Aktiivisuusrannekkeet ja urheilukellot voivat kannustaa liikkumaan kuin henkilökohtainen valmentaja. Yksinkertaisenkin laitteen avulla kunto kasvaa kohisten, jos into liikuntaan herää.

Ystäväni suositteli minulle aktiivisuusrannekkeen hankkimista. Mikä se oikein on?

Aktiivisuusranneke on laite, joka tarkkailee käyttäjänsä liikkumista ja kehon toimintaa, esimerkiksi sykettä tai unen laatua. Yksinkertaisimmat aktiivisuusrannekkeet muistuttavat takavuosien askelmittareita ja maksavat vain muutamia kymppejä. Tuhannen euron huippumallit taas ovat kuin ranteeseen kiinnitettyjä urheilulaboratorioita.

Usein laitteen kaikkien ominaisuuksien hyödyntäminen vaatii älypuhelimeen ladattavaa sovellusta.

Laitteen ulkonäkö määrittelee usein sen, kutsutaanko sitä aktiivisuusrannekkeeksi vai urheilukelloksi. Aktiivisuusrannekkeet ovat kapeita ja siroja ja niissä on pieni näyttö. Urheilukellot taas voivat olla hyvin isoja ja näyttäviä. Erilaisesta ulkonäöstä huolimatta laitteet toimivat kuitenkin hyvin samaan tapaan.

Usein laitteen kaikkien ominaisuuksien hyödyntäminen vaatii älypuhelimeen ladattavaa sovellusta. Jos ohjelmien kanssa näprääminen ei kiinnosta, kannattaa varmistaa, että laitetta voi käyttää ilman kännykkää.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kenelle aktiivisuusrannekkeet on tarkoitettu?

Periaatteessa aktiivisuusrannekkeesta tai urheilukellosta voi olla hyötyä kenelle tahansa. Jos laite motivoi liikkumaan, se on ajanut asiansa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tutkimukset valitettavasti osoittavat, että rannekkeen antama liikuntainnostus kestää noin kolme kuukautta. Jos oma motivaatio liikkumiseen ei siinä ajassa ole herännyt, laite päätyy helposti piirongin laatikkoon.

Tilanne on hiukan epäreilu, sillä usein ne, jotka ovat aiemminkin liikkuneet aktiivisesti, saavat laitteista paremman hyödyn, koska mittarin keräämä tieto kiinnostaa heitä. Vähemmän liikkuneita uusi laite voi jopa stressata.

Millaisia ominaisuuksia aktiivisuusrannekkeessa pitäisi olla?

Liian monimutkaista laitetta ei kannata hankkia. Peruskäyttäjälle riittää hyvin, jos laite mittaa askeleita ja sykettä. Myös unimittauksesta voi olla hyötyä, etenkin jos käyttäjällä on uniongelmia.

Liikuntasuositukset neuvovat liikkumaan tunnin välein. Moni laite osaa patistaa käyttäjää liikkeelle, jos vaikuttaa siltä, että tämä on jymähtänyt paikalleen.

Liikuntasuositukset neuvovat liikkumaan tunnin välein.

Enemmän kuntoilevalle sopii laite, joka mittaa kuljetun matkan ja nopeuden satelliittipaikannuksen kautta. Toiset mittarit osaavat piirtää sen avulla lenkistä kartan, jossa näkyvät nopeus ja syke lenkin eri kohdissa. Osassa laitteita on myös erilaisia harjoitusohjelmia, joiden avulla kuntoiluun saa tavoitteellisuutta.

Oli laite sitten yksinkertainen tai hiukan monimutkaisempi, sen näytön pitäisi olla niin selkeä, että sitä näkee lukea lenkillä ilman lukulaseja.

Ranneke valittaa, jos en saa täyteen 10 000 askelta päivässä. Onko minun oikeasti käveltävä niin paljon?

Etenkin nuoremmat käyttäjät ahdistuvat, jos eivät saa 10 000 askelta täyteen. Rajaa ei kuitenkaan pidä ottaa liian tiukasti, vaan ennemmin kannattaa miettiä liikunnan kokonaismäärää. Jos käy salilla, uimassa tai pyöräilemässä, voi päivän liikuntatarve olla täynnä, vaikkei olisi kävellyt juuri lainkaan.

Kymppitonnin askeltavoitteeseen ei pidä pyrkiä muun liikunnan kustannuksella. Suositusten mukaan voimaa, tasapainoa ja notkeutta lisäävää liikuntaa pitäisi harrastaa ainakin kahdesti viikossa.

Kymppitonnin askeltavoitteeseen ei pidä pyrkiä muun liikunnan kustannuksella.

Askelmäärä pitää myös mitoittaa omaan lähtötasoon. Huonokuntoiselle jokainen askel on tärkeä. Jos päivässä kävelee tavallisesti 2 000 askelta, voi aluksi ottaa tavoitteeksi määrän tuplaamisen. Askelmäärän rauhallinen nostaminen tuottaa todennäköisesti paremman lopputuloksen kuin liian raju liikunnan lisääminen.

Lisäksi askelten laatukin vaikuttaa. Kauppakeskuksessa kuljeskellessa voi 10 000 kertyä täyteen helposti, vaikkei syke nousisi lainkaan.

Käyttäjän askelpituuskin vaikuttaa lukumäärään: lyhyempää askeltava ottava saa enemmän askeleita kuin pitkin harppauksin etenevä, vaikka kuljettava matka ja aika olisivat samoja.

Mittari näyttää leposykkeeni ja kyselee maksimisykettäni. Mitä luvut oikein ovat?

Sykelukema kertoo, kuinka monta kertaa sydän lyö minuutissa. Jos leposykelukema kiinnostaa, sen mittaaminen kannattaa tehdä esimerkiksi heti aamulla ennen sängystä nousemista.

Leposykkeessä on isoja henkilökohtaisia eroja. Hyväkuntoisella miehellä se voi olla 40, mutta kaikki alle sadan on normaalia.

Leposykkeessä on isoja henkilökohtaisia eroja.

Maksimisyke taas kertoo sen, kuinka nopeasti sydän pystyy lyömään maksimaalisessa rasituksessa. Perusterveellä 70-vuotiaalla lukema on yleensä noin 170. Yksilölliset erot ovat kuitenkin isoja. Pienikokoinen sydän voi läpättää 180 kertaa minuutissa ja iso jymähdellä parikymmentä lyöntiä vähemmän.

Maksimisykkeen laskemiseen on erilaisia kaavoja, mutta asian voi tarkistaa itse lenkkipolulla. Kun kävelee reippaasti jyrkän ja pitkän mäen ylös, huipulla mitattu lukema kertoo melko hyvin oman maksimisykkeen.

Mitä hyötyä syketiedosta on?

Syketiedot auttavat, jos kuntoa haluaa parantaa tavoitteellisesti. Peruskestävyyden kannalta tehokkainta on liikunta, jossa syke on noin 70-80 prosenttia maksimista. Silloin sydän lyö 120-136 kertaa minuutissa, jos maksimisyke on 170.

Ponnistelua ei tarvitse aina vältellä, sillä perusterveelle ihmiselle tekee hyvää rasittua välillä vähän enemmän. Esimerkiksi intervallityyppinen harjoittelu on aika ajoin tehtynä tehokasta. Sauvakävelylenkin aikana voi vaihdella vauhtia ja mennä välillä yhden katulampunvälin reippaasti ja seuraavan rauhallisesti. Se rasittaa sydäntä eri tavalla kuin tasaista tahtia käveleminen.

Kuinka tarkkoja mittaustulokset ovat?

Täydellistä laitetta ei vielä ole. Yksi mittaa paremmin askeleita ja toinen sykettä.

Käyttäjän kannalta sykkeen mittaaminen ranteesta on helppoa, mutta tulos ei ole yhtä tarkka kuin sykevyöllä mitattu. Syke voi esimerkiksi nousta viiveellä rasituksessa.

Jatkuva lääkitys saattaa vaikuttaa sykkeeseen niin voimakkaasti, ettei mittarista ole hyötyä. Esimerkiksi astmalääkkeet nostavat sykettä ja sydän- ja osa verenpainelääkkeistä voivat sitä laskea.

Herkkä mittari voi reagoida käden heilutteluun tai tärisevässä autossa istumiseen.

Askeleitakaan ranteessa pidettävä laite ei aina mittaa tarkasti. Herkkä mittari voi reagoida käden heilutteluun tai tärisevässä autossa istumiseen.

Isoimmat erot ovat unimittauksessa. Yksinkertaisimmillaan laite kertoo nukkumiseen käytetyn ajan. Parhaimmat mittarit osaavat arvioida unen eri vaiheita kohtuullisen tarkkaan. Unidata voi vahvistaa henkilön omia epäilyjä huonosta unen laadusta. Sen varmistamiseksi vaaditaan aina tarkempien mittausten teko unilaboratoriossa.

Asiantuntijana liikuntasuunnittelija, LitM Katriina Ojala UKK-instituutista.

Lähteet: terveyskirjasto.fi, ukkinstituutti.fi

Sisältö jatkuu mainoksen alla