Anne Vaskon tekemät Aikuisten värityskirjat toimivat kuin dekkari tai humoristinen kertomus. Mukana on yllättäviä kuvapareja: voit ratkaista rikoksia.

Suomessa velloo värityskirjamania. Eikä kyse ole mistä tahansa lasten värityskirjojen suosiosta, vaan aikuisten intohimosta.

Suurimmissa kirjakaupoissa on omat hyllynsä aikuisten värityskirjoille. Sosiaalisessa mediassa jaetaan valmiita väritystehtäviä ja kysellään vinkkejä hyväksi todetuista värityskirjoista. 

Uusi ilmiö tämä ei kuitenkaan ole. Jo vuonna 2007 osasi taiteilija, kuvittaja Anne Vasko (ent. Peltola) haistaa tämän tarpeen: aikuinen haluaa tarttua värityskirjaan.

– Olen itse aina rakastanut värittämistä ja värityskirjoja, piirtänyt lehtien kasvoille viiksiä ja kuvioinut pitkien puheluiden aikana lehtiöt täyteen kuulakärkikoukeroita ja ajattelin, että joku muukin saattaisi "kärsiä samasta vaivasta". Mietin, että tämän tapaiselle toiminnalle voisi toimia joku alusta eli esimerkiksi värityskirja.

Lue myös: Tämän vuoksi aivotutkija innostuu aikuisten värityskirjoista

Aikuisten värityskirja oli jo sanana Annen mukaan niin hauska, että hän alkoi kehittää toimintaa sen ympärille. Hän tarkisti nimen oikeuksia kustantajan kanssa ja pian syntyi Aikuisten värityskirjan ensimmäinen osa. Aikuisten värityskirjoja ilmestyi kolme vuosina 2007–2009, ja nyt kakkososasta on otettu pienellä päivityksellä uusintapainos alkukesästä 2015.

– Luotin tehdessäni omaan päähäni. Siihen, että värittäessä olisi hauska saada samalla tietoa, nauraa ja tehdä samalla jotakin käsin. Minun värityskirjani ovat siis aiheiltaan ehkä vielä enemmän aikuismaisempia kuin esimerkiksi englantilaiset värityskirjat, joissa on tällä hetkellä melko paljon naivistisia ja tarkkoja kuvia eläimistä sekä kasveista.

Dollarinkuvat puuttuivat silmistä

Annen mukaan nyt on helppo sanoa, miksi värityskirjoista ei tullut buumia Suomessa kahdeksan vuotta sitten, 2007. 

– Silloin ajateltiin, että nämä underground-kirjat ovat sellainen hauska piristys vakavien ja painavien romaanien joukossa. Ei kukaan olisi uskonut, että tällainen buumi voisi tulla. Kirjakaupatkin vähän pyörittelivät, että mihin kategoriaan tämä nyt sopisi.

Tosin värityskirjat vietiin silloinkin käsistä, Anne kertoo. Mutta tällaisiin mittoihin hän ei uskonut väritysinnon nousevan koskaan. Seuraavaksi markkinoilla nähdään Anne Vaskon suunnittelemia värityspostikortteja.
Ilmiön äitinä hän pitää skottikollegaansa, Joanna Basfordia.

– Tämän nykyisen buuminhan räjäytti ilmoille Joanna Basfordin värityskirjat. Joanna, itseään myös "Ink Evangelistaksi" tituleeraava kuvittaja on luonut itsestään ja mustavalkoisista kuvituksistaan ilmiön sosiaaliseen mediaan. Alunperin Joannankin värityskirjoja julkaistiin lastenkirjapuolella, josta aikuiset värittäjät löysivät ne. ”Tienraivaaja-Joannan" kirjojen perässä tulevat tasaisesti ne muut värityskirjat.

Tällä hetkellä värityskirjat markkinoivat myös itseänsä eli Annen mukaan ihmiset tarttuvat niihin uteliaisuuttaan. Jotkut huomaavat, että tämähän on juuri oma juttu – mutta eivät kaikki. Toisille värittäminen on turhanpäiväistä ajanhukkaa, Anne huikkaa.

– Silloin kun minä suunnittelin värityskirjoja, niihin ei liittynyt tällaisia dollarinkuvia ja tuttuutta. Ihmiset luulivat, että piirrän jotain pornokuvia työhuoneessa, kun sanoin tekeväni Aikuisten värityskirjoja.

Lue myös: Tältä näyttävät uusimmat käsityökirjat

Maailman helpoin kannettava

Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori, aivotutkija Minna Huotilainen hehkutti etlehti.fi:ssä värityskirjan hyötyjä.

– Itse aivotutkijana haluan korostaa sitä, että käsillä näpräileminen ja toistava, yksitoikkoinen tekeminen vapauttaa kognitiivisia resursseja. Ajattelumme muuttuu, kun puuhaamme käsillämme, Huotilainen sanoi ET-lehdelle.

Värityskirjan tekijältäkään, Anne Vaskolta, eivät lopu myönteiset määritelmät, kun hän kuvailee tämän tyyppisen tekemisen hyötyjä.

– Värittäminen ei tapa ketään eikä aiheuta riippuvuutta. Se on verrattavissa vaarallisuustasossa sarjakuvien lukemiseen ja ristikkolehtien täyttämiseen. Se on edullinen viihdyke ja monelle pääntyhjennys rituaali, "paperista puutarhanhoitoa" ja maailman helpoin kannettava.

"Nysväämistä ilman tulosvastuuta"

Anne ihmettelee nykyistä pöhinää, jossa aikuisten värityskirjat yhdistetään helposti mindfulnessiin, tietoiseen läsnäoloon, ja samalla haetaan hyötyjä sekä syitä saada värittää. Väärin!

– Ihan kuin me tarvitsemme luvan hauskanpitoon. Kyllä aikuisillakin on oikeus värittää. Olen tavannut muutamia kaapista ulos tulleita aikuisvärittäjiä ja yksi yhteinen toive aikuismaisten aiheiden lisäksi on ollut se, että saa nysvätä ja laittaa aivot narikkaan nauttien väriyhdistelmistä. Yksinkertaistaen, että saa värittää tuntematta itseään isoksi lapseksi.

Taiteilija ei halua kategorisoida kirjojensa yleisöä. Hänen mielestään ei ole olemassa mitään tyypillistä värittävää aikuista.

– Ihmiset, jotka värittävät, ovat huumorintajuisia, käsillä tekeviä, visuaalisia, avoimia, hauskoja, kaikenikäisiä miehiä ja naisia.

Hän uskoo, että osa tietokoneisiin sidotuista ihmisistä kaipaa tietämättään käsillä nysväämistä, jossa ei ole tulosvastuuta.

– Peruskäytön lisäksi olen kuullut värityskirjoja ostettavan muun muassa muistihäiriöistä kärsiville ja vuodepotilaille sekä käytettävän matkaviihdykkeenä ja pariskuntien mykkäkoulujen laukaisijana.

Jutussa näkyvät värityskuvat ovat Anne Peltolan Aikuisten värityskirja 2:sta.

3 nopeaa aikuisten värityskirjoista

  1. Helsingin Sanomat kertoi juhannusviikolla, että aikuisten värityskirja on noussut myydyimmäksi tietokirjaksi Suomessa. Ilmiö näkyy myös kansainvälisesti, etenkin Yhdysvalloissa, Ranskassa ja Iso-Britanniassa. Skottitaiteilija Johanna Basfordin suosittu Secret Garden -värityskirja aikuisille on myynyt jopa 1,4 miljoonaa kappaletta.
  2. Suomessa myytävien aikuisten värityskirjojen aiheet vaihtelevat humoristisista rentouttaviin, kuten mandaloihin ja kasviornamentteihin. Ne myös opettavat asioita; esimerkiksi Wsoy:n Aikuisten värityskirjassa voit tarkistaa Suomen järvimäärän samalla, kun värität järvimaisemaa.
  3. Ystävät voivat värittää jopa yhdessä. Basam Books julkaisee Viisaat ystäväni -kirjaa, joka on moderni versio ystäväkirjasta. Se on yhdistelmä väritystehtäviä ja kysymyksiä ystäville. Turun Henrikinseurakunta järjestää puolestaan 11. heinäkuuta värityspäivän, oman festivaalin aikuisille värittäjille.

    Lue lisää: etlehti.fi/varityskirja

 

Liisa Tavi laulaa nykyään tulevien äitien kanssa ja tekee hidasta musiikkia lapsille. 

Liisa Tavi, 61, tuli tunnetuksi laulajana vuonna 1979 kappaleella Lasta ei saa tukuttaa, joka voitti Ylen Levyraadin. Vuonna 1980 hän osallistui euroviisukarsintoihin kappaleella Nopea talven valo. Hänen äänensä kuuluu myös Rauli Baddingin Tähdet Tähdet -kappaleen kertosäkeessä.

Nykyään Tavi työskentelee äänihoitajana ja asuu Joensuussa lähellä Pyhäselän rantoja. 

– Euroviisut ja yleisölle laulaminen olivat kiinnostava matka, mutta en kaipaa lavoille enää. Lopetin laulamisen kokonaan kymmenisen vuotta sitten. Olin tehnyt laulajana paljon töitä entisen mieheni muusikko Pekka Tegelmanin kanssa ja avioeromme ero muutti ammatillista minäkuvaani.

Tavi alkoi pohtia uutta suuntaa uralleen.

– Aloitin ohjaamalla äänirentoutusryhmiä Helsingin asukastaloissa asukkaille, jotka olivat pääosin eläkeikäisiä. Rentoutushoidossa avattiin kehoa liikkeen kautta ja tutkittiin äänen resonoimista oman kehon sisällä.

Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.
Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.

Ääni apuna synnytyksissä

Vähitellen Tavi erikoistui ohjaamaan äänirentoutusta raskaana oleville naisille.

– Äänenkäyttö muuttaa synnytyskokemusta. Osa asiakkaistani on kertonut, että he eivät ole tarvinneet synnytyksessä lainkaan kipulääkitystä. Heidän oman äänensä resonointi heidän kehossaan ja hengitysharjoitukset ovat kantaneet heidät läpi synnytyksen. Musiikilla on valtava vaikutus kehon rentoutumisessa ja rauhoittamisessa. Yleensä äänihoitoa käytetään synnytyksessä kuitenkin kipulääkityksen ohella.

Vielä 1980-luvulla äänihoito ei ollut osana synnytysvalmennusta. Tavin oma esikoinen syntyi Tuula Amberlan Lulun tahtiin, sillä joku oli kääntänyt synnytyssalissa radion päälle.

Tämän vuoden syyskuussa Tavi opiskeli doulaksi.

– Omien lasteni syntymästä on jo kolmisenkymmentä vuotta, joten halusin ammattini puolesta virkistää muistiani synnytyskokemuksesta. En ollut mukana oman lapsenlapseni synnytyksessä, mutta olin kyllä poikaani jatkuvasti puhelinyhteydessä ihmeen tapahtuessa.

Hidasta musiikkia lapsille

Liisa Tavi kertoo kasanneensa useamman vuoden lapsille ja vanhemmille suunnattua levyä.

– Tuota levyä on tehty kuin Iisakin kirkkoa, sillä rahoitamme tuotannon omasta kukkarostamme, laulaja puuskahtaa.

Tavin, muusikko Safka Pekkosen ja säveltäjä Aija Leinosen tavoitteena on tarjota pirteiden renkutuksien sijaan rauhallista musiikkia vanhemmille ja lapsille.

– Matalan pulssin kappaleiden tarkoituksena on rauhoittaa lapsia ja heidän vanhempiaan, Tavi kertoo.

Liisa Tavi, 61.
Liisa Tavi, 61.

Liisa Tavin omat kappaleet käsittelivät aikanaan inhimillisyyttä. Julkisuuteen Tavi nousi vuoden 1979 kappaleellaan Lasta ei saa tukuttaa. Pelle Miljoonan kirjoittama sanoitus otti kantaa lasten kaltoin kohteluun ja kasvatukseen.

– Oma näkemykseni on aina ollut se, että elämän ensimmäiset askeleet ovat äärimmäisen tärkeitä. Varhaislapsuus saattaa olla jopa elämämme tärkeintä aikaa, sillä lapset saavat jo hyvin nuorina eväät itsensä hyväksymiseen.

Tavi seuraa tällä hetkellä oman kolmivuotiaan lapsenlapsensa elämää ja kehitystä.

– Kouluissa ja tarhoissa meininki voi olla aika levotonta rauhallisillekin lapsille. Tämä levy tuo toivottavasti rauhaa hektisten tilanteiden keskelle. Kaiken lastenmusiikin ei tarvitse olla reipasta ja hauskaa irrottelua, sen vuoksi olemme tehneet tietoisesti hitaita kappaleita.

Pirkko Pitkäpaasi sai idoliltaan yllättävän huomionosoituksen vuonna 1978.

Pirkko Pitkäpaasi, 62, Helsinki:

"Tauno Palo on suuri idolini. Olen katsonut Kulkurin valssin ja Rosvo-Roopen varmaan kymmeniä kertoja. Hän oli lahjakas näyttelijä, mutta kyllähän se charmin ydin oli jumalainen ulkomuoto. Pehmeä, naisiin sortuva heikko mies tietysti, mutta se palava katse! Suomen Clark Gable ilman muuta.

Helsingissä kaikki tiesivät, että Tauno Suuren kantapaikka oli Elite-ravintola Töölössä. Ei sinne hänen takiaan monikaan mennyt, se oli ja on yhä suosittu ravintola muutenkin. Mutta siellä hänet saattoi nähdä kantapöydässään. 1970-luvulla hän oli jo vanha mies, mutta se sytyttävä katse hänellä oli elämänsä loppuun asti. Sen voi nähdä hänestä kertovissa dokumenteissakin.

"Ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän oli polvillaan edessäni ja lauloi minulle serenadin."

Talvella 1978 olin Elitessä isomman seurueen kanssa, meitä oli monta pariskuntaa. Ravintola oli täynnä, puheensorina melkoinen. Yhtäkkiä kuulen, että takana joku mies kysyy jotain poikaystävältäni, tulevalta mieheltäni. Käännyn. Se on Tauno Palo. Ja ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän on polvillaan edessäni ja laulaa minulle  serenadin.

Olin niin häkeltynyt, ettei mieleeni jäänyt, mitä hän lauloi, eikä sekään, miten ympärilläni siihen reagoitiin.

Olin tietysti otettu, että suuri idolini on siinä polvillaan edessäni, mutta vähän kiusaantunutkin tästä odottamattomasta huomiosta. Miksi minä? No, olihan minulla silloin pitkä vaalea tukka...

Nyt muistelen tapahtumaa tietysti suurella lämmöllä. Hauskinta on, että 89-vuotias äitini pyytää vieläkin aina silloin tällöin, että kerro taas se, kun Tauno Palo lauloi sinulle."


Muisto on julkaistu ET-lehden numerossa 12/2014.