ainakin toivon.
Kiitos Heikki Kupiaiselle ihanista "eläke-elämän" ohjeista. Itse naisihmisenä ajattelen juuri näin,kuten sinäkin. Ensimmäinen virke lehtijutussa kertoi kaiken: että minusta välitetään.
Ei tämä eläkkeellä olo ole sittenkään ihan "kamalaa", vaikka ensimmäiset puoli vuotta tuntui,kuin olisin tyhjään kaivoon pudonnut... Meni pitkä aika, etten kehdannut sanoa ihmisille, että olen ELÄKELÄINEN. Koska työvuosia olisi ollut vielä 4 jäljellä, mutta sairaus ei katso ikää. Mutta nyt tuntuu jo hyvältä, jopa ihanalta. Toki olisin halunnut tehdä vielä töitä, mutta etenevä, krooninen sairaus esti sen.Pää,kädet,silmät,korvat,suu ja mieli toimii kuin kaksikymppisellä, mutta selkä ja jalat ovat aivan jotain muuta maata !
Se onnellisuuden tunne tulee juuri mökillä,hiljaisuudessa, etenki metsässä hiljaa kävellessä. Minä todellakin uudistun metsäreissujen aikana - miehenikin sanoo,että olen aivan toinen ihminen metsässä rämpimisen jälkeen. Ja niin olenkin - se on totta ! Avantoa en ole vielä kokeillut, mutta muuten uin ja porkkaudun järvessä niin pitkään kuin vain säät ja selkä/jalat sen sallivat. Siirryn marraskuussa kylpyläuimariksi, onneksi meidän naapurissa on sellainen ihanuus.
Mutta nautin myös ihmisten seurassa olosta, ystävistä, läheisistäni etenkin. Täytyy vain sanoa,että kyllä eläkkeelle jäännin jälkeen puhelime pirinä on vaiennut entiseen verrattuna.
Nyt vain odottelen,että kultainen aviopuolisoni parin vuoden kuluttua pääsee nauttimaan ansaittuja eläkepäiviään..... Silloinhan tämä Onnellisen ukon käyttöohje tulee testattua!
