Kuubassa Hissu hullantui tarpooneista. Taustalla kalastusopas Juan Carlo.
Kuubassa Hissu hullantui tarpooneista. Taustalla kalastusopas Juan Carlo.

Intohimoisena perhokalastajana tunnettu Kari ”Hissu” Hietalahti, 50, on kunnioittanut luontoa lapsesta asti.

”Rymysin metsissä koko lapsuuteni, vaikka asuimme kerrostalossa. Kesäisin olin susikoirani kanssa hoidossa mökkimme naapurissa, vanhassa maalaistalossa. Sieltä vaelsimme  kaverini kanssa usein metsälammelle.

Onkimamme ahvenet olivat mustanpuhuvia, majavat yrittivät häätää meidät pois häntiään läiskyttämällä. Jo tuolloin kiinnostustani luontoon leimasi kunnioitus.

Vähän myöhemmin liityin Savon Saukkoihin. Meripartioksi sitä kutsuttiin, vaikka Saimaalla seilattiin.

Lue myös: Kari "Hissu" Hietalahti: ”Vain huuhkajan kanssa en ole väleissä”

Karhun ja ilveksen reviirillä

Kesämökkini on oman tontin hirsistä rakennettu ja toimii aurinkovoimalla. Se sitoo minut yhä Saimaan maisemiin. Puita rakastan liikaakin.  Appiukko käy joskus salaa kaatamassa jonkun puun.

Tammea ei tontilla luonnostaan kasva, mutta olen istuttanut yhden. Sen vointia käyn aina ensimmäiseksi katsomassa.

Mökkimme on karhun ja ilveksen reviirillä. Karhun rymistelyä olen omin korvin kuullut, mutta enemmän huolta herättää pihapiirissä häärivä huuhkaja. Se kyttäilee ihan selvästi meidän Pancho-koiraa. Chihuahua olisi sen kantokyvylle sopiva paisti.

Viihdyn kaupungin keskustassa ja ratikoiden kolinassa. Läheinen Kaivopuisto kuuluu koirani reviiriin.

Suhtaudun puistoihin tunteella – varsinkin, jos näen rikottuja pulloja ja muuta roskaa. Paikkojen sotkeminen ottaa todella päähän, oli se sitten rakennettua tai villiä luontoa.

Veneen hankittuani sain uuden näkökulman Helsinkiin. Vanhan fiskarityylisen moottoriveneen laituripaikka on parin korttelin päässä, joten pyrähdykset Helsingin edustan rauhallisiin lahtiin onnistuvat helposti. Siellä on kiva lötkötellä.

Yksi loppuelämäni missio on turhien patojen purkaminen. Suomen jokia kahlitsee 2 500 patoa, jotka estävät kalan nousun kutupaikoille. Osa niistä tuottaa sähköä polkupyörän dynamon verran. Maailmalla sellaisten purkaminen ja kalateiden rakentaminen on hyvin yleistä.

Katso kuvat: Ihastu rytmiseen Kuubaan!

Kun rausku lensi ja leguaani tuijotti

Hienoin eksoottinen elämys on Kuubasta. Perhokalastimme haiden ja pelikaanien kanssa samoilla apajilla. Yhtenä aamuna näin rauskun lentävän veden pinnalla useita metrejä.

Välillä kävimme mangrovesaarella syömässä eväitä. Kiinnitimme heti huomiota isoihin ja ihmeellisiin jälkiin. Hetken päästä viereisestä reiästä mönki parimetrinen leguaani, tuijotti meitä hetken ja rupesi tulemaan kohti. Ymmärsimme väistyä."

Kari Hietalahti x 4

  1. Syntynyt 1964 Savonlinnassa. Asuu Helsingissä. Mökki Enonkoskella.
  2. Näyttelijä, käsikirjoittaja, tietokirjailija. Pukusuunnitte­lija-vaimo ja 18-vuotias poika.
  3. Harrastaa kalastusta ja jalkapalloa. Toimii HJK:n B-junioreiden valmentajana.
  4. Kirjoittanut perhokalastusta käsittelevän teoksen Kenraali Pancho ja Pojat – suuri Kalottikirja (Helsinki-kirjat)

Artikkeli on julkaistu alunperin ET-lehdessä 14/2014.

ET:n päätoimittaja Katriina sai ystävältään vinkin, miten rutiiniksi muuttuneisiin konsertti-iltoihin tulisi uutta potkua.

Kuuntelen mielelläni klassista musiikkia. Joitain vuosia sitten kävin ahkerasti Radion sinfoniaorkesterin konserteissa Helsingissä. Hankin sarjalipun, jolla pääsin Musiikki­taloon aina tietylle tuolille tiettyinä perjantai-iltoina.

Ajan mittaan into laimeni, ja olin vähällä lopettaa harrastuksen. Ihanista konsertti-illoista oli nimittäin tullut rutiinia.

Silloin sain vinkin ystävältäni. Iltoihin tulisi aivan uutta potkua, kun en lukisi ohjelmaa etukäteen. ”Kun pääset saliin, silmäile lavaa ja laske tuolit. Millaisella kokoonpanolla ensimmäinen teos soitetaan? Musiikin alkaessa sulje silmäsi ja yritä arvata, mikä teos ja kuka säveltäjä on kyseessä.”

Konsertit muuttuivat yhtäkkiä jännittäviksi peli-illoiksi, joissa yllätys oli taattu joka kerta. Osuin välillä oikeaan, mutta useimmiten arvaukseni meni pieleen. Opin valtavasti uutta, sillä havainnoin ja kuuntelin konsertteja paljon tarkemmin kuin aikaisemmin. Virkistävän jännityksen keskellä kaiken ydin oli kuitenkin musiikki.

Kaipaan elämääni jatkuvasti uutta opittavaa ja uusia kokemuksia. Aistit terästyvät, tunteet voimistuvat ja jo pelkkä ajatus ennen kokemattomasta asiasta kutkuttaa mieltä etukäteen.

Muutokset pitävät ihmismielen virkeänä, eikä asian tarvitse olla suuri. Yhdelle riittää luonnon muutosten seuraaminen vuodenaikojen mukaan tutulla kävelylenkillä. Toinen tarvitsee uuden asunnon, eksoottisia reseptejä tai sokkotreffit. Minuun kolahtivat jännitys ja yllätykset, joita omien musiikkitietojeni testaaminen sai aikaan.

Uudet kokemukset ja rutiinien rikkominen tekevät hyvää myös aivoille, tutkijat sanovat. Totutusta kaavasta poikkeaminen vaatii uuden oppimista, jolloin aivot joutuvat töihin ja syntyy uusia hermoratoja.

Seuraavaksi kokeilen haarukoida ruuan suuhuni vasemmalla kädellä tai ryhdyn opiskelemaan tšekin kieltä. Kauankohan kestää, että uusista asioista on tullut tylsää rutiinia?

Virkeää toukokuuta!

Vantaalainen Merja Saarinen, 60, oli onneksi paikalla, kun hänen naapurinsa Jaanan pulssi katosi. Ensimmäistä kertaa elvyttämään joutunut Merja neuvoo, miten vastaavassa tilanteessa kannattaa toimia.

Merja Saarinen, 60:

"Kävin ensiapukurssin yli kymmenen vuotta sitten, mutta taidoille tuli käyttöä vasta viime tammikuussa. Naapurini ja ystäväni Jaana soitti ja kertoi, että hänellä on kovia kipuja. Menin hänen luokseen. Hän pääsi hädin tuskin ovelle, mutta olo helpotti pian. Hän epäili kivun syyksi närästystä.

Koirani Luca odotteli iltalenkkiä, joten palasin kotiin. Ulkona kännykkääni tuli sekava viesti Jaanalta, ja palasin takaisin. Jaana oli jättänyt oven auki, hän oli polvillaan, piteli rintaansa ja itki. Tunnustelin hänen ihoaan, se oli nihkeä. Soitin ambulanssin, vaikka Jaana vastusteli.

Kerroin hätäkeskuksen päivystäjälle, että tiesin Jaanan kärsineen rytmihäiriöistä. Päivystäjä jututti hetken Jaanaa, jonka kunto romahti kesken puhelun. Nappasin puhelimen, ja päivystäjä pyysi minua kokeilemaan Jaanan pulssia. En tuntenut sitä. Sitten päivystäjä kysyi, osaanko elvyttää. Kerroin, etten ole joutunut sitä koskaan tekemään.

"Ilman ensiapua ystäväni olisi kuollut."

Puhelimen kaiutin päällä toimin päivystäjän ohjeiden mukaan. Laitoin Jaanan pitkälleen, aukaisin hänen vaatteitaan. Sitten kaksi puhallusta, 30 painallusta. Laskin ne ääneen. Pulssi palasi.

Ajantajuni hävisi, enkä huomannut edes pelätä, vaikka elvytyksen aikana Jaanan pulssi taas katosi. Päivystäjä käski minun jatkaa elvytystä, kunnes ambulanssihenkilökunta olisi paikalla.

En ensin oikein ymmärtänyt, mikä merkitys elvytykselläni oli. Sitten minulle kerrottiin, että ilman ensiapua ystäväni olisi kuollut.

Minulle Jaanan auttaminen oli itsestään selvää, vaihtoehtoja ei ollut."

Merjan vinkit

1. Älä epäröi

Vaan auta aina, kun ihmisellä on hätä. Soita 112:een. Kerro tilanne, vastaa hätäkeskuspäivystäjän kysymyksiin.

2. Ensikertalainen pärjää 

Luota ohjeisiin ja hätäkeskuspäivystäjän ammattitaitoon. Vaikka et koskaan olisi esimerkiksi antanut elvytystä, päivystäjä osaa neuvoa sinua toimimaan oikein. Jätä puhelin auki ja pidä kaiutin päällä. Kuuntele ohjeita ja toimi.

3. Muista huolehtia itsestäsi

Jälkikäteen voit itse tarvita apua purkaaksesi tilanteen aiheuttaman stressin. Puhu asiasta läheisille tai käänny ammattiauttajan puoleen.

 

+ Osaatko antaa ensiapua? Siihen auttaa Punaisen ristin kännykkäsovellus, josta löydät ohjeet tavallisimpiin hätätilanteisiin: