Ovatko valmisruuat mainettaan parempia? ”Suolaa pitää olla alle 0,8 grammaa”

Eineksistä puhutaan, kun tarkoitetaan kaupassa myytävää valmista ruokaa. Sanalla ei ole kovin positiivinen kaiku - eines on monelle joko roskaruokaa tai vähintään jotakin, mikä tehtäisiin kotona terveellisemmin. Elintarvikeala puhuukin einesten sijaan valmisruuasta.

– Valmisruuaksi luetaan esimerkiksi mikro- ja pakasteateriat, mutta myös aterian osat, kuten lihapullat, kananugetit tai valmiit välipalatuotteet, kuten kolmioleivät ja lihapiirakat, kertoo HKScanin ravitsemusasiantuntija Soile Käkönen.

Kasviksia kaivataan

Lihapulla- tai nugettipakkausten arvottaminen ravitsemuksellisesti on vaikeaa. On eri asia syödä muutama kananugetti kasvistikkujen ja kevennetyn dipin kera kuin nauttia paketillinen nugetteja majoneesikaukaloon upotettuna. Valmiiden aterioiden tarkastelu on helpompaa. Sydänliiton ravitsemusasiantuntija Anna Kara tarttuu kuitenkin sanaan ”valmis”.

Valmisateria ei ole valmis silloin, kun kasvikset puuttuvat.

– Jos halutaan syödä ravitsemussuosituksissa neuvotun lautasmallin mukaan, lämpimän aterian tulisi täyttää vain puolet ateriasta. Tuoreet kasvikset täyttävät toisen puolen. Valmisateria ei ole valmis silloin, kun kasvikset puuttuvat.

Kasvisvalmisaterian valitseminen ei ratkaise asiaa.

– Työpaikkaruokalan kasvisvokkiin on hyvä napata lisää vitamiineja ja kuitua värikkäästä salaattipöydästä. Mitä useammassa muodossa kasviksia syö, sen parempi, myös painonhallinnan kannalta, Kara sanoo.

Kokonaisuus ratkaisee

Sekä mikro- että pakasteaterioista löytyy paljon vaihtoehtoja. Kuinka löytää kaupan hyllyltä hyvät tuotteet?

– Helpoin tapa on etsiä Sydänmerkki-tuotteita, joissa kokonaisuus on kunnossa. Jos Sydänmerkkiä ei löydy, kannattaa kiinnittää huomiota rasvan määrään ja laatuun sekä suolaan. Rasvaa tulisi olla korkeintaan 8 grammaa, josta tyydyttynyttä, kovaa rasvaa olisi hyvä olla korkeintaan kolmasosa. Hyvässä valmisateriassa suolaa on alle 0,8 grammaa, neuvoo Anna Kara.

Tuotteen kokonaisuus ratkaisee.

Sydänmerkin puuttuminen ei tee tuotteesta huonoa, sillä moni tuote jää niukasti alle kriteerien.

– Tuotteen kokonaisuus ratkaisee. Jos rasvojen laatu on kohdillaan, ei ole merkitystä, onko aterian suolapitoisuus 0,75 vai 0,8 grammaa 100 grammassa.

Sama koskee proteiinia ja kuitua. Valmisateriaan ei kannata tarttua vain siksi, että kannessa komeilee lupaus täysjyvästä tai korkeasta proteiinipitoisuudesta.

– Suomalaiset saavat riittävästi proteiinia ruuasta, lukuun ottamatta erityisryhmiä, kuten urheilijoita tai joitain ikäihmisiä. Täysjyväinen vaihtoehto on ehdottomasti valkoista vehnää parempi, mutta riittävän kuidun saannin takaamiseksi tarvitaan muutakin kuin valmisaterian täysjyväversio, esimerkiksi runsaskuituinen leipä, Kara muistuttaa.

Tuhoutuvatko vitamiinit?

Sana prosessointi tuo mieleen tehtaan, jossa robotit työntävät ruokaa tuhatasteisiin pikauuneihin ja lopputuloksena on ruuankaltainen valmiste, jossa on enää murto-osa ravintoaineista jäljellä.

– Prosessointi tarkoittaa kaikkea ruuan käsittelyä, kuten pilkkomista ja kypsentämistä. Valmistus hävittää vesiliukoisia vitamiineja aina jossain määrin, tapahtuupa se sitten kotona tai tehtaassa, Soile Käkönen muistuttaa.

Mikroateriat kannattaa lämmittää mikrossa.

Suuren mittakaavan kokkailussa on etunsa. Teollisuuden kypsennysajat ovat optimoituja, eikä ruoka pääse ylikypsäksi. Myös kypsennyksen jälkeinen jäähdytys on nopeampaa kuin kotioloissa.

– Mikroateriat kannattaa kuitenkin nimensä mukaisesti lämmittää kotona mikrossa. Näin vitamiinihävikki on pienempi kuin uunikypsennyksessä, Käkönen sanoo.

Proteiini, rasva ja hiilihydraatit eivät häviä millään kypsennystavalla, vaikka rasvaa saattaa irrota hieman kypsennysastian pohjalle.

Myös pakasteaterioiden valmistuksessa teollisuudella on keinonsa säilyttää ravintoaineet.

– Järeät teollisuuspakastimet jäädyttävät tuoreet raaka-aineet sen verran nopeasti, että vitamiinihävikki on pientä.