Kari Hotakainen kirjoitti vain kolme päivää myynnissä olevan kirjan elämän ja kuoleman kysymyksistä.

Kirjailija Kari Hotakainen teki perhepoliittisesti uhkarohkean ratkaisun ja jätti viime kesänä loman pitämättä.

– Tällaiselle huonoihoiselle ihmiselle kesäloma on elintärkeä, että ehtii olla vähän auringossa. Nyt se oli pakko jättää väliin.

Syynä oli kahden teoksen kirjoittaminen yhtä aikaa. Kolme viikkoa Hotakainen kirjoitti juuri ensi-iltaan tullutta Palvelija-monologinäytelmää, piti kaksi päivää vapaata ja kirjoitti kolme viikkoa Kantaja-pienoisromaania. Kirjoittamisrytmi jatkui lähes vuoden.

– Olin kirjoittanut Palvelijaa puolisen vuotta, kun minulta viime vuoden huhtikuussa tilattiin romaani Kirjan ja ruusun päivää juhlistamaan. Vaikka kyseessä on pienoisromaani, oli aikataulu tiukka.

Kahden erilaisen teoksen kirjoittaminen kuulostaa haastavalta urakalta, mutta Hotakaisen mukaan prosessi oli hyvin hedelmällinen. Sekä romaani että näytelmä käsittelevät suuria aiheita, yksinäisyyttä, kuolemaa ja ihmisen roolia maailmassa. Vakavista teemoista huolimatta sävy ei kuitenkaan ole synkkä.

– Se, että kirjassa puhutaan kuolemasta, ei tarkoita sitä, että kirjailija voisi ilmoittautua syvälliseksi.

Onko ihmistä ilman omaa tarinaa?

Kantajan päähenkilö on filosofian maisteri, joka työelämän murroksessa päätyy hautausmaan puistotyöntekijäksi. Keski-ikäisyyden kynnyksellä hän päätyy pohtimaan tekemiään valintoja ja niiden vaikutusta elämäänsä. Merkittäväksi tapahtumaksi nousee nuoruuden rakkauden menettäminen vuosia sitten.

– Päähenkilö pohtii olisiko hän haravoimassa lehtiä hautausmaalta, jos olisi aikanaan suostunut tyttöystävän ehdottamiin sidonta- ja kumileikkeihin. Kun tämä suunnaton nyhverö alkaa 25 vuoden tauon jälkeen etsiä tyttöystäväänsä, ovat yritykset lähinnä koomisia.

Kirjan nimi tulee siitä, että päähenkilö joutuu työssään toimimaan kantajana hautajaisissa, joissa ei ole riittävästi omaisia. Näissä kantotilaisuuksissa hän alkaa miettiä elämän tarkoitusta, omia valintojaan ja sitä, miten hänen oma elämänsä tulee päättymään. Onko kukaan kantamassa häntä?

– Kirjassa on lause, jossa päähenkilö toteaa, että ennen kuolemaa on kuitenkin paljon elämää. Tuntemattomien vainajien hautajaispuheita kuunnelleessaan hän miettii sitä, millainen muistopuhe hänelle pidetään.

Papin tehtävä on haastava

Yksinäisyys on kirjan suuria teemoja. Päähenkilö kohtaa vainajia, joiden hautajaisiin ei tule ketään. Ei ole ketään kantamassa, ei ketään muistamassa.

– Silloin herää kysymys siitä, onko ihmistä ollut olemassakaan, jos kukaan ei ole haudalla puhumassa. Jos ei ole tarinaa, onko ihmistäkään?

Kirjassa Hotakainen on hyödyntänyt omia kokemuksiaan hautajaisista sekä kirjoittamistaan ja kuulemistaan muistopuheista, joiden taso on ollut vaihteleva.

– Pidän papin tehtävää äärimmäisen haastavana. Hän käy kuuntelemassa omaisten jutut, ja tekee niiden perusteella muistopuheen, jossa pitäisi olla vielä joku tolkku.

Suomen poukkoilevin kirjailija

Hotakainen pitää itseään sekatyömiehenä, joka ei arkaile tarttua erilaisiin kirjoitushankkeisiin. Hän on kirjoittanut runoja, kuunnelmia, romaaneja, tv-käsikirjoituksia ja kolumneja – usein samaan aikaan.

– Kokeilen kaikki lajeja ja katson miten niissä käy. Aina ei käy hyvin, mutta en jää sitä murehtimaan. 

Lukuisista töistään huolimatta Hotakainen ei pidä itseään erityisen tuotteliaana. Ennemmin hän kutsuisi itseään Suomen poukkoilevammaksi kirjailijaksi.

Antti Tuuriin tai Hannu Mäkelään verrattuna en ole lainkaan ahkera. Minä olen äkkipikainen ja toimelias. Tartun töihin, teen niitä paikoin helvetillisellä sykkeellä, mutta pidän myös sen jälkeen kunnolla vapaata.

Estynyt ja ahdistunut perheenisä

Hotakainen vierastaa ajatusta kirjailijasta, joka tekee omasta työstään numeron; vaikka uusi kirja olisi vaatinut millaiset ponnistelut, ei sitä tarvitse lukijoille korostaa.

– Jos timpuri tekee minulle talon, en halua häntä siihen pihalle patsastelemaan ja kertomaan kuinka saatanallisella vaivalla talo nousi. Haluan, että timpuri ottaa palkkansa ja lähtee pois. Kun teen kirjan, se joko luetaan tai ei, mutta Hotakaisen on ihan turha tulla siihen kertomaan vaivannäöstään.

Kirjailija on aina teoksen tiellä, eikä kirjoittajalla pitäisi olla kirjan ulkopuolista merkitystä. Milan Kundera on todennut, että niin kauan kaikki on hyvin, kun romaani on kiinnostavampi kuin sen kirjoittaja.

– Se on lausunto, jota arvostan.

Onko kirjailija myyjä?

Julkisuus kuitenkin kuuluu nykyään kirjailijan työnkuvaan, oli hänen elämänsä sitten kuinka värikästä tai väritöntä tahansa. Samassa liemessä on Hotakainenkin, vaikkei pidä itseään omien kirjojensa parhaana esittelijänä. Pahimmillaan käy kuten Ruotsissa, jossa Juoksuhaudan tien myynti laski kirjailijan vierailun jälkeen.

– Kun menin sinne, he näkivät ahdistuneen ja estyneen perheenisän, joka mökötti jossain ja sanoi muutaman lauseen.

Toinen puoli asiasta on se, että iloinen ja ulospäin suuntautunut kirjailija voi tehdä hyvää kirjan myynnille.

– Minä en ainoassa elämässäni voi ruveta tällaisia asioita miettimään yhtään. Minä voin vain kirjoittaa mahdollisimman hyviä kirjoja – ja aiheuttaa julkisuudessa niille mahdollisimman vähän vaurioita.

Kirjan ja ruusun päivä

Kari Hotakainen on Kirjan ja ruusun päivän nimikkokirjailija 2015. Kantaja on saatavilla ainoastaan kolmen päivän ajan 23.–25.4., ja sen saa vain muun kirjaostoksen kaupanpäällisenä.

Monologinäytelmä Palvelija sai juuri ensi-iltansa Helsingin Kaupunginteatterissa.

Ostitko kirjan? Kerro meille miksi ja mitä siitä pidit! Voit kommentoida alla olevassa kommentointikentässä.

Poliitikko, lue kirja!

Uusi eduskunta on valittu ja hallitusneuvottelut ovat vauhdissa. Mikä kirja puoluejohtajien kannattaisi tässä tilanteessa lukea?

– Näkemäni vaalitentit olivat niin laimeita, ettei ollut ihan varmaa oliko tulossa vaalit vai kahvikutsut. Jotain tulista kirjallisuutta siis tarvitaan. Jouko Turkan Aiheita voisi olla hyvä. Se on virkeä, energinen ja aiheuttaa lukijassa levottomuutta. Lisäksi se on järjettömän hauska. Siitä siis löytyvät kaikki hyvän kirjallisuuden ominaisuudet.