On taas vuotuisen elämänmuutoksen aika – vai onko? Riittäisikö vähempi?

Joka syksy tapahtuu sama. Kun ensimmäinen vähänkin raikkaampi tuulenvire käy ylitsemme, meihin iskee pakonomainen tarve tehdä jotain uutta, uusiutua.
Lapsena riitti, että sai alkavaan kouluvuoteen muutaman uuden kynän, kumin ja vaikka penaalin. Myöhemmin kelpasi kevyt korjausliike, päätös parin kesäkilon karistamisesta, ilmoittautuminen jälleen kerran espanjan alkeistunneille tai puutyökurssille.

Kiinnostava henkilö: Lääkäri parani cowboy-buutseissa.

Kiva olisi oppia jotakin uutta, mutta jokasyksyisessä ryhtiliikkeessä uudistumishaaveet alkavat usein horjua alkumetreillä, ehkä jo silloin, kun avaa listan tai esitteen kansalaisopiston tarjonnasta. Isommissa kaupungeissa voi uudistua useassa opiston toimipisteessä – minkäs näistä kymmenestä laulukurssista nyt valitsisinkaan...

Väsy voi tulla myös ilmoittautumisjonossa. Niissä nimittäin on tullut vietettyä melkein enemmän aikaa kuin itse kursseilla. Meitä vuodenaikauudistajia tuntuu riittävän.

Kattavat ohjeet: Sinustakin liikkuja?

Onko tässä uuden haaveilussa mitään järkeä? Työelämässä pitää uudistua, samoin politiikassa, puhumattakaan muodista, ruokatrendeistä ja sosiaalisesta mediasta.
Mitä jos tänä syksynä jättäisikin oman elämänsä strategian päivittämättä ja antaisi vaan mennä? Voisi vaikka vaipua rauhassa nostalgiaan. Ehtiihän sinne kielikurssille vielä kevätkaudellakin.

Lue myös: Milla Magia vaihtoi viran matkailuun.