Katri Helena on löytänyt keinot omaan jaksamiseensa terveistä elämäntavoista, liikunnasta ja myönteisyydestä.

Toisinaan elämässä on hetkiä – kuin tasanteita – joille saa nousta ihailemaan, miten huikealla tavalla kaikki onkin elämässä loksahtanut kohdalleen.
Tällaisessa kohdassa seisoo juuri nyt Katri Helena Kalaoja, takanaan 70 vuotta elämää ja 50 vuotta taiteilijanuraa.

– Koko ajan olen kokenut, että kaikessa on ollut selvä tarkoitus. Aika usein silti ihmettelen ja huokaan, että kuka tätä hommaa oikein johtaa? Itse en osaisi kehitellä ihan tällaisia käänteitä.

Elämän myllerrysten keskellä Katri Helena on oppinut pitämään itsensä kasassa kurinalaisella, liikunnallisella elämäntavalla, johon hän kasvoi jo lapsuudenkodissa.

Pienenä liikunta tarkoitti pesäpalloa ja tanhuja, nuorena aikuisena Helsingissä juoksulenkkejä. Joogaamaan hänet opetti jo toistakymmentä vuotta sitten oma vävy.

– Joogaa olemme harrastaneet perheessä. Se on minulle perusasia kropan joustavuuden ylläpitämiseksi. Ilman sitä en varmaan tässä riekkuisi. Vuosien varrella olen laiskistunut huomattavasti liikunnan suhteen, mutta kyllä se on edelleen minulle välttämättömyys: sauvakävelen ja käyn kuntosalilla, kun vain ehdin.

Hyötyliikunta on Katri Helenan suosikkijuttu. Sitä riittää vanhan maalaistalon pihatöissä.

– Olen tosi hyvä talonmies. Viime talvena minua suorastaan harmitti se, että lumitöitä oli vain pari kertaa, sillä ne ovat parasta liikuntaa. Kesällä on onneksi nurmikkoshow. Ja kukkapenkkishow!

Salaatit ja smoothiet

Superihmiseksi tai pyhimykseksi Katri Helena ei tunnustaudu. – Stressaan esimerkiksi esiintymisiä, sillä minulla on iso vastuu esittää yleisölle parasta mahdollista. Onneksi lähellä olevat ihmiset panevat minulle jäitä hattuun, jos hermoilen liikaa.

Äänellään ansaitsevan laulutyöläisen elämä on toki hermoherkkää. Vuonna 2012 sairastettu hinkuyskä johti melkein vuoden laulukieltoon. Sen jälkeen Katri Helena palasi laulutunneille monen kymmenen vuoden tauon jälkeen ja alkoi opiskella kokonaisvaltaisen äänen­käytön tekniikkaa. Uudenlainen treeni teki laulamisen jälleen hyvin helpoksi.

– Lauluäänen ehdoilla eläminen on minulle elämäntapa. En itse koe sitä rasittavaksi, mutta läheisten ei ole aina ollut helppo ymmärtää, miksen voi vaikkapa jonain iltana valvoa tai lähteä jonnekin. Itse mietin, että elämäntapani on myös suojellut minua, joudunhan miettimään urheilijan lailla miten syön, liikun ja nukun.

Katri Helenan elämäntavat ovatkin säntilliset. Hän on jo parinkymmenen vuoden ajan syönyt kevyesti, salaatteja suosien.

– En ole kuitenkaan ehdoton. Voin hyvällä ruokahalulla syödä keikan jälkeen huoltoasemalla puoli kahdelta yöllä myös lehtipihvin. Sitten voi taas elää kurinalaisemmin, pitää vaikka salaattikuuria tai leivättömiä kausia, jos on vaikka mahduttava johonkin vaatteeseen.

Arjessaan Katri Helena suosii etenkin kotimaisia marjoja. Niitä hänellä on isot pakastimet täynnä. Aamut alkavat aina puolukoilla ja mustikoilla.

– Jos on kiire, teen niistä smoothieta mukaani autoon pillillä juotavaksi. Muuten syön ne kauramaidon, pähkinöiden ja spelt-raksujen kera.

Katri Helena on myös terveysmarja tyrnin ystävä, kotoa löytyy tyrnimehua. Hän istutti pihalleen viime kesänä kolme tyrnipensasta.

Laulajan elämäntapaan kuuluu tähdätä vire parhaimmilleen juuri sille hetkelle, kun hän on yleisön edessä. Tämä tarkoittaa konserttipäivinä esimerkiksi sitä, että syödä pitää vähintään viisi tuntia ennen esitystä.

Puheluja yläkerrasta

Puoliso Timo Kalaojan kuolema vuonna 1988 oli Katri Helenan elämän murroskohta:

– Vasta siitä, 43-vuotiaana, alkoi tietoinen kehitykseni.
Kolme päivää Timon kuoleman jälkeen Katri Helena tunsi äkkiä selittämätöntä pakkoa mennä kotistudioon ja ottaa kynä käteen.

– Pääni oli tyhjä ajatuksista enkä tiennyt ollenkaan, mitä tulisi tapahtumaan. Sitten käteni kirjoitti kaksi sanaa: Jumala on. Ymmärsin heti, että Timohan siellä viestittelee. Tämä toi minulle suunnatonta lohtua.

Tapahtumasta alkoi Katri Helenan oma terapiamuoto, josta hän ei pitkään aikaan kehdannut kertoa kenellekään. Tuore leski otti tavakseen istuskella rauhassa kynän kanssa ja odottaa ”puhelua yläkerrasta”, omaa yksityistä opetustuokiotaan.

– Sain viesteistä voimaa, pystyin hoitamaan arkeni. Eniten minua lohdutti tietoisuus siitä, että Timolla oli kaikki hyvin.

Sittemmin Katri Helenaan ovat Timon lisäksi ottaneet yhteyttä myös muut edesmenneet läheiset, esimerkiksi vuonna 2009 kuollut poika Juha.

Kalakaveria ei rasiteta

Vaikka Katri Helena onkin astunut ulos kaapista erikoisten intressiensa kanssa, hän ei halua rasittaa läheisiään liikaa henkimaailman jutuillaan.

– Minulla on esimerkiksi ystävätär, jonka kanssa ollaan tunnettu jo 40 vuotta. Puhumme tavallaan näistä samoista asioista, mutta eri sanoilla.

Katri Helenan mielestä hienotunteisuus henkisissä asioissa on tärkeää. – Kalakaverini esimerkiksi kuuntelee näitä asioita, tietyin annoksin, hän sanoo, viitaten manageriinsa ja kumppaniinsa Tommi Liimataiseen.

– Mutta en rasita häntä liikaa, enkä myöskään tyttäriäni. Olen sitä mieltä, ettei pidäkään ruveta uskomaan mihinkään, mitä toinen sanoo. Tieto pitää löytyä omasta sydämestä.

Katri Helenan kirjaan ovat päässeet yli 30 muistikirjasta vain ne mietteet, jotka hän on itse perinpohjin ymmärtänyt ja jotka hän itse allekirjoittaa. Kuten tämä:

Hän, joka haluaa kehittyä ihmisenä,
joutuu käymään läpi juuri niitä asioita,
joissa oppi on tarpeen.
Miksi pitäisi elää sitä, mikä helpolta tuntuu,
sehän on jo opittu.

Miksi juuri laulajaksi?

Katri Helenan synnyinkunnassa Tohmajärvellä eräs katu nimettiin kesällä uudestaan Katri Helenan raitiksi. Katri Helena pitää tätä suurena kunniana, mutta tähdentää:

– Se ei ole minun katuni, se on Katri Helenan raitti. Sen Katri Helenan, joka on elänyt ihmisten silmissä nyt 50 vuotta. Pidän oman ar­keni erillään tästä julkisesta persoonasta, se pitää mielen tasapainossa.

Jälleensyntymään uskova Katri Helena on pohdiskellut viime aikoina sitäkin, mitä tarkoitusta varten hän syntyi tällä kertaa julkkikseksi. Miksi tällainen monien ihmisten mieliin vaikuttava elämä?

– En tiedä tohdinko tätä sanoakaan, mutta viime aikoina mielessä on käynyt, että jospa olen elänyt tähän asti nimenomaan tullakseni laulamaan näitä lauluja? Kaikki mitä urallani on tähän asti tapahtunut on ollut hyvää. Mutta kun se ei näytä vielä loppuvan, on alkanut ikäänkuin uusi vaihe.

– Tehtävää on näköjään vielä suorittamatta.

Artikkeli on julkaistu alunperin ET Terveys -lehdessä 2/2014

Tieto

Katri Helena Kalaoja

o.s Koistinen

Syntynyt Tohmajärvellä 1945.

Asuu yksin omakoti­talossa itäisellä Uudella­maalla. Kaksi aikuista lasta, kaksi lapsenlasta.

Ammatti laulaja. Laulanut tanssi- ja iskelmä­musiikkia vuodesta 1963. 456 levytettyä laulua, 51 albumia ja kokoelmaa vuodesta 1965, 18 kultalevyä, 4 platinalevyä ja 1 tuplaplatina.

Harrastaa joogaa, sauvakävelyä, kunto­salia ja hyötyliikuntaa.

Liisa Tavi laulaa nykyään tulevien äitien kanssa ja tekee hidasta musiikkia lapsille. 

Liisa Tavi, 61, tuli tunnetuksi laulajana vuonna 1979 kappaleella Lasta ei saa tukuttaa, joka voitti Ylen Levyraadin. Vuonna 1980 hän osallistui euroviisukarsintoihin kappaleella Nopea talven valo. Hänen äänensä kuuluu myös Rauli Baddingin Tähdet Tähdet -kappaleen kertosäkeessä.

Nykyään Tavi työskentelee äänihoitajana ja asuu Joensuussa lähellä Pyhäselän rantoja. 

– Euroviisut ja yleisölle laulaminen olivat kiinnostava matka, mutta en kaipaa lavoille enää. Lopetin laulamisen kokonaan kymmenisen vuotta sitten. Olin tehnyt laulajana paljon töitä entisen mieheni muusikko Pekka Tegelmanin kanssa ja avioeromme ero muutti ammatillista minäkuvaani.

Tavi alkoi pohtia uutta suuntaa uralleen.

– Aloitin ohjaamalla äänirentoutusryhmiä Helsingin asukastaloissa asukkaille, jotka olivat pääosin eläkeikäisiä. Rentoutushoidossa avattiin kehoa liikkeen kautta ja tutkittiin äänen resonoimista oman kehon sisällä.

Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.
Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.

Ääni apuna synnytyksissä

Vähitellen Tavi erikoistui ohjaamaan äänirentoutusta raskaana oleville naisille.

– Äänenkäyttö muuttaa synnytyskokemusta. Osa asiakkaistani on kertonut, että he eivät ole tarvinneet synnytyksessä lainkaan kipulääkitystä. Heidän oman äänensä resonointi heidän kehossaan ja hengitysharjoitukset ovat kantaneet heidät läpi synnytyksen. Musiikilla on valtava vaikutus kehon rentoutumisessa ja rauhoittamisessa. Yleensä äänihoitoa käytetään synnytyksessä kuitenkin kipulääkityksen ohella.

Vielä 1980-luvulla äänihoito ei ollut osana synnytysvalmennusta. Tavin oma esikoinen syntyi Tuula Amberlan Lulun tahtiin, sillä joku oli kääntänyt synnytyssalissa radion päälle.

Tämän vuoden syyskuussa Tavi opiskeli doulaksi.

– Omien lasteni syntymästä on jo kolmisenkymmentä vuotta, joten halusin ammattini puolesta virkistää muistiani synnytyskokemuksesta. En ollut mukana oman lapsenlapseni synnytyksessä, mutta olin kyllä poikaani jatkuvasti puhelinyhteydessä ihmeen tapahtuessa.

Hidasta musiikkia lapsille

Liisa Tavi kertoo kasanneensa useamman vuoden lapsille ja vanhemmille suunnattua levyä.

– Tuota levyä on tehty kuin Iisakin kirkkoa, sillä rahoitamme tuotannon omasta kukkarostamme, laulaja puuskahtaa.

Tavin, muusikko Safka Pekkosen ja säveltäjä Aija Leinosen tavoitteena on tarjota pirteiden renkutuksien sijaan rauhallista musiikkia vanhemmille ja lapsille.

– Matalan pulssin kappaleiden tarkoituksena on rauhoittaa lapsia ja heidän vanhempiaan, Tavi kertoo.

Liisa Tavi, 61.
Liisa Tavi, 61.

Liisa Tavin omat kappaleet käsittelivät aikanaan inhimillisyyttä. Julkisuuteen Tavi nousi vuoden 1979 kappaleellaan Lasta ei saa tukuttaa. Pelle Miljoonan kirjoittama sanoitus otti kantaa lasten kaltoin kohteluun ja kasvatukseen.

– Oma näkemykseni on aina ollut se, että elämän ensimmäiset askeleet ovat äärimmäisen tärkeitä. Varhaislapsuus saattaa olla jopa elämämme tärkeintä aikaa, sillä lapset saavat jo hyvin nuorina eväät itsensä hyväksymiseen.

Tavi seuraa tällä hetkellä oman kolmivuotiaan lapsenlapsensa elämää ja kehitystä.

– Kouluissa ja tarhoissa meininki voi olla aika levotonta rauhallisillekin lapsille. Tämä levy tuo toivottavasti rauhaa hektisten tilanteiden keskelle. Kaiken lastenmusiikin ei tarvitse olla reipasta ja hauskaa irrottelua, sen vuoksi olemme tehneet tietoisesti hitaita kappaleita.

Pirkko Pitkäpaasi sai idoliltaan yllättävän huomionosoituksen vuonna 1978.

Pirkko Pitkäpaasi, 62, Helsinki:

"Tauno Palo on suuri idolini. Olen katsonut Kulkurin valssin ja Rosvo-Roopen varmaan kymmeniä kertoja. Hän oli lahjakas näyttelijä, mutta kyllähän se charmin ydin oli jumalainen ulkomuoto. Pehmeä, naisiin sortuva heikko mies tietysti, mutta se palava katse! Suomen Clark Gable ilman muuta.

Helsingissä kaikki tiesivät, että Tauno Suuren kantapaikka oli Elite-ravintola Töölössä. Ei sinne hänen takiaan monikaan mennyt, se oli ja on yhä suosittu ravintola muutenkin. Mutta siellä hänet saattoi nähdä kantapöydässään. 1970-luvulla hän oli jo vanha mies, mutta se sytyttävä katse hänellä oli elämänsä loppuun asti. Sen voi nähdä hänestä kertovissa dokumenteissakin.

"Ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän oli polvillaan edessäni ja lauloi minulle serenadin."

Talvella 1978 olin Elitessä isomman seurueen kanssa, meitä oli monta pariskuntaa. Ravintola oli täynnä, puheensorina melkoinen. Yhtäkkiä kuulen, että takana joku mies kysyy jotain poikaystävältäni, tulevalta mieheltäni. Käännyn. Se on Tauno Palo. Ja ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän on polvillaan edessäni ja laulaa minulle  serenadin.

Olin niin häkeltynyt, ettei mieleeni jäänyt, mitä hän lauloi, eikä sekään, miten ympärilläni siihen reagoitiin.

Olin tietysti otettu, että suuri idolini on siinä polvillaan edessäni, mutta vähän kiusaantunutkin tästä odottamattomasta huomiosta. Miksi minä? No, olihan minulla silloin pitkä vaalea tukka...

Nyt muistelen tapahtumaa tietysti suurella lämmöllä. Hauskinta on, että 89-vuotias äitini pyytää vieläkin aina silloin tällöin, että kerro taas se, kun Tauno Palo lauloi sinulle."


Muisto on julkaistu ET-lehden numerossa 12/2014.