Kuva: Kotimaiset Kasvikset ry / Teppo Johansson
Kuva: Kotimaiset Kasvikset ry / Teppo Johansson

Kiinankaalissa on nitriittiä, lehtikaali ei maistu ja keräkaali ärsyttää suolta. Kuka kaaleja voi syödä, kuka ei ja miten asian kanssa voi elää?

Lehtikaali on muodikas raaka-aine, jota tuntuu olevan jokaisessa ruokareseptissä, ja kohta varhaiskaali täyttää kauppojen vihannestiskit.

Kaikille kaali ei kuitenkaan sovi, esimerkiksi ärtyneen suolen oireyhtymästä kärsiville.

Miksi näin on ja jääkö kaalia välttelevä ilman oleellisia ravintoaineita, ravitsemusasiantuntija, ETM Heli Reinivuo?

– Kaalit voivat aiheuttaa herkkävatsaisille oireita, kuten vatsan turvotusta, ilmavaivoja ja vatsakipuja. Jos kaalit aiheuttavat oireita, voi kaalit korvata aivan hyvin muilla kasviksilla. Kaalin poisjättäminen ruokavaliosta ei aiheuta ravintoaineiden puutoksen riskiä, kunhan ruokavalio muuten sisältää kasviksia, hedelmiä ja marjoja, Reinivuo vastaa.

Kaalin lehdet sisältävät nitraatteja. Nitraatti voi muuttua elimistössä nitriitiksi, joka suurina pitoisuuksina voi johtaa methemoglobinemiaan.

Methemoglobinemia haittaa hapen kuljetusta elimistössä. Kohtuullista kaalin syömistä ei kuitenkaan tarvitse nitraatin takia välttää, sillä kasvisten syömisen hyödyt on haittoja suurempia.

Katso myös: 9 syytä syödä kasviksia

Kasviksia, hedelmiä ja marjoja on suositeltava syödä päivittäin puoli kiloa. Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto on arvioinut, että EU:n alueella voitaisiin välttää 65 000 sydänkohtausta vuosittain lisäämällä kasvisten ja hedelmien syömistä.

Kaalin nitraatteja voidaan vähentää poistamalla kaalin uloimmat lehdet ja huuhtelemalla kaalin lehdet. Lisäksi keittäminen pienentää kaalin nitraattipitoisuutta.

Lue lisää: Tätä vitamiinia ei kannata haalia purkista.

Tässä marjassa on paljon terveellisiä aineita: C-vitamiinia, folaatteja, kuitua sekä syöpää torjuvia yhdisteitä.

1. Hillitsee syöpäkasvaimia

Lakassa on paljon ellagitanniineiksi kutsuttuja yhdisteitä, jotka ehkäisevät syöpää. Lakkaa sisältävä ruokavalio on vähentänyt hiirikokeissa uusien syöpäkasvainten muodostumista ja jo muodostuneiden kasvainten kasvua.

Ellagitanniinit hillitsevät myös haitallisten suolistobakteerin kuten salmonellan kasvua. Ellagitanniineja on lakan lisäksi runsaasti granaattiomenassa ja jonkin verran mesimarjassa, mansikassa, vadelmassa, tyrnissä ja ruusunmarjassa.

2. Hillossakin terveellistä

Lakkaa pääsee yleensä poimimaan Etelä-Suomessa heinäkuun puolivälissä, Pohjois-Suomessa elokuun alussa. Kokonaiset marjat kannattaa pakastaa mahdollisimman nopeasti.

Pieni määrä sokeria parantaa värin, maun ja C-vitamiinin säilymistä. Lakka säilyy myös survottuna omassa mehussaan jääkaapissa, sillä se sisältää luontaista hapettumisenestoainetta bentsoehappoa.

Hyötyaineet pääosin tallessa myös lakkahillossa.

Ellagitanniinit kestävät melko hyvin kuumennusta, joten lakan hyötyaineet ovat pääosin tallessa myös lakkahillossa.

Hillossa on kuitenkin sokeria, ja siksi se ei vedä vertoja tuoreille marjoille.

3. Päihittää appelsiinin

Lakka on C-vitamiinin lähteenä erityisen hyvä: siinä on sitä jopa enemmän kuin appelsiinissa. Runsas desilitra lakkoja tyydyttää päivän C-vitamiinitarpeen.

Lakka sisältää myös karotenoideja, jotka toimivat elimistössä antioksidantteina. Myös folaatteja on lakassa runsaasti.

4. Kuitua muita enemmän

Lakka on runsaskuituisin luonnonmarjamme. Sata grammaa lakkoja sisältää 6,3 grammaa kuitua, josta iso osa on liukenematonta. Se edistää suolen toimintaa ja ehkäisee ummetusta.

Edistää suolen toimintaa.

Lakan kuitu, fruktoosi ja polyfenolit yhdessä voivat auttaa pitämään verensokerin tasaisempana aterian jälkeen. Polyfenolit hidastavat glukoosin imeytymistä verenkiertoon.

5. Vähän ja hyvää

Lakan suuret siemenet sisältävät elimistölle välttämättömiä monityydyttymättömiä rasvahappoja sekä rasvaliukoista E-vitamiinia. Rasvaa on lakassa kuitenkin vain puolisen prosenttia tuore­painosta. Suurin osa eli 84 prosenttia on vettä, joten lakka on muiden marjojen tavoin kevyttä syötävää.

Asiantuntija: Yliopiston lehtori Anne-Maria Pajari, Helsingin yliopisto

Lue myös:

Suomen viljellyimmät hedelmäpuut kypsyttävät vitamiinipommeja.Omenalajikkeiden ravintoaineissa ei ole eroa, mutta niiden maut vaihtelevat paljonkin.

Eri omenalajikkeiden ravintoaineissa ei ole eroa, mutta niiden maut vaihtelevat paljonkin. On makeita, hunajaisia, jopa persikkaisia, happaman kirpakoita, viinihappoisiakin. Myös monista tutuista lajikkeista voi maistaa erilaisia aromeja maustepippurista anikseen ja mantelista muskottiin. Satokausi on mainio ajankohta tutustua makuihin. Katso, mitkä lajikkeet sopivat parhaiten hilloiksi, mehuiksi, kuivaukseen ja soseiksi.

Valkea kuulas

Rapea, erittäin mehukas, aromikas ja melko hapan. Sopii säilöntään, hilloiksi, mehuiksi tai kuivaukseen.

Heta

Mehukas, kevyen aromikas ja makeanhapan. Hyvä yleisomena. Käytä ruokiin ja säilöntään.

Punakaneli

Selvästi kanelilta maistuva, imelä ja mietohappoinen omena. Hyvä talousomena.

Melba

Mehukas, makeahko ja rapea. Maultaan monipuolinen, miedosti happoinen ja hienoarominen syysomena. Sopii hyvin soseeksi ja mehuksi.

Raike

Mehukas syysomena, jonka maku on aluksi hapokas, mutta muuttuu kypsyessään aromikkaaksi. Sopii mehustukseen ja tuorepuristukseen.

Lue myös: