Suomessa velloo värityskirjamania. Eikä kyse ole mistä tahansa lasten värityskirjojen suosiosta, vaan aikuisten intohimosta.

Suurimmissa kirjakaupoissa on omat hyllynsä aikuisten värityskirjoille. Sosiaalisessa mediassa jaetaan valmiita väritystehtäviä ja kysellään vinkkejä hyväksi todetuista värityskirjoista. 

Uusi ilmiö tämä ei kuitenkaan ole. Jo vuonna 2007 osasi taiteilija, kuvittaja Anne Vasko (ent. Peltola) haistaa tämän tarpeen: aikuinen haluaa tarttua värityskirjaan.

– Olen itse aina rakastanut värittämistä ja värityskirjoja, piirtänyt lehtien kasvoille viiksiä ja kuvioinut pitkien puheluiden aikana lehtiöt täyteen kuulakärkikoukeroita ja ajattelin, että joku muukin saattaisi "kärsiä samasta vaivasta". Mietin, että tämän tapaiselle toiminnalle voisi toimia joku alusta eli esimerkiksi värityskirja.

Lue myös: Tämän vuoksi aivotutkija innostuu aikuisten värityskirjoista

Aikuisten värityskirja oli jo sanana Annen mukaan niin hauska, että hän alkoi kehittää toimintaa sen ympärille. Hän tarkisti nimen oikeuksia kustantajan kanssa ja pian syntyi Aikuisten värityskirjan ensimmäinen osa. Aikuisten värityskirjoja ilmestyi kolme vuosina 2007–2009, ja nyt kakkososasta on otettu pienellä päivityksellä uusintapainos alkukesästä 2015.

– Luotin tehdessäni omaan päähäni. Siihen, että värittäessä olisi hauska saada samalla tietoa, nauraa ja tehdä samalla jotakin käsin. Minun värityskirjani ovat siis aiheiltaan ehkä vielä enemmän aikuismaisempia kuin esimerkiksi englantilaiset värityskirjat, joissa on tällä hetkellä melko paljon naivistisia ja tarkkoja kuvia eläimistä sekä kasveista.

Dollarinkuvat puuttuivat silmistä

Annen mukaan nyt on helppo sanoa, miksi värityskirjoista ei tullut buumia Suomessa kahdeksan vuotta sitten, 2007. 

– Silloin ajateltiin, että nämä underground-kirjat ovat sellainen hauska piristys vakavien ja painavien romaanien joukossa. Ei kukaan olisi uskonut, että tällainen buumi voisi tulla. Kirjakaupatkin vähän pyörittelivät, että mihin kategoriaan tämä nyt sopisi.

Tosin värityskirjat vietiin silloinkin käsistä, Anne kertoo. Mutta tällaisiin mittoihin hän ei uskonut väritysinnon nousevan koskaan. Seuraavaksi markkinoilla nähdään Anne Vaskon suunnittelemia värityspostikortteja.
Ilmiön äitinä hän pitää skottikollegaansa, Joanna Basfordia.

– Tämän nykyisen buuminhan räjäytti ilmoille Joanna Basfordin värityskirjat. Joanna, itseään myös "Ink Evangelistaksi" tituleeraava kuvittaja on luonut itsestään ja mustavalkoisista kuvituksistaan ilmiön sosiaaliseen mediaan. Alunperin Joannankin värityskirjoja julkaistiin lastenkirjapuolella, josta aikuiset värittäjät löysivät ne. ”Tienraivaaja-Joannan" kirjojen perässä tulevat tasaisesti ne muut värityskirjat.

Tällä hetkellä värityskirjat markkinoivat myös itseänsä eli Annen mukaan ihmiset tarttuvat niihin uteliaisuuttaan. Jotkut huomaavat, että tämähän on juuri oma juttu – mutta eivät kaikki. Toisille värittäminen on turhanpäiväistä ajanhukkaa, Anne huikkaa.

– Silloin kun minä suunnittelin värityskirjoja, niihin ei liittynyt tällaisia dollarinkuvia ja tuttuutta. Ihmiset luulivat, että piirrän jotain pornokuvia työhuoneessa, kun sanoin tekeväni Aikuisten värityskirjoja.

Lue myös: Tältä näyttävät uusimmat käsityökirjat

Maailman helpoin kannettava

Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori, aivotutkija Minna Huotilainen hehkutti etlehti.fi:ssä värityskirjan hyötyjä.

– Itse aivotutkijana haluan korostaa sitä, että käsillä näpräileminen ja toistava, yksitoikkoinen tekeminen vapauttaa kognitiivisia resursseja. Ajattelumme muuttuu, kun puuhaamme käsillämme, Huotilainen sanoi ET-lehdelle.

Värityskirjan tekijältäkään, Anne Vaskolta, eivät lopu myönteiset määritelmät, kun hän kuvailee tämän tyyppisen tekemisen hyötyjä.

– Värittäminen ei tapa ketään eikä aiheuta riippuvuutta. Se on verrattavissa vaarallisuustasossa sarjakuvien lukemiseen ja ristikkolehtien täyttämiseen. Se on edullinen viihdyke ja monelle pääntyhjennys rituaali, "paperista puutarhanhoitoa" ja maailman helpoin kannettava.

"Nysväämistä ilman tulosvastuuta"

Anne ihmettelee nykyistä pöhinää, jossa aikuisten värityskirjat yhdistetään helposti mindfulnessiin, tietoiseen läsnäoloon, ja samalla haetaan hyötyjä sekä syitä saada värittää. Väärin!

– Ihan kuin me tarvitsemme luvan hauskanpitoon. Kyllä aikuisillakin on oikeus värittää. Olen tavannut muutamia kaapista ulos tulleita aikuisvärittäjiä ja yksi yhteinen toive aikuismaisten aiheiden lisäksi on ollut se, että saa nysvätä ja laittaa aivot narikkaan nauttien väriyhdistelmistä. Yksinkertaistaen, että saa värittää tuntematta itseään isoksi lapseksi.

Taiteilija ei halua kategorisoida kirjojensa yleisöä. Hänen mielestään ei ole olemassa mitään tyypillistä värittävää aikuista.

– Ihmiset, jotka värittävät, ovat huumorintajuisia, käsillä tekeviä, visuaalisia, avoimia, hauskoja, kaikenikäisiä miehiä ja naisia.

Hän uskoo, että osa tietokoneisiin sidotuista ihmisistä kaipaa tietämättään käsillä nysväämistä, jossa ei ole tulosvastuuta.

– Peruskäytön lisäksi olen kuullut värityskirjoja ostettavan muun muassa muistihäiriöistä kärsiville ja vuodepotilaille sekä käytettävän matkaviihdykkeenä ja pariskuntien mykkäkoulujen laukaisijana.

Jutussa näkyvät värityskuvat ovat Anne Peltolan Aikuisten värityskirja 2:sta.