Ruumiillisella työllä ja vapaa-ajan liikunnalla on päinvastaiset vaikutukset vanhuuden toimintakykyyn, selviää uudesta tutkimuksesta. Millainen liikunta sitten kannattaa?

Keski-iässä tehty raskas ruumiillinen työ ennustaa heikentynyttä toimintakykyä vanhuudessa, mutta reipas vapaa-ajan liikunta ennakoi hyvää vanhuuden toimintakykyä. Tämä todettiin Gerontologian tutkimuskeskuksen ja Työterveyslaitoksen yhteishankkeessa, jossa seurattiin 5200 alun alkaen 44–58-vuotiasta kunta-alan työntekijää 28 vuoden ajan.

Tulos ei selittynyt sosioekonomisten erojen perusteella. Raskas ruumiillinen työ on usein yksipuolista ja kuluttavaa ja sitä tehdään monta tuntia päivässä. Vapaa-ajan liikunta on lyhytkestoisempaa ja suunniteltu kunnon kohottamiseen ja virkistykseen. Vaikka kummassakin lihakset työskentelevät ja energiaa kuluu, pitkän aikavälin seuraukset ovat erilaiset.

– Raskasta ruumiillista työtä tekevät henkilöt voivat kompensoida työnsä haitallisia vaikutuksia vapaa-ajan reippaalla liikunnalla, tutkimusryhmän johtaja professori Taina Rantanen toteaa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

– Toimintakyky vanhuudessa on tärkeä osallisuuden ja elämänlaadun määrittäjä. Nykyinen vanhuuspolitiikkakin korostaa itsenäisen elämän tärkeyttä, Rantanen lisää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jaksatko vielä kantaa?

Toimintakykyä kuvattiin asteikolla, joka mittasi henkilön kykyä ylläpitää ja vaihtaa asentoa, kantaa ja käsitellä esineitä sekä kävellä ja liikkua.

Arviointeja tehtiin seurannan aikana kaikkiaan viisi, ensimmäinen vuonna 1981 ja viimeisin 2009. Kun vertailussa ovat mukana koko tutkimuksen ajan mukana olleet henkilöt, toimintakykymittarin pistemäärä on ensimmäisellä ja viimeisellä arviointikerralla lähes sama, eli toimintakyky ei näyttänyt heikentyneen.

Kun verrataan seuranta-aikana kuolleiden henkilöiden viimeisintä tulosta heidän alkumittaustulokseensa, havaitaan selkeä heikentyminen verrattuna tutkimuksen alkuun. Tutkimuksessa on ainutlaatuista, että samoja tutkittavia on seurattu toistuvasti pitkän ajan kuluessa. Esimerkiksi kahdella mittauksella ei saada selville, mitä mittauskertojen välillä tapahtuu.

– Pitkissä ikääntyvien ihmisten seuruututkimuksissa tulee ottaa huomioon se, että osa tutkittavista saattaa kuolla ennen kuin tutkimus loppuu. Näin vain terveimmät ja vahvimmat osallistuvat loppumittauksiin, jolloin ikämuutokset näyttäytyvät todellista pienempinä, professori Rantanen kertoo.

Vanhuuden toimintakyvyn taustalla voivat olla jo keski-iässä alkaneet terveyttä vahvistavat tai heikentävät prosessit. Tulos kertoo siitä, että tyypillisesti toimintakyky alkaa heiketä vasta viimeisinä elinvuosina.

– Pelkän iän perusteella toimintakykyä ei pysty ennustamaan. Toisin sanoen etäisyys syntymästä on huonompi toimintakyvyn määrittäjä kuin etäisyys kuolemasta, Rantanen tarkentaa.

Tutkimustulokset on julkaistu alan kansainvälisessä tieteellisessä aikakauslehdessä Journal of the American Geriatrics Society huhtikuussa 2014. Tutkimusta on rahoittanut Suomen Akatemia.
Gerontologian tutkimuskeskus GEREC on Jyväskylän ja Tampereen yliopistojen tutkimuskeskus, joka tuottaa uutta tieteellistä tietoa ikääntymisestä, osallistuu yliopistokoulutukseen ja vahvistaa alan asiantuntemusta.

Lue lisää

Näin aloitat - liikuntaa verisuonten lääkkeeksi

Sinustakin liikkuja? Neuvoja 60+

Sisältö jatkuu mainoksen alla