Ientulehdus on salakavala sairaus. Eivätkä ongelmat ulotu vain suun alueelle. Mutta ikeniäkin voi nykyään ”paikata”.

Yhä useampi suomalainen vanhenee omat hampaat suussa. Hyvä! Ientulehdus on kuitenkin petollisen yleinen vaiva. Siitä kärsii puolet naisista ja peräti kaksi kolmasosaa miehistä. Tulehduksen ensimmäinen merkki on verenvuoto ikenistä hampaita harjatessa. Mutta toisin kuin hampaan tai paikan lohkeaminen, ikenien vuoto ei saa meitä hakeutumaan hoitoon yhtä vilkkaasti, vaikka pitäisi.

Pitkään vaivihkaan edennyt tulehdus saa hampaan löystymään, jopa irtoamaan.
Suun kunnolla on myös suora vaikutus yleiskuntoomme. Erityisen tärkeää se on mihin tahansa leikkaukseen valmistautuessa. Infektiopesäke suussa voi moninkertaistaa komplikaation riskin.

Perittyä ja itse aiheutettua

Ientulehduksille altistavia tekijöitä ovat huono suuhygienia ja tupakointi. Myös monet yleissairaudet, kuten diabetes, lisäävät riskiä.

Ikä tuo tulessaan monelle terveellekin rakenteellisia muutoksia, ikenien vetäytymistä. Paljastunutta kaularankaa ei suojaa edes kiille, joten se on erityisen altis bakteerien hyökkäyksille ja vihlonnalle.

Myös hampaan tukikudoksen tulehdus voi aiheuttaa ienvetäytymiä. Joillakin ihmisillä ienkudos on myös luontaisesti hyvin ohutta ja venymille altista. Syynä voivat olla myös hampaan virheasennot tai kiristävät jänteet. Jopa se, että pitää tapanaan harjata hampaita liian kovaa.

Paikkalappu kitalaesta

Syvät ienvetäytymät on vaikea puhdistaa ja niihin kertyy helposti bakteeriplakkia, eli noidankehä on valmis. Onneksi ikeniäkin voidaan hampaiden tavoin korjata kirurgisesti, jopa paikallispuudutuksessa.

– Tervettä kudosta siirretään ongelmakohtiin lähialueelta tai suulaesta, kertoo erikoishammaslääkäri Sam Häyry.

– Epäsäännöllisen ienrajan korjauksella paranee myös koko hammasrivin ulkonäkö, joka ei ole mikään mitätön asia sekään. 

Panostus kannattaa

Huolellinen kotihoito, säännölliset tarkastukset sekä hammaskiven vuotuinen poistaminen maksavat itsensä varmasti takaisin. Varhainen hoito säästää hampaita ja on monin verroin edullisempaa kuin iso remontti. Kaupan päälle saa kauniimman hymyn – sen nopeampaa ja parempaa kasvojenkohotusta ei ole.

Kunnossa kaiken ikää! Kaikille ei kuitenkaan riitä pelkkä liikunnan harrastaminen: yhä useampi haluaa kilpaurheilla vielä vanhanakin. 

Läps! Valmentaja lyö käsillään lähtömerkin, ja kaksi urheilijaa ampaisee lähtötelineistä liikkeelle. Piikkarit takovat punaista juoksurataa ensimmäiset parikymmentä metriä raivokkaasti. Sen jälkeen vauhti hidastuu rauhalliseksi hölkäksi.

Kun jäntevät juoksijat kääntyvät takaisin kohti lähtöpistettä, huomio kiinnittyy jo elämää nähneisiin naururyppyihin. Niitä on ehtinyt kertyä, sillä Maarit Varis ja Esa Salminen ovat kuusikymppisiä. Juoksu rullaa silti.

Maarit Varis ja Esa Salminen harjoittelevat Eläintarhan juoksutunnelissa.
Maarit Varis ja Esa Salminen harjoittelevat Eläintarhan juoksutunnelissa.

Valmentajan vaikeudet

Olympiastadionin ja Eläintarhan kentän välillä kulkeva tunneli on täynnä iloista puheensorinaa. Helsingin Kisa-Veikkojen aikuisliikkujien pikajuoksuryhmä harjoittelee lähtöjä ja 60 metrin vetoja.

Valmentaja Heli Halava rupattelee rennosti urheilijoiden kanssa, mutta hänen tarkkaavaisuutensa ei herpaannu hetkeksikään. Hän korjaa väärän lähtöasennon lempeästi ja huomauttaa liikaa keikkuvasta ylävartalosta.

– Ei noi yleensä ole näin surkeita, Heli naurattaa ryhmää.

Valmentajan merkitys on aikuisurheilijoille yhtä suuri kuin nuoremmillekin, vaikka Heli yrittää omaa rooliaan kutistaakin.

– Sanoin joskus, että yritän valmentajana tehdä itseni tarpeettomaksi. Seuraavissa treeneissä kukaan ei sitten muka osannut mitään.

Aikuisliikkujien valmentaminen ei päällisin puolin eroa nuorempien ikäluokkien kanssa tehtävästä työstä. Helillä on koko kauden kattava valmennussuunnitelma, jota tarpeen mukaan muokataan esimerkiksi kisojen ja loukkaantumisten takia.

Pikajuoksijalla pitää olla piikkarit.
Pikajuoksijalla pitää olla piikkarit.

Todellisuudessa aikuisurheilijoiden kanssa on kuitenkin omat haasteensa.

– Mitä vanhempi ikäryhmä, sitä vähemmän valmentajilla on käytössä tutkittua tietoa. Sen takia harjoituksia suunnitellessa pitää yhdistellä valmennustekniikkaa esimerkiksi gerontologiaan.

Iäkkäiden liikkumista on Suomessakin tutkittu paljon, mutta tutkimus on painottunut peruskunnon ja lihasvoiman ylläpitämisen kaltaisiin kaikkia koskeviin aiheisiin. Aikuisten kilpaurheilijoiden tutkimus on vielä lastenkengissä.

Sama aika aina vain

Jotakuta voisi harmittaa, jos kymmenen vuoden ahkeran harjoittelun jälkeen pikajuoksuaika pysyisi samana. Esa Salminen on kuitenkin tilanteeseen tyytyväinen.

– Kun aloitin kisaamisen viisikymppisenä, juoksin 60 metriä ajassa 7.77. Nyt olen 59-vuotias, ja matka taittuu yhä suurin piirtein samaan aikaan.

Heli Halavan mukaan tässä kiteytyy harjoittelun ja valmennuksen keskeinen tavoite.

– Kun aikuisurheilija on saavuttanut tietyn tason, valmennuksen tehtävä on säilyttää se, vaikka ikää tulee lisää. Jossain vaiheessa tietysti tulee vastaan piste, jonka jälkeen tulokset alkavat pudota, mutta oikeanlaisella harjoittelulla sitä pistettä voi siirtää aika pitkälle.

Maaritin ja Esan on tarkoitus testata oma tasonsa paria viikkoa myöhemmin Helsingin Kisa-Veikkojen isännöimissä kisoissa Eläintarhan kentällä.

Valmentaja Heli Halava auttaa oikean lähtöasennon löytymisessä.
Valmentaja Heli Halava auttaa oikean lähtöasennon löytymisessä.

Ei mitään veteraaneja

Yleisurheilijat kuuluvat Suomen Aikuisurheiluliittoon, jossa on nykyään yli kymmenentuhatta jäsentä. Yleisurheilijoiden lisäksi liitto edustaa myös hiihtäjiä ja luistelijoita. Lähes puolet liiton jäsenistä kisaa aktiivisesti SM-kilpailuissa tai muissa virallisissa kisoissa. Vielä 2000-luvun alussa liittoon kuului vain nelisentuhatta urheilijaa.

– Osallistujien määrä kaikissa kilpailuissa on ollut kasvussa. Erityisen ilahduttavaa on ollut naisten mukaantulo kilpailutoimintaan ja osallistujamäärän kasvaminen alle 50-vuotiaiden sarjoissa, kertoo liiton toiminnanjohtaja Vesa Lappalainen.

Kasvuun on vaikuttanut myös liiton nimen muuttaminen. Aiempi nimi, Suomen Veteraaniurheiluliitto, ei oikein jaksanut houkutella nuorempia jäseniä mukaan toimintaan.

Vesa Lappalainen pitää yhteiskunnallisesti tärkeänä asiana sitä, että liikunnasta puhutaan koko elämänkaaren kattavana toimintana.

– Vihdoin on huomattu liikunnan terveysvaikutukset ja myös harrastuksen mukana tuleva sosiaalisuus.

Suurin ilonaihe on tietenkin se, että liikuntapaikoilla näkee kaikenikäisiä harrastamassa.

Aikuisurheilu kamppailee saman ongelman kanssa kuin muukin urheiluelämä: rahasta on puute. Varsinkin lajiliitoilla on ongelmia organisoida aikuisliikuntaa ja vastata seuroilta ja harrastajilta tuleviin haasteisiin.

– Eduskunnan sekä opetus- ja kulttuuriministeriön pitäisi rahoittaa tätä toimintaa eikä vain juhlapuheissa puhua kansanterveydestä. Aikuisurheiluun suunnatut eurot tulevat moninkertaisina säästöinä niin työssäkäyvien kuin eläkeläisten pienempinä terveyskuluina, Lappalainen toteaa.

Varsinais-Suomen Veteraaniurheilijoiden Ermo Kalevo leiskautti M80-sarjassa pituutta 355.
Varsinais-Suomen Veteraaniurheilijoiden Ermo Kalevo leiskautti M80-sarjassa pituutta 355.

Pallon perässä

Jalkapallo – pelien kuningas – on Suomen suosituin urheilulaji. Palloliiton arvion mukaan puoli miljoonaa suomalaista on tekemisissä jalkapallon kanssa viikoittain.

– Jalkapallossa aikuisjoukkueiden määrät ovat olleet valtavassa kasvussa erityisesti isoissa kaupungeissa. Erityisen suurta kasvu on ollut naisten joukkueiden määrässä. Esimerkiksi Helsingissä naisten harrastesarjoissa on useita sarjatasoja ja lohkoja, kertoo harrastejalkapallokehittäjä Lasse Keski-Loppi Palloliitosta.

Palloliitolla on yli 130 000 rekisteröityä pelaajaa, mutta suurin osa aikuisten sarjoissa pelaavista harrastejoukkueista ei näy Palloliiton kokonaispelaajamäärässä.

– Harrastejoukkueet eivät ole organisoituneet seurojen alle. Harrastajalle toiminta on tärkeämpää kuin se, kuka sitä pyörittää.

Isoissa kasvukeskuksissa sarjatoiminta on helppo järjestää, sillä joukkueita on paljon. Pienemmillä paikkakunnilla on haaste saada pelejä ja sarjoja aikaiseksi. Jo joukkueen kasaaminen voi olla vaikeaa.

– Usein pelaaja ei tiedä, missä voisi harrastaa tai keneen ottaa yhteyttä. Helpotamme Palloliitossa tilannetta tekemällä tämän vuoden aikana Löydä jalkapalloa lähelläsi -karttatoiminnon, josta pelaaja voi etsiä itselleen sopivan ryhmän, Keski-Loppi kertoo.

Monet seurat ovat käynnistäneet aikuisten jalkapallokouluja, joissa voi nostaa kuntoa, oppia pallottelutaitoja ja ennen kaikkea pelata. Jalkapallokouluun on helppo tulla mukaan vasta-alkajanakin.

– Aikuisten harrastustoiminnassa näkyy, että jalkapallon pelaaminen on monelle omasta kunnosta huolta pitämistä. Samalla korostuu jalkapallon sosiaalinen puoli. On kiva kokoontua tapaamaan kavereita lajin pariin.

Vaikka kenttätilanne on parantunut viimeisen vuosikymmenen aikana paljon, aikuisten ryhmät saavat edelleen myöhäisiä vuoroja tai joutuvat pelaamaan heikompitasoisilla kentillä kuin nuorten ryhmät.

– Nuorille aikuisille se ei välttämättä ole ongelma, mutta perheelliselle iltayhdeksältä alkavat harjoitukset voivat olla hankalia. Toisaalta seurojen omien kenttien ja hallien ansiosta eläkeikäisten porukat pääsevät harjoittelemaan aamuisin ja päivisin.

Kisapäivän jännitys

Kilpailupäivänä Eläintarhan kenttä kylpee auringonvalossa. Katsomon edessä eri ikäiset urheilijat rupattelevat keskenään. Takasuoralla junioreiden juoksuryhmä venyttelee, kun varttuneet seiväshyppääjät säätävät hyppypaikalla rimaa oikeaan korkeuteen olympiamitalisti Antti Kalliomäen johdolla, jonka päivän tulos oli muuten 2,84. Sillä tuli voitto 70-vuotiaiden sarjassa.

Pääsuoran vierellä hölköttelee Esa Salminen. Satasen starttiin on vielä tunti, mutta lämmittely on tehtävä huolella, jotta kisassa ei tulisi vammoja. Maarit Varis sen sijaan suuntaa tomerin askelin kohti keihäänheittopaikkaa - toimitsijaksi. Kisakauden avaus jää väliin pienen vamman takia.

Eläintarhan kentän katsomo kohahtaa ensimmäisen kerran, kun 80-vuotiaiden sarjassa juokseva Urpo Mikkonen tekee satasella huippuajan 15,65.

Urpo Mikkonen Kuopion Reippaasta pokkasi kultaa sadalla metrillä ajalla 15,65.
Urpo Mikkonen Kuopion Reippaasta pokkasi kultaa sadalla metrillä ajalla 15,65.

Juoksuradan vieressä Esa Salminen pähkäilee piikkarivalintaa. Kassissa on kahdet kengät, joista hän päätyy jaloille lempeämpiin harjoituspiikkareihin. Kisakengät jääkööt kesän koetuksiin.

Vielä viimeiset venyttelyt ja Esa on valmis starttiin.

Lähtöviivalla Esan vieressä on kovin mahdollinen kirittäjä, suomenennätysmies ja maailmanmestari Harri Huotari. Lähettäjän komentoja odotellessa Esan kroppaan iskee adrenaliinipiikki. Syke nousee hetkessä yli 130:n. Ilman jännityksen tuomaa latausta on turha odottaa huippujuoksua.

Kisassa Huotari on odotetun vahva ja voittaa lähdön ajalla 12,70. Esa on maalissa kakkosena ja parhaana 55-sarjalaisena ajalla 13,08.

Maalialueella myhäilee tyytyväinen mies, vaikka suorituksessa olisikin ollut parannettavaa.

– Alku oli pehmeä ja juoksu jäykkää, mutta ensimmäinen kilpailu ulkokentillä on aina vaikea. Kuukauden päästä vauhti on jo parempi.

Maarit Varis, 61, Helsinki:

Maarit Varis pääsi kisapäivänä toimitsijaksi keihäspaikalle.
Maarit Varis pääsi kisapäivänä toimitsijaksi keihäspaikalle.

"Aloitin yleisurheiluharrastuksen 49-vuotiaana. Kävin silloin Friskis&Svettiksen juoksulenkeillä, joiden lähtö oli Eläintarhan kentältä. Kentällä oli ihana tunnelma, ja alkoi tehdä mieli elvyttää lapsuuden urheiluharrastus. Näin ilmoituksen aikuisten yleisurheilukoulusta ja ilmoittauduin heti. Siitä se sitten alkoi.

Reilut kymmenen vuotta sitten aikuisille ei juuri ollut ohjattuja ryhmiä. Yleisurheilukoulun aikana mietin, miten voisin jatkaa harjoittelua turvallisesti kurssin päätyttyä. Samoihin aikoihin aloin toimia Helsingin Kisa-Veikkojen aikuisliikuntajaoksessa, jossa pidimme harjoitteluasiaa esillä. Aikuisten ryhmien vetäjistä oli silloin puutetta. Nykyään tilanne on jo hiukan parempi. On kaksi juoksuryhmää ja kuntopiiri, ja nyt keväällä on aloittanut myös

ottelijoiden vertaisryhmä.
Harjoittelen lyhyitä juoksumatkoja ja aitoja sekä hyppylajeja. Harrastan myös moniottelua.

SM-kisoissa olen käynyt sekä ulkoradoilla että hallikaudella. Mitaleja on tullut monesta lajista. Kisailuinto on alkuajoista vähän hiipunut. Pitää olla tunne, että on mahdollista saavuttaa edes oma paras tulostasonsa. Aikuisurheilijat siirtyvät uuteen ikäsarjaan aina viiden vuoden välein. Sen takia kilpailutilanne vaihtelee vuosittain. Itse olen nyt toista vuotta 60-64-vuotiaiden sarjassa."

Esa Salminen, 59, Kerava:

Esa lämmittelee ja venyttelee tunnin verran ennen kisajuoksua.
Esa lämmittelee ja venyttelee tunnin verran ennen kisajuoksua.

"Ostin itselleni 50-vuotislahjaksi piikkarit. Osallistuin pian sen jälkeen halli-SM-kisoihin ja voitin kultaa 60 metrillä. Kuntopohjani oli kyllä valmiiksi hyvä, sillä olen aina liikkunut aktiivisesti. Olin 30 vuotta puolustusvoimien palveluksessa, ja siellä oli joka vuosi fyysiset testit, jotka osaltaan kannustivat harjoittelemaan.

Harrastin nuoruudessani armeijaikään saakka yleisurheilua Turun Urheiluliitossa. Turkulaiset värväsivät minut SM-mitalin jälkeen Varsinais-Suomen veteraaniurheilijoihin, vaikka asunkin Keravalla. Meillä oli kasassa sen verran hyvä viestiporukka, että voitimme SM-kisoissa kultaa ja teimme jopa Suomen ennätyksen. Treenasin lähinnä itsekseni ja näin seurakavereita kisoissa.

Vuosi sitten talvella loukkaannuin kesken SM-hallikisojen. Olin voittanut 60 metrin kisan ja johdin 200 metrillä, kun jalkani petti kymmenen metriä ennen maalia. Meni tuplamestaruus sivu suun ja loukkaantumisesta toipuessa kului monta kuukautta. Silloin päätin liittyä Helsingin Kisa-Veikkoihin, jotta pääsen harjoittelemaan ryhmän mukana. Suosittelen porukkaan hakeutumista kaikille, jos se vain on mahdollista. Se tuo harjoitteluun ryhtiä, suunnitelmallisuutta ja yhteisiä mukavia rupattelutuokioita.

Aikuisurheilussa korostuu säännöllisyys. Kolmesta neljään kertaan viikossa harjoittelemalla saa jo tuloksia aikaan.

Pahinta mitä voi tehdä on pitää parin kolmen viikon tauko ja lähteä sen jälkeen vetämään tiukat treenit. Riski loukkaantua on silloin suuri."

Tiesitkö?

  • Kävely on yli 65-vuotiaiden suosituin liikuntamuoto.
  • Yleisurheilun, hiihdon ja luistelun SM-kisoihin osallistuu vuosittain 4000 aikuisurheilijaa.
  • Eniten seniori-ikäisiä kilpaurheilijoita on palloilulajeissa.
  • Suomen 18 urheilijaa rohmusivat yhteensä 25 mitalia veteraanien MM-mäkihypyssä. Vanhin hyppääjä oli 80-vuotias.
  • Suomi voitti aikuisurheilijoiden MM-kisoissa vuonna 2016 yleisurheilussa 29 kultaa, 35 hopeaa ja 19 pronssia.
  • Jalkapallon seniorisarjoissa on mukana noin 330 joukkuetta.
  • Suomessa on yli 40 000 yli 50-vuotiasta golfaria.
  • Tennisliiton jäsenenä on 13 808 aikuisurheilijaa.

Artikkeli on julkaistu ET Terveys -lehden numerossa 4/2017.

Aikuisurheilun ikärajat

Aikuisurheilijan ikäraja yleisurheilussa, luistelussa ja hiihdossa on 30 vuotta.
Kansainvälisissä kisoissa alaikäraja on 35. Samoin esimerkiksi jalkapallossa ja jääkiekossa.
Pesäpallossa yli 45-vuotiaat pelaavat harmaakarhuissa.
Golfissa senioreiden ikäraja laskettiin juuri 50 vuoteen.
Yli 60-vuotiaat eivät enää pääse painin arvokisoihin.
Viimeinen kilpaikäryhmä ovat yli 100-vuotiaat.

Mitä huonompi kunto, sen pienemmällä liikunnalla on terveyttä edistävä vaikutus. Askelmittari voi motivoida lisäämään askelia.

1. Mitä hyötyä säännöllisestä kävelystä on?

Kävely lisää energiankulutusta ja siten ehkäisee painonnousua. Se ehkäisee myös sydänsairauksia, kohonnutta verenpainetta, kakkostyypin diabetesta ja masennusta.

2. Onko pienestä lenkistä mitään hyötyä?

Mitä huonompi kunto, sen vähäisemmällä liikunnalla on vaikutusta. Kävelyä pitäisi harrastaa vähintään kymmenen minuuttia kerrallaan ja useana päivänä viikossa, jotta se kohottaisi kuntoa. Viikossa pitäisi kertyä yhteensä joko tunti ja vartti hengästyttävää kävelyä tai 2,5 tuntia reipasta kävelyä.

Askelmittari saattaa motivoida liikkumaan. Terveyden kannalta riittävä määrä on 10 000 askelta päivässä. Se tulee hieman yli tunnin reippaasta kävelystä. Mittari kannattaa sijoittaa lantiolle, jossa se mittaa askeleet tarkimmin.

3. Miten kävelemällä voi kohottaa kuntoa?

Jotta saisi terveysvaikutuksia, kävelyn täytyy olla säännöllistä. Kunto kohoaa liikunnalla, jossa hieman hengästyy ja tulee hiki. Mitä huonompi pohjakunto, sitä nopeammin tulokset näkyvät.

4. Minkälainen on hyvä kävelytossu?

Niin kävely- kuin juoksulenkkarit sopivat kävelyyn, jos ne tuntuvat hyviltä omissa jaloissa.

Ota uudet kengät käyttöön vähitellen. Aloita lyhyistä lenkeistä ja lisää matkaa. Jos alkaa tulla hiertymiä, teippaa ne etukäteen.

5. Miten vaivaisenluista kärsivä voi helpottaa kävelyä?

Kannattaa hankkia vaivaisenluusuoja ja varpaiden erottaja. Jalkahoitajalla voi teettää varpaanväli-ortoosin, joka korjaa virheasentoa. Kengän pitää olla joustava ja pehmeä. Valikoi kävelylle lähtiessäsi kengistäsi sellaiset, joissa kipua tuntuu vähiten. Kävele joustavalla pinnalla, pururadalla tai metsäpolulla.

6. Mitä hyötyä on metsässä kävelemisestä?

Jo päivittäinen 10-20 minuutin metsäkävely alentaa verenpainetta. Pehmeä alusta ei kuormita jalkoja ja poluilla kulkeminen kehittää tasapainoa. Asfaltilla kävely kuormittaa erityisesti säären etuosaa.

7. Kannattaako kävelytehoa lisätä sauvoilla tai punnuksilla?

Kävely ja sauvakävely ovat liikuntalajeina suunnilleen yhtä tehokkaita, mutta sauvakävelyssä lihakset saavat enemmän rasitusta ja ylävartalo vahvistuu. Sauvat auttavat myös tasapaino-ongelmista kärsiviä. Lisäpaino lisää energiankulutusta kävellessä, mutta nilkkapainoista voi olla haittaa, sillä ne rasittavat jalkoja. Lisäpainon on parempi olla lähellä vartaloa, esimerkiksi repussa.

8. Kumpi on tehokkaampaa, kävely vai juoksu?

Juoksu kuluttaa enemmän energiaa, mutta se voi aiheuttaa rasitusvammoja. Jos pystyy kävelemään vauhdikkaasti, voi myös kokeilla juoksua. Pyöräily kuluttaa saman verran energiaa kuin kävely. Oman energiankulutuksen eri liikuntamuodoilla voi laskea sivulla www.kilokari.net.

Asiantuntijana liikuntasuunnittelija Katriina Ojala UKK-instituutista.