Riitta Vuori, 65, oli kuolla onnettomuuden jälkeiseen leikkaukseen. Omaisetkin oli kutsuttu jo koolle silloin.

"Vuonna 1969 olin menossa Pariisiin opiskelemaan ranskaa. Teimme matkaa ystäväni Michelin rättisitikalla, kun 50 kilometriä ennen Pariisia, Michel nukahti rattiin. Oli ilta, minä torkuin etupenkillä sivuttain.

Heräsin sairaalassa muutaman päivän kuluttua. Muistan heräämisestä vain valoja ja kovat kivut.

Pääni oli iskeytynyt tuulilasin läpi ja vasen jalkani jäänyt kojelaudan alle puristuksiin. Siihen aikaan ei käytetty turvavöitä. Tuulilasi oli repinyt kasvojani, leukaluuni oli murtunut ja reisiluu katkennut kahdesta kohtaa. Michelille ei tapahtunut mitään. Auto romuttui täysin.

Osallistu keskusteluun:
Voiko arpisena mennä uimahalliin?

Makasin sairaalassa melkein kolme kuukautta, ennen kuin minut pystyttiin siirtämään Suomeen. Kun kysyin, koska pystyisin kävelemään, minulle vain heilutettiin sormea: asiasta ei ollut tietoa.

Sairaalassa viihdyin. Henkilökunta oli ystävällistä ja meistä tuli ystäviä. Minut vietiin jopa ambulanssilla puistoon. Luin lapsille satuja ja käänsin hoitajien saamia rakkauskirjeitä englannista ranskaksi. Suomessa olikin toinen meininki: Pelastusarmeija saapui vuoteen vierelle laulamaan ”kun me kerran erkanemme täältä”.

Kotona liikuin vetämällä itseäni lattioita pitkin. Kun tukiraudat vuoden kuluttua otettiin pois, niitä piti kilkutella irti kuusi tuntia. Olin kuolla leikkaukseen. En ollut herätä nukutuksesta, ja omaiseni kutsuttiin jo sairaalaan koolle.

Eläkkeelle lentoemäntänä

En saanut mitään fysikaalista kuntoutusta. Sen sijaan sain invalidikortin. Minulle sanottiin, että viimeistään 40-vuotiaana tarvitsisin kävellessäni keppiä.
Pohdin ystävättäreni kanssa, mitä ryhtyisin tekemään.

– Hae lentoemännäksi. Siinä työssä joutuisit ainakin kävelemään, hän ehdotti.

Pääsin Finnairin lentoemäntäkouluun. Viime kesänä jäin eläkkeelle 43 työvuoden jälkeen.

Olen totisesti saanut kävellä: kun Aasian lento lähtee iltapäivällä, olen ensin kävellyt päivän kotona ja sitten koneessa koko yön. Jalkojen päällä oleminen on minulle niin luontaista, että juon aamukahvinikin seisten. Olen samoillut sienimetsissä, lasketellut, pelannut pesäpalloa, hiihtänyt ja juossut maratoneja.

Invalidikortti otettiin  pois kymmenen vuotta onnettomuuden jälkeen.

Kollegojeni kanssa vertailemme toistemme arpia. Perustimme klubin, johon ei pääse, ellei arpi ole vähintään 25-senttinen.

Jalan ravistus aina ensimmäisenä

Kasvoistani on noussut lasinsiruja vuosia onnettomuuden jälkeen. Onneksi niitä ei mennyt silmiini.

Usein asiakkaat huomauttivat minulle, että kasvoissani on jotain mustaa ja yrittivät jopa pyyhkäistä poskissani olevia jälkiä. Kun tuulilasin palasia poskesta poistettiin plastiikkakirurgin vastaanotolla, näin monia vaikeita tapauksia ja tunsin itseni turhamaiseksi. Parilla naarmulla kasvoissa ei ole mitään merkitystä.

En jossittele tapahtunutta, sillä kolari oli elämälleni käänteentekevä. Se antoi minulle vuoden aikaa pohtia asioita. En voinut miettiä tulevaisuutta, koska sitä ei annettu.

Vieläkään en kestä istua autossa pelkääjän paikalla, enkä kestä, jos toinen ajaa autoa hermostuneesti. Minulla on liikenteessä voimakas itsesuojeluvaisto.

Arpeni on niin iso, että se voi vetää koko kropan helposti vinoon. Kostealla ja kylmällä säällä jalkaa kolottaa. Kun lähden kävelemään, minun pitää ensin vähän ravistaa jalkaa saadakseni sen toimimaan. Jos antaisin tämän jalan teille, ette osaisi kävellä sillä. Tämän kanssa pärjääminen on aivan oma lajinsa.”

Avokadot löytyvät kärjestä melkein kaikista terveellisten ruokien listoista, olipa kyse sitten ihon tai mielen hoidosta. Eikä ihme. Ne ovat ihmeruokaa!

Vihreäkuorinen avokado on terveellistä syötävää.  Se sisältää kasvikseksi paljon energiaa ja rasvaa. Suurin osa on rasvasta on kuitenkin pehmeää, tyydyttymätöntä rasvaa, joka edistää sydämen terveyttä.

Tuoreimmassa tutkimuksessa on vahvistettu, että avokadot pienentävät sydänsairauksien riskiä – jos niitä nautitaan säännöllisesti osana päivittäistä ruokavaliota.

Aiempien tutkimusten mukaan avokadojen terveysvaikutukset ovat perustuneet pitkälti tyydyttämättömien rasvahappojen tehoon ihmiskehossa ja vihreän herkun on todistettu nostavan hyvän kolesterolin lukemia.

Nyt amerikkalaistutkimuksessa vahvistettiin avokadon positiivinen vaikutus sydän- ja verisuonitautien riskiin. Tutkittavat söivät yhden avokadon päivässä. Heillä laski etenkin huono LDL-kolesteroli, kertoo tutkimuksesta kirjoittava American Heart Assosiation -julkaisu.

Miten avokadoa syödään?

Kardiologien eli sydäntautien lääkäreidenkin ylistämä avokado on helppo kasvis.

Avokadon voi sisällyttää päivittäiseen ruokavalioon helposti vaikkapa salaateissa tai leivän päällä. Kypsän avokadon tunnistaa kaupasta painamalla sitä hennosti sen suiposta päästä. Kuoren ja kasvislihan väliin pitäisi jäädä pieni, pehmeältä tuntuva tila.

Mikäli kotona huomaa ostaneensa raa’an tai puolikypsän avokadon, saa sen kypsäksi monilla eri keinoilla. Jotkut käärivät kasviksen alumiinifolioon ja laittavat uuniin kypsymään hetkeksi ennen syömistä. Avokadon voi halkaista ja nauttia pehmeän sisuksen vaikka suoraan lusikalla.

Liiallisuuksiin ei pidä mennä tämänkään ihmeherkun kanssa: Avokadossa on paljon energiaa, joten siitä tulee nopeasti täyteenkin. Sadassa grammassa eli keskikokoisessa avokadossa on lähes 200 kilokaloria.

Avokadoissa on myös runsaasti kaliumia, peräti 400 mg/100 g, joka on tärkeä sydämen toiminnalle.

Vierailija

Avokado päivässä pitää kardiologin loitolla

Olen syönyt vuosia pari avokadoa viikossa . Syön sen aina ihan sellaisenaan,ei siihen tarvita erityistä resepti nivaskaa. Halkaisen ja pistän poskeeni. Hyvää,terveellistä ja ravitsevaa. En kuitenkaan joka päivä syö, koska onhan siinä kotuullisesti kaloreita, vaikkakin terveellisiä kaloreita. Kaikkia kansainvälisiä tuulia on kiva lukea myös ET-lehdestä. Lisää vaan
Lue kommentti

Kiistely on taitolaji, jossa voi kehittyä. Syyllistä tai voittajaa on turha etsiä, mutta jos pelaat korttisi hyvin, kumpikin osapuoli hyötyy.

Erimielisyydet kuuluvat kaikkiin ihmissuhteisiin. Aina niiden käsittely ei aiheuta riitaa, mutta jos asia on itselle hyvin tärkeä, kuohahdusta on vaikea välttää.

Tapamme riidellä juontaa usein juurensa lapsuuskodissa omaksuttuihin malleihin, oli sitten mököttäjä tai möykkääjä.

Näin riitelet rakentavasti:

1. Kuuntele

Yleisin virhe riitelyssä on se, että kumpikin jankkaa omaa näkökantaansa toista kuuntelematta. Erityisen ärsyttävää on yleistäminen: ”Sinä olet aina myöhässä”  tai ”Sinä et koskaan siivoa jälkiäsi”.

Tyhmintä on kaivaa esiin kaikki entiset riidanaiheet: appiukon letkautukset, liian kalliit hifi-laitteet tai vuosien takainen törttöily etelänlomalla.

2. Pysy asiassa

Kuohuksissa tulemme helposti sanoneeksi asioita, joita emme tarkoita. Valitettavasti ne eivät katoa huonon tuulen mukana. Henkilökohtaiset loukkaukset  iskostuvat mieleen paljon pysyvämmin kuin kehut ja kannustukset.

3. Ole rehellinen

Vältä passiivisuutta, ylimielisyyttä, yksityiskohtiin takertumista ja ylitunteellisuutta.

4. Pidä vuoropuhelu käynnissä

Pitkät jaaritukset eivät toimi ainakaan silloin, jos yrittää perustella miksi toinen on väärässä. Kuohuksissaan oleva ihminen ei välitä faktoista. Tärkeämpää on pyrkiä luomaan tunne, että hän on turvassa, vaikka tilanne on hankala.

5. Väistä

Joskus kiukkua herättävä kommentti kannattaa pyyhkäistä mielestä ajattelemalla, että tuolla toisella ei ollut paras päivä. Huono nukkuminen ja muut arjen taakat madaltavat ärsyyntymisen kynnystä entisestään.

Jos koet tilanteen tavalla tai toisella uhkaavaksi, lähde pois. Asiaan kannattaa palata vasta sitten, kun kumpikin on rauhoittunut.

6. Pyydä anteeksi

Sopu syntyy helpommin, kun molemmat myöntävät osuutensa riitaan. Pyydä viipymättä anteeksi, jos osa iskuista on osunut vyön alle. Ripaus myötätuntoa saa ihmeitä aikaan.

Lähteet: Väestöliitto, Helena Åhman ja Harri Gustafsberg: Tilannetaju