Sota-ajan rikkiannokset hämmentävät ET-lehden lukijaa. Mitä asiaan sanoo omalääkäri Risto Laitila?
Edesmennyt äitini kertoi että sota-aikana monille ”tarvitseville” annettiin rikkiä. Kosteana ja kuivana. Minkähän takia?
Onko rikillä hoidettu tai ehkäisty keuhkotautia? Onko ihmisiä rikitetty kenttäoloissa?
Nimimerkki Lehdentilaaja
Tämä on niin mielenkiintoinen juttu, ettei sitä malta olla jakamatta.
Olen kyllä ihan pihalla enkä löydä vastausta edes lääketieteen historian gurun, professori Arno Forsiuksen kirjoituksista. Lääkerikkiähän käytetään vieläkin voiteissa. Se tappaa bakteereita ja sieniä sekä hillitsee tulehdusta.
Sitten on vielä orgaaninen rikkiyhdiste MSM, joka saattaa auttaa nivelkipuihin, vaikkei sen hyötyä tieteellisesti olekaan osoitettu.
Rikki on tärkeä aine ja rakenneosa monissa antibiooteissa. Siksi olisi loogista, että sota-aikaan, siis ennen nykyaikaisia antibiootteja, sitä olisi voitu ihmisille syöttääkin.
Löytyykö lehden lukijakunnasta asian tietäjää?
Kysy meiltä terveydestä, ravitsemuksesta, seksistä, lakiasioista, puutarhanhoidosta ja antiikista.
Lähetä oma kysymyksesi asiantuntijalle täältä.
RIKKIÄ
1940 luvulla rikkiä annettiin lääkärin määräämänä kovaan ripuliin.Silloin siitä käytettiin nimeä
TULIKUKKA, ilmeisesti keltaisen värin mukaan.Muistan kun äitini sanoi, että sitä saa ottaa vain
teelusikan kärjellisen verran. Ja ripuli parani. Näin ainakin KERAVAN KAUPPALAN lääkäri hoiti
potilaitaan.
Nimim. IRMA
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
