Mikkeliläinen historian lehtori Heikki Kupiainen löytää kuusikymppisen äijänkörilään elämästä monia ilon hetkiä. Esimerksiksi kyky haaveilla, uneksia, liihottaa ja irtautua arjesta.

– Onnellisuuden väreily tuntuu, kun huomaa että minusta välitetään. Lähimmäiset ja ystävät ovat iso osa onnea. Koirat Muru ja Missi, mustat labbisnartut, ovat onnellisuuden valio-otuksia: ne murentavat uupuneen ukon murjotuksen. Vastaantulevan Doriksen tai Iriksen hymy tekee aina tyytyväiseksi, Heikki nauraa.

Kypsään keski-ikään ehtineen keho nitisee ja rutisee, mutta toimii  kohtalaisen hyvin. Sekin on onnea. Onnellisuudesta ei tiedä mitään, ellei elämässä ole ollut vastatuultakin. Niiden opettamana pienetkin onnen palaset riittävät. Vähäänkin tyytyminen lisää onnea.

– Yhä useammin onnellinen olotila syntyy hiljaisuudesta, mökillä, metsässä tai avannossa.

Töissä lukiolaisten kanssa harvemmin saa hyvää palautetta, se on Suomessa muutenkin harvinaista herkkua.

– Siksi kannustus kartuttaa kummasti onnellisuutta, ja ryhtikin paranee!

Onnellisten ukkojen käsikirja

Moni mies on vähän hakoteillä siirtyessään eläkkeelle. Silloin on sijoitettava uuteen elämään ja ryhdyttävä onnelliseksi ukkeliksi. Tietokirjailija ja entinen Ruotsin New Yorkin pääkonsuli Dag Sebastian Ahlander kirjoitti hauskan kirjan, kokeneen ukkelin neuvojaa toisille.

Vaikka siinä on pientä amerikkalaista tunnelmaa, suurin osa 109 keinosta on hauskoja ja viisaita. Ahlander kehottaa miettimään uutta roolian suhteessa omiin aikuisiin lapsiin.

– Kerron minulle äskettäin tapahtuneista asioista, en aataminaikuisista. Tämä tietysti edellyttää, että teen jotain. Ihmisen ei pidä vaikuttaa iloiselta vaan olla iloinen.

Harva lapsi haluaa kuulla vanhempansa valittavan tylsyyttä ja vaivojaan. Vietä lastesi aikaa uudella tavalla ja uusilla paikoilla, vie heitä usein syömään. Auta lapsiasi pikkuasioissa. Vie auto katsastukseen, kuskaa lapsenlapsia harrastuksiin. Kaikille tulee hyvä mieli.

Dag Sebastian Ahlander: Onnellisten ukkojen käsikirja. 109 keinoa elämän huippuhetkien saavuttamiseksi. Gummerus 2014.

Neuvojen parhaat palat

1. Älä ala besserwisseriksi. Monet ikämiehet, joilta puuttuu elämää jäsentävä hanke, toimivat näin. Pian kukaan ei jaksa heitä.

2. Unohda järkevyys ja anna sattumille sijaa. Olen aina unelmoinut urheiluautosta. Kävin koeajamassa 160 km tuntivauhdilla Triumph Spitfiren ja sovin jo kaupat. Mutta en päässytkään ylös matalasta autosta, vaan jouduin keplottelemaan itseni nelinkontin. Kaupoista ei tullut mitään, mutta ainakin annoin autolle mahdollisuuden.

3. Älä menetä yhteyttä yhteiskuntaan, vaan liity kerhoihin ja yhdistyksiin. Tapaan kunnan kiinteistölautakunnassa eri-ikäisiä ja eritaustaisia ihmisiä.  

4. Perusta miesten lounasporukka, sillä miehillä on usein naisia huonompi ihmissuhdeverkosto. Tavatkaa samassa ravintolassa kuukauden ensimmäisenä ja kolmantena tiistaina. Se tulee kuka ehtii.

5. Pukeudu hyvin lähtiessäsi ihmisten ilmoille. Värikäs kaulahuivi saa ukon näyttämään pirteältä. Virttynyt verkkariasu kuuluu vapaa-aikaan. Ruumiillista rappiota kannattaa tasapainottaa pienellä tyylikkyydellä.

6. Pidä jääkaapissa aina muutama puolikas pullo samppanjaa. Sillä on suuri symboliarvo, jos pitää saada nopeasti piristystä tunnelmaan. Mutta sen pitää olla pieni pullo, koska ison avaamista epäröisi.

Dag Sebastian Ahlander: Onnellisten ukkojen käsikirja. 109 keinoa elämän huippuhetkien saavuttamiseksi. Gummerus 2014.

Vierailija

Onnellisen ukon käyttöohje

Kiitos Heikki Kupiaiselle ihanista "eläke-elämän" ohjeista. Itse naisihmisenä ajattelen juuri näin,kuten sinäkin. Ensimmäinen virke lehtijutussa kertoi kaiken: että minusta välitetään. Ei tämä eläkkeellä olo ole sittenkään ihan "kamalaa", vaikka ensimmäiset puoli vuotta tuntui,kuin olisin tyhjään kaivoon pudonnut... Meni pitkä aika, etten kehdannut sanoa ihmisille, että olen ELÄKELÄINEN. Koska työvuosia olisi ollut vielä 4 jäljellä, mutta sairaus ei katso ikää. Mutta nyt tuntuu jo hyvältä, jopa...
Lue kommentti

Omaa kehoa voi olla vaikea rakastaa. Siksi pinnalle on noussut kehopositiivisuus eli aate, joka pyrkii opettamaan itseinhon sijaan itsensä hyväksymistä. 

Etenkin kesää kohden ajatukset bikineistä ja mekkokeleistä voivat ahdistaa: en voi, en kehtaa, näytän kamalalta. Entä, jos stressaamisen, ulkonäön muokkaamisen ja ainaisen laihduttamisen sijaan yrittäisitkin muuttaa ajatusmaailmaasi?

Tässä kuusi vinkkiä, joiden avulla sinäkin voit opetella kehopositiivisemmaksi.

1. Katso peiliin

Iso vatsa, heiluvat allit, muhkuraiset reidet, liian luiseva... Kun katsot peiliin, näetkö vain vikoja? Pyri mieluummin keskittymään hyvään. Keksi jokaista kehossasi inhoamaasi asiaa kohden kaksi asiaa, joista pidät. Se voi tuntua aluksi vaikealta, mutta pian alat löytää positiivisia kohtia helpommin. Voit ajatella: ”En ehkä ole juuri sellainen kuin haluaisin, mutta olen silti aika ihana.”

2. Kiitä kehoasi

Mieti, miten usein parjaat ulkonäköäsi hiljaa mielessäsi tai ääneen ystävällesi. Ala sen sijaan kehua kroppaasi siitä, mitä se osaa tehdä. Jalkasi kuljettavat sinua, kätesi voivat koskettaa. Olet ehkä voimakas tai hyvä halaamaan. Jokaisella on vain yksi keho. Mikset arvostaisi omaasi ja kohtelisi sitä rakkaudella?

3. Unohda kokolappu

On kurjaa, kun tuttu vaatekoko ei mene päälle sovituskopissa. Muista kuitenkin, että vaatekoot vaihtelevat paljon eri valmistajilla. Siksi niitä ei kannata tuijottaa liikaa. Älä välitä lapun numerosta, vaan valitse sellainen vaate ja koko, joka tuntuu hyvältä päällä.

Paidanniskaan merkitty koko ei myöskään kerro sinusta ihmisenä mitään. Jos lapun numeron näkeminen silti ahdistaa, leikkaa koko lappu irti.

4. Älä vertaa muihin

Katsele muita ihmisiä lempein silmin, älä katkerasti tai vertaillen. Kun mietit, että tuttavasi, joku julkisuuden henkilö tai mainoksen malli on kaunis ja upea, ajattele: ”Ja niin olen minäkin.”

Nykyinen kauneusihanne on ehkä hoikka ja treenattu, mutta vartaloita on lukemattomia erilaisia. Ne ovat kaikki yhtä arvokkaita. 

5. Liiku oikeista syistä

Moni rääkkää itseään kuntosalilla tai lenkkipolulla verenmaku suussa. Jos huomaat urheilevasi ulkonäön takia, ota aikalisä. Etsi laji tai tapa liikkua, josta oikeasti pidät. Liiku hyvän olon vuoksi – älä siksi, että söit eilen pullan. Liikunnan ei kuulu olla rangaistus.

6. Ole ystävä itsellesi

Yritä kohdella itseäsi yhtä kiltisti kuin kohtelet parasta ystävääsi. Pidät hänestä hänen itsensä, et ulkonäön takia, eikö niin? Mieti, mikä sinun persoonassasi on hyvää. Olet ehkä sisukas, rohkea, hyvä äiti tai rakastava puoliso, kätevä käsistäsi tai hyvä työssäsi. Keskity vahvuuksiisi. Ihmisarvosi ei riipu siitä, miltä näytät.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 9/2018.

Kriisin voi laukaista onnettomuus, äkillinen sairastuminen tai läheisen kuolema. Kriisin käsittelyn neljä vaihetta tulee työstää läpi ennen kuin elämää voi jatkaa.

Kyllä se siitä. Elämä kantaa. Muista positiivinen asenne. Kannustuslauseet eivät auta, kun elämältä katoaa pohja ja horisontti.

Toipuminen lähtee siitä, että hyväksyy pikkuhiljaa uuden järkyttävän todellisuuden. Psykologian kielellä puhutaan traumaattisen kriisin työstämisestä.

Tyypillisiä traumaattisen kriisin laukaisijoita ovat onnettomuudet, läheisen kuolema tai äkillinen sairastuminen. Kriisin käsittelyssä on neljä vaihetta: sokki, reaktio, työstäminen ja uudelleensuuntautuminen.

1. Ensin tulee sokki

Traumaattisen kriisin sokkivaiheessa tietoisuus ja huomiokyky kaventuvat, todellisuudentaju horjuu. Tavallisia oireita ovat vetäytyminen, yliaktiivisuus, tapahtuman kieltäminen ja paniikkituntemukset.

Sokki on mielen aikalisä tilanteessa, jossa on mahdotonta käsitellä kaikkea uutta.

2. Reaktiovaihe valmistaa tulevaan

Reaktiovaiheessa traumaattinen kokemus tunkeutuu jatkuvasti mieleen. Ihminen yrittää päästä kärryille, miksi ja miten kaikki tapahtui.

Muutoksen täydellinen kieltäminen vähenee, ja tunteet heräävät. Prosessi sisältää usein ahdistuneisuutta, masennusta, itkuisuutta ja univaikeuksia.

3. Työstäminen on kovaa työtä

Työstämisvaiheessa ihminen alkaa rakentaa kielellistä kertomusta kokemastaan. Keskeiseksi kysymykseksi nousee, miten tästä selviää. Kun työstämisvaihe etenee, keskittyminen tapahtuneeseen ja menneeseen elämään vähenee. Trauma alkaa hellittää.

Jos kriisireaktio lukkiintuu, tarvitaan ammattiapua.

4. Elämä kantaa sittenkin

Traumaattisen kriisin loppusuoralla ihminen alkaa pelata uusilla korteillaan ja elämä voittaa.

Elämä ei ole ennallaan, mutta joiltain osin se voi olla jopa todempaa, täydempää ja parempaa kuin ennen.

Traumaattisen kriisin työstäminen on tuottanut uudenlaisen luottamuksen. Elämä on arvaamaton, mutta elämisen arvoinen.

Lähde: Suomen mielenterveysseura

Artikkeli on julkaistu ET Terveys -lehden numerossa 5/2017.