Tuore tutkimus kyseenalaisti osteporoosilääkkeiden tehon, ja moni miettii, miksi käyttää lääkkeitä, jos niistä ei ole juurikaan hyötyä.

British Medical Journal julkaisi 27.5. tutkimuksen, jossa kerrottiin, että osteoproosilääkkeiden teho ikäihmisten lonkkamurtumien ehkäisyssä on vaatimaton. Tutkimusta johti professori Teppo Järvinen Helsingin yliopistosta.

Lue tästä tutkimuksen tuloksista täällä.

Mitä lääkäri neuvoo osteoporoosilääkkeitä käyttävien nyt tekemään?

Ennen kuin päätöksen lääkkeen lopettamisesta voi tehdä, pitäisi ymmärtää, miksi lääkkeitä käyttää.

– Potilaan pitäisi tietää, mikä murtumariski on hänen kohdallaan, ja hänen pitäisi ymmärtää, mitä tämä 'riskissä eläminen' oikeasti tarkoittaa. Sen jälkeen hän voi päättää, haluaako hän yrittää pienentää omaa murtumariskiä suhteellisen kalliilla lääkkeellä, jolla saattaa olla myös sivuvaikutuksia, professori Teppo Järvinen sanoo.

Tee helppo testi: mikä on murtumariskisi?

Lääkäreillä ei ole aikaa selittää

Lääkäri laskee luuntiheysmittauksen ja erilaisten taulukoiden avulla osteoporoosipotilaalle murtumariskin. Teppo Järvinen sanoo, että lääkärillä on harvoin vastaanotolla aikaa selittää osteoporoosipotilaalle selkeästi, mitä murtumariskin hoitaminen lääkityksellä tarkoittaa.

Esimerkki helpottaa monimutkaista asiaa: Jos otetaan keskiverto suomalainen, terve 55–60-vuotias nainen, hänen lonkkamurtumariskinsä on seuraavan 10 vuoden kuluessa muutaman prosentin luokkaa. Tämä tarkoittaa sitä, että jos sata tällaista keskiverto naista elää elämäänsä murehtimatta osteoporoosista tai sen ehkäisystä, kymmenen vuoden seurannassa heistä muutamalle tulee lonkkamurtuma.

Osteoporoosilääkkeen hyödyt ja haitat punnittava

Tätä riskiä siis voi yrittää lääkityksellä pienentää. Kun tiedämme, että lääkkeet alentavat parhaimmillaankin riskiä noin 20–30 prosenttia, saamme ehkäistyä 100 lääkettä käyttäneen naisen joukossa korkeintaan 1–2 murtumaa.

Hyöty on siis 1–2 ehkäistyä lonkkamurtumaa. Haitoiksi voi lukea jokaisen potilaan ”sairastuminen riskipotilaaksi”, valtavat kulut yhteiskunnalle potilaiden seurannasta ja lääkityksestä ja pahimmassa tapauksessa muutama ikävä lääkkeiden aiheuttama sivuvaikutus, kuten leukaluun kuolio tai reisiluun epätyypillinen murtuma.

– Useimmat eivät tämän yhtälön kuultuaan pidä tällaista toimintaa järkevänä, mutta ongelmana on se, että harvempi potilas kuulee tällaistakaan selvitystä lääkärikäynnillään, Järvinen toteaa.

Teppo Järvinen sanoo lopuksi, että syy ei ole yksin lääkäreissä. Me ihmiset yleensä haluamme hoitaa pientäkin riskiä helpolla lääkityksellä, sen sijaan että muuttaisimme omia elintapojamme ja vähentäisimme siten terveysriskiä paljon tehokkaammin.

Aurinkovoide suojaa, mutta vain jos sitä levittää reilulla kädellä. Vain harva käyttää voidetta riittävästi.

1. Heijastaa ja imee säteet

Aurinkovoiteissa käytetään fysikaalista tai kemiallista suojaa tai molempia. Fysikaalinen suoja heijastaa UV-säteilyä pois iholta, kemiallinen imee säteet itseensä.

Voiteet auttavat ehkäisemään ihon palamista ja aurinkokeratoosia, josta voi kehittyä okasolusyöpä. Suojavoiteiden käytön on osoitettu vähentävän myös melanoomaa.

2. Suojakertoimet liioittelevat

Suojakerroin määrittää, kuinka hyvin voide suojaa auringon UVB-säteiltä ja kauanko auringossa voi oleilla palamatta. Esimerkiksi suojakerroin 15 tarkoittaa, että auringossa voi olla palamatta 15 kertaa pidempään kuin ilman suojaa. Moni levittää voidetta kuitenkin vain murto-osan siitä määrästä, jolla suojakerroin on laskettu, eikä lisää voidetta iholle tarpeeksi usein.

3. Kerroin vähintään 30

Suojakertoimen on hyvä olla vähintään 30 vartalolle ja 50 kasvoille. Tarkista purkin kyljestä, että voide suojaa sekä UVA- että UVB- säteilyltä.

4. Pihistelemättä paras

Riittävä määrä voidetta vartalon iholle on oman kourallisen verran ja kasvoille teelusikallinen, mielellään puoli tuntia ennen ulos menoa. 

5. Älä tuudittaudu

Mikään voide ei suojaa täydellisesti UV-säteiltä. Eliniän aikana karttuva aurinkoaltistus lisää ihosyöpien riskiä. Auringossa kannattaa siis oleilla maltillisesti, eikä paahtaa itseään ylenpalttisesti aurinkovoiteen turvin. Muista, että aurinkoisesta säästä voi nauttia myös varjossa.

Asiantuntijana syöpätautien erikoislääkäri Meri-Sisko Vuoristo.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 7/2017.

Melanooma on nopeimmin yleistyvä syöpä Suomessa. ET-lehden omalääkäri Risto Laitila neuvoo, missä tilanteissa ihomuutoksia kannattaa mennä näyttämään lääkärille. 

Täältä näet kaikki aiemmat Riston vastaanotolla -videosarjan osat.

Aiemmissa jaksoissa aiheina ovat olleet esimerkiksi: