Valvotko öisin? Niin moni muukin. ET-lehden kyselyssä selvisi, että liki puolet vastaajista herää joka yö.
Kysyimme helmikuussa ET-lehden verkkosivuilla unesta ja unettomuudesta. Kyselyyn tuli noin 150 vastausta.
Iän myötä unen tarve yleensä vähenee, ja sitä tietoa lukijoiden vastaukset myös vahvistivat. Moni heräilee aamuyöllä ja nukkuu vähemmän kuin ruuhkavuosina.
Kyselyyn vastanneista yli puolet nukkuu 6–7 tuntia, ja 9 tunnin yöunista nauttii vain noin neljä prosenttia vastanneista. Alle 5 tuntia nukkuu 12 prosenttia vastanneista.
Suden hetki synkistää
Liki puolet vastaajista herää joka yö. Yleensä syynä on vessahätä. Myös murheet pitävät hereillä:
"Olen aina ollut huonouninen. Jännitän etukäteen tulevia tapahtumia ja tärkeitä päätöksiä ja matkoille lähtöä. Tiedän, että asiat näyttävät tosi synkiltä kello kolme yöllä, mutta minkäs ihminen luonteelleen voi. Aamulla asiat, joita jännitin, tuntuvat taas pikkuseikoilta.”
Reilu viidennes vastaajista herää kipuihin. Kymmenisen prosenttia kärsii puolison kuorsamisesta niin paljon, ettei nukkumisesta tule mitään.
Aina heräilyyn ei ole selkeää syytä. Joskus uni vain loppuu. Yksi syyttää posteljoonia, toinen kissaa, suonenvetoa, levottomia jalkoja, uniapneaa...
Joku syyttää myös täysikuuta:
”Onneksi olen melko hyväuninen, suurin ongelma on nousevan kuun vaikutus. Silloin näen aivan valtavasti levottomia unia ja nukun huonosti."
Jotkut ovat herkkäunisia ja kavahtavat ääniä:
”Usein herään meluun, kun yläkerran koira kopaltaa, kun nuoripari valvoo myöhään. Joskus kuuluu pärinäpoikien ajo, joskus kipeät jäsenet herättävät. ”
Suurin osa kyselyyn vastaajista saa nukahdettua uudestaan. Noin kolmasosa saa unen päästä kiinni jo muutamassa minuutissa, mutta viidennes pyörii unettomana sängyssä tuntikausia.
Uneton vaihtaa sänkyä
Reilusti yli heistä puolet jää sänkyyn ja odottaa unta, osa lukee. Yksi vastaajista yrittää herättyään nukahtaa piikkimatolle.
Monet tekevät ristikoita ja siirtyvät sängystä tietokoneelle. Jokaisella on omat keinonsa:
”Asun yksin ja minulla on kolme huonetta ja parveke. Minulla on kolme sänkyä ja sohva kodissani. Lähes joka yö vaihdan nukkumapaikkaa kerran yöllä, paremman unen saamiseksi.”
Monet tunnustavat, että eläkkeelle jääminen on vähentänyt nukkumispaineita.
”Yöheräilyn voin ottaa aivan rauhallisesti, koska aamulla ei tarvitse tiettynä aikana herätä kellon soittoon, vaan saa herätä omia aikojaan. Useimmiten nukun pikapuoliin uudelleen ja jollen nuku, ei se mitään, nousen ylös, panen villasukat jalkaan ja aamutakin päälle, istun nojatuoliin ja jatkan aletun kirjan lukemista”, kertoo yksi kyselyyn vastanneista.
”Herään omia aikojani ja otan vielä päivällä tunnin tirsatkin. Näin leskenä ja eläkkeellä on oma vapaus tehdä sitä mikä tuntuu hyvältä!”
Näin Uolevi pääsi irti lääkekoukusta
Mikä ihana olotila: Uolevi Rantanen, 75, on nukkunut muutaman viimeisen vuorokauden aikana kunnon yöunet. Se on tuiki tavatonta. Usein yöt kuluvat lukien tai nettiä selaillen – aamua odotellen. Mies arvelee, että nukuttujen öiden syynä on kuumeinen flunssa: sairaudesta johtuva väsymys.
– Pitäisi kai aina olla kuumeinen, jotta uni tulisi. Onkohan niin, että sairaana käpyrauhanen toimii normaalisti?
Helsinkiläismiehen unirytmi on nykyisin sellainen, että hän nukkuu yleensä joka toinen yö. Aikaisemmin, kun hän vielä käytti unilääkkeitä, hän saattoi valvoa kaksikin yötä peräkkäin ja kolmantenakin oli vaikea saada unen päästä kiinni.
Syvä uni puuttuu kokonaan
Neljä vuotta sitten Uoleville tehtiin unitutkimus ja todettiin, että hän ei vajoa ollenkaan syvään uneen. Hänen unettomuutensa alkoi jo noin 25 vuotta sitten. Lamakauden seurauksena yrittäjämies joutui taloudellisiin vaikeuksiin ja unettomuus paheni samaan aikaan.
– Minua on tutkittu paljon ja pidetty vuosikausia masennuspotilaana. Kun hain aikanaan apua unettomuuteen, sain nukahtamis-, uni- ja masennuslääkkeitä, jopa sähköshokkeja – koko repertuaarin kaikkea. Pärjäsin niiden avulla kymmenisen vuotta.
Alkuun unilääkkeistä oli apua, mutta mies jäi kiinni lääkkeisiin.
– Annoksia piti suurentaa ja suurentaa. Lopuksi ei uni tullut, vaikka olin ottanut viisinkertaisen määrän. Sain kuulla, että runsaasti ja pitkäaikaisesti käytettyinä lääkkeet ehkä ylläpitivät unettomuutta.
Mies on ollut kaksi vuotta ilman lääkkeitä, vaikka ei ole saanut päätökselleen lääkäreiden siunausta. Nivelvaivoihin määrättyjä kipulääkkeitä hän ottaa nyt minimimäärän. Kaikki ne kemialliset aineet ovat saaneet aikaan sen, että Uoleville kehittyi rasvamaksa
– Olin koko ajan ihan tokkurassa vahvoista lääkkeistä. Se oli mieletön kierre. En jaksanut tehdä mitään. Minulla on ollut raskas elämä. Nyt tiedän, että kannattaa mieluummin valvoa kuin käyttää lääkkeitä säännöllisesti.
Unetonta ymmärtää toinen uneton
Lääkkeettömyys on ehkä kohentanut elämän laatua, mutta unettomuus on edelleen ongelma.
– En saa unen päästä kiinni. Tuskallisinta on se, että väsyttää kamalasti, mutta uni ei tule. Ja mitä enemmän yritän saada unta, sitä varmemmin valvon. Unettomuus on sellainen vaiva, että siitä ei kannata puhua kuin toisen unettoman kanssa. On ärsyttävää kuunnella ohjeita ihmisiltä, joilla ei ole edes yhden vuoden kokemusta valvomisesta.
Uolevi ihmettelee, ettei vertaistuki toimi Suomessa. Hänen mielestään olisi parasta, jos pystyisi olemaan miettimättä unettomuuttaan. Mielenkiintoisen kirjan avulla yö kuluu joten kuten valvoenkin.
– Nukun, kun nukuttaa, olipa kello mitä tahansa. Pääasia, että nukun joskus.
Lue ET-lehdestä 5/2014, miten unettomuudesta kärsivät Juhani Mäkelä, Hanna-Terttu Savola ja Arja Tuomarila viettävät yöllä aikaansa.
Lapsena ja nuorena nukuin erinomaisesti.
Lapsena oli totutettu säännöllisiin nukkumaanmenoaikoihin jopa 20- 21.00. Nukahtamisessa en koskaan muista olleen ongelmia.....Paitsi joskus muistan tinkineeni Lumikki-kupillisen rusinoita.
8 tunnin yöunet menivät tasaisesti ja klo 6.30 herääminen tapahtui 6.30 ja jatkui työelämän ajankin ILMAN KELLON HERÄTYSTÄ.
Työelämän aikana joskus vitsailin itseironisesti (vaikka tein terv.h:ssa vastuullista työtä ja sain toteuttaa siinä yli 20 vuotta ns.luovuuttani erinomaisella tavalla ja saaden hyviä tuloksia työalan kehittämisessä)
- Vitsailin: "Minulla ei muita lahjakkuuksia olekaan kuin hyvät unenlahjat ! "
Eläkeikäisenä huomasin, että nukahtaminen ei suinkaan ollut vaikeaa, mutta.... aloin heräillä yöllä. Olikohan syynä kupillinen iltateetä - aloin miettiä, kun "venttilit" alkavat löystyä! Mutta eipä siitäkään teekupillisesta oikein voisi luopua? Ja kun aamulla ei ollut "pakko"lähteä aikaisin minnekään - voihan sitä lehdenlukemisen jälkeen vielä torkahtaa.
Unia olen katsellut koko ikäni ajan, mutta vain ajoittain. Eläkeikäisenä aloin kirjoittaa HETI HAVAHDUTTUANI niitä muistivihkoon(muuten niitä ei muista) tai kerroin puolisolleni aamiaispöydässä, sillä niin uskomattomia tarinoita oli näissä"filmeissä"! Ihmettelinkin, kuinka ihminen unissaan voi keksiä noin erikoisia tarinoita, joilla ei tuntunut olevan yhteyttä todellisuuteen. - Nauramme toisinaan näille mielettömille "filmitarinoille" puolisoni kanssa aamiaispöydässä.
Vuosien mittaan on vihko jos toinenkin tullut kirjoitettua näitä "filmitarinoita". Ajattelenkin koota niistä jonkinlaisen "unisatu"-kertoilun, tai antaa jollekin unitutkijalle analysoitavaksi???? - Mistä ihminen unessa voi keksiä, vaikka EI MISSÄÄN - TIETOISESTI AINAKAAN - sellaisia tarinoita tiedä nähneensä tai kuulleensa.
Joskus unet vaikuttivat "enneunilta" ! Jopa varoitin ystäväänikin kerran, mutta hän ei osannut siltikään varoa ja tapaturma (jota uni ei ilmaissut) pääsi sattumaan. - Eräät "enneunet" järkyttävät vieläkin vuosikymmenten jälkeen. Näitä onnettomuustapahtumia ei kuitenkaan mitenkään olisi pystynyt estämään.Toisesta luin uutisista( toisella puolen maapalloa) ja toisen tietyn henkilön(ei edes tuttu) - kuulin pian joutuneen infarktin takia sairaalaan).
Siinä 7-kymppisenä alkoi heräämisiä olla kaksi tai useita yössä. Aloin syytellä lehdenjakajaa ja öisin liikkuvia ihmisiä. Lopulta huomasin "allergisoituneeni" TÄYSIKUULLE, jonka vaikutusta aina olin pitänyt täysin keksittynä höpötyksenä. -Purjehtiessamme valtamerillä, oli pakko tajuta, että TÄYSIKUU saa aikaan valtavia vaikutuksia luonnossa ja erityisesti vuorovesissä ja esim. korallien lisääntymistapahtumassa ja MIKSIPÄ EI SIIS IHMISESSÄKIN? Otinpa siis asian huomioon näillä vuosirenkailla!
Kun syytä ei voinut laittaa lehden kolahdukseen tai yökulkijoiden syyksi, - menin toiselle puolen taloa, olohuoneen ikkunasta tarkistamaan......."EI KAI NYT OLE TAAS TÄYSIKUU..... ?" ja siellähän se pistävän kirkkaana möllötti suoraan ikkunasta sisälle, vaikka ei sänkyynni asti näykään !
- Sain lääkäriltä kokeeksi pari erilaista reseptiä, mutta kun sitä "nukahtamis"vaikeutta EI OLLUT, jäi se pois. Toinen oli rauhoittava, mutta vaikka vähensin sitä jatkuvasti - tuntui, että addiktio olisi lähellä? - Lopetin senkin. Lisäksi pelkäsin sen lamauttavan hengitystä nukkuessa, koska alkoi olla muutoksia kuorsaamisena.... - Jätin pois "nukutus"lääkityksen ja nyt heräilen 2-3 kertaa yössä, -samoihin kellonaikoihin: klo 02.15, klo 4.20 ja joskus valvon 02 herätyksen jälkeen lehden tuloon asti. luen lehden ja nukun taas n. 8-9.00 asti , jolloin puoliso usein tulee varovasti silittelemään aamiaisherätyksen(herää edelleen n.klo7.00).
Yöllä teen ristikon tai pari tai luen jonkin lyhyen lehtikirjoituksen, joita varaan yöpöydälle. Käyn vessassa ja käyn keittiössä juomassa lasillisen haaleaa vettä vesipannusta tai joskus on pakko keittää oikein YÖTEET. Tuntuu, että lämmin vesi mahassa nukahduttaa uudelleen????.
On ollut pakko todeta: " SE VIIMEINENKIN LAHJAKKUUS ON SIIS MENNYTTÄ !"
Viimeisin keinoni on ollut typerältä kuulostava, mutta kaikkea joutuu kokeilemaan, kun kemiallisia keinoja ei haluaisi käyttää: KORVANAPPIRADIO ! - Öisinkin tulee puheohjelmaa, joka on jopa kiinnostavaakin tai ihan joutavaa puheen solinaa. Patteriradio ei ole vaarallinen ja minikokoisena sen saa vaikka tyynyn alle eikä kevyesti irtoavista "piuhoistakaan" ole vaaraa vaikka nukahtaisi.
Kirjan lukeminen on mahdotonta yövalvomisen aikana - sitten valvoo aamuun asti. Joskus miettii: "Nythän olisi hyvää aikaa TEHDÄ MITÄ VAIN ", mutta ei millään jaksa kuitenkaan, vaikka EI YHTÄÄN NUKUTA ! Ainoastaan kuvaristikoiden tekeminen sopii ja sen saa helposti yöpöydältä käteensä ja myös takaisin, ellen sitten nuku silmälasit päässä ja (paloturvallinen !) pöytälamppu valaisten.
Huomasin, että kausi-influenssarokoteen jälkeen muutama vuosi sitten sairastin 2½ kk pahaa bronkiittia (2x lääk.vast.otolla, kunnes vaadin antibiootit, joilla se lopulta parani) ja tulin siihen tulokseen, että sen jälkeen PAHENIVAT NUKKUMISONGELMAT. - SENJÄLKEEN OLEN NUKAHDELLUT aika usein TV:n katseluun(oli pv tai- ilta) tai jos vain " tilaisuus tarjoutuu" päivälläkin.
Olenkin pohtinut - olisiko rokote sittenkin aiheuttanut "AIKUISENAKIN PAHENTANUT NUKAHTELUTAIPUMUKSEN OIRETTA" ???? - Sitä on tietenkin mahdotonta todeta - eikä sitä ainakaan TUNNUSTETA missään tapauksessa, vaikka JUURI MINUN (GEENEILLENI) ROKOTE OLISI AIHEUTTANUTKIN TUON NARKOLEPSIA- oireyhtymän ja nukahtelen tahattomasti ja taas valvoskelen sitten öisin ?
Kuinka monille ikäihmisille huonosti testattu rokote aiheuttikaan narkolepsia-oireita? kaikki on helppo laittaa ikääntymisen tiliin! - Pianhan nämä valittajat poistuvat "rivistä" ! Aikuisnarkolepsia-oireyhtymä voidaan haudata meidän mukanamme !
Näillä kai on siis mentävä lopun matkaa!
Olen onnellinen, että olen näinkin kohtalaisessa kunnossa saanut tänne asti elellä! Purjehdimme kesäisin puolisoni kanssa. Veneessä nukun paremmin aaltojen keinutellessa, mutta joskus on noustava keskellä yötä, kun jonkinlainen "runosuoni" on yllättäin "puhjennut" ja ON PAKONOMAISESTI kirjoitettava pursuavat riimit tai "unifilmit" vihkoon ! - Valtamerten purjehduksella ns. "runojen" pursuaminen oli yllättävää ja oli pakko saada ne "ulos" - ennenkuin pääsi irti niistä ja niitä tulikin siinä "häiriöttömässä ympäristössä " pienen kirjasen verran - omiksi muistoiksi!
Onko nykynuorten valvominen - myöhään, eräs tulevaisuusden suurista terveysongelmista. Terveysalanasiantuntijana näen sen vaikuttavan ihmisten huonoon oloon Suomessa. Muisssa maissa olen nähnyt ihmisten huolehtivan nukkumisestaan paljon paremmin!
