Home- ja kosteusvauriosta sairastunut ei voi tietää lääkärille mennessään, pidetäänkö häntä luulosairaana vai otetaanko oireet tosissaan. Asia jakaa lääkärit kahteen leiriin.
Lääkärin käsikirjassa sanotaan, että kosteus- ja homevaurion sekä astman, hengitystieoireiden ja hengitystieinfektioiden yhteydestä on riittävästi näyttöä, vaikka oireiden aiheuttajaa ei varmuudella tiedetä. Tutkijat pitävät kosteus- ja homevaurioita terveyshaittana, joka pitäisi aina korjata.
Ihmiset reagoivat epäpuhtaaseen ilmaan yksilöllisesti. Osa voi huonosti niin kauan kuin oleskelu ”sairaassa” rakennuksessa jatkuu, ja kun vaikkapa työpaikalla oleva kosteusvaurio korjataan, oireet häviävät.
Osa ihmisistä herkistyy loppuiäkseen. Vaikka alkuperäinen altistaja poistuisi, he oireilevat aina joutuessaan vähänkin kosteus- ja homevaurioiseen tilaan. Voi käydä niin, että heille tulee mahdottomaksi oleskella suuressa osassa sisätiloista.
Sainio vs. Putus
Työterveyslaitoksen neurologian erikoislääkäri Markku Sainio toteaa, että mikrobien terveysvaikutukset tunnetaan hyvin, mutta mikrobit eivät selitä kaikkea oireilua. Huono sisäilma voi laukaista astman, mutta muuten oireiden syynä on Sainion mukaan stressimekanismi ja ehdollistuminen.
– Kun henkilö saa epämiellyttäviä oireita missä tahansa, esimerkiksi kosteusvaurioisessa rakennuksessa, hän yhdistää tähän liittyvät aistimukset jatkossa samankaltaisiin tilanteisiin. Jos hän liittää aistimukseen vaaramerkityksen, tarkkaavuus aistimuksille herkistyy ja reaktiot voimistuvat. Se selittää, miksi elimistössä laukeavat samat oireet, vaikka todellista altistajaa ei enää olisikaan, Sainio sanoo ET-lehdelle.
Oireita voidaan Sainion mukaan hoitaa poistamalla oireiden aiheuttajia ja vaikuttamalla terapian avulla omiin ajatuksiin.
Turun yliopiston työterveyshuollon ja työlääketieteen professori Tuula Putus pahoittelee, että lääkäreiden kiistellessä asiasta potilas jää ymmälleen, eikä tiedä ketä uskoa.
– Sen tiedon perusteella, mikä minulla on, mikään ei viittaa psykosomatiikkaan. Homeiden vaikutuksia on tutkittu jo 60- ja 70-luvuilla, ja silloin hometta pidettiin kiistattomana altistajana esimerkiksi maataloudessa. Homeiden erittämien myrkkyjen vaikutukset on saatu näkyviin eläinkokeissa ja ihmisen osalta solukokeissa. Olen milloin tahansa valmis tieteelliseen väittelyyn
asiasta.
Putuksen mukaan oireet lievittyvät sitä pikemmin, mitä nopeammin altistunut pääsee pois sairaasta ilmasta.
Lue aiheesta iso artikkeli ET Terveys -lehdestä 2/2015, joka ilmestyy 25. helmikuuta.
Sillä välin kerro kokemuksesi ja keskustele aiheesta täällä etlehti.fissä:
Onko sinulla kokemusta huonosta sisäilmasta? Vai oletko sitä mieltä, että sisäilmaoireet ovat keksittyjä? Kerro kokemuksesi tai keskustele asiasta alla olevassa kommentointikentässä.
Miten homeongelma syntyy?
Sisäilmassa, rakennusten pinnoilla ja rakenteissa on aina mikrobeja – homeita ja hiivoja sekä sädesieniä ja bakteereita. Ne ovat peräisin ulkoilmasta, maaperästä, kasveista, elintarvikkeista, ihmisistä ja eläimistä. Jos rakenteeseen pääsee jostain syystä kosteutta, mikrobit alkavat muodostaa kasvustoa. Siitä vapautuu sisäilmaan itiöitä, soluja ja muita hiukkasia. Niiden kaasumaiset aineenvaihduntatuotteet haisevat. Osa mikrobeista voi tuottaa myös myrkyllisiä aineita, toksiineja.
