Uudessa dokumenttisarjassaan Alizad pureutuu muun muassa asunnottomuuteen, turvapaikahakijoiden tilanteeseen ja vanhustyöhön. Avausjaksossa hän ilmoittautuu sisään Riihimäen vankilaan, jossa lusivat äijistä rankimmat.

Toimittaja, tuottaja Arman Alizad tunnetaan dokumenttisarjoistaan, joissa hän tutkii vieraita kulttuureja ja menee vaarallisiin ympäristöihin, haastaa itsensä niin fyysisesti kuin henkisesti.

Viime syksynä nähdyn Arman ja viimeinen ristiretki -sarjan toisen tuotantokaudella hän muutti kymmeneksi päiväksi muun muassa bangladeshilaisten laivanpurkajien ja Romanian mustalaisten keskuuteen.

Venlalla on palkittu sekä hänen sarjansa että hänet itsensä parhaana televisioesiintyjänä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Näkymätön näkyväksi

Uudessa sarjassaan Arman Pohjantähden alla Alizad kääntää katseet vaiettuun ja kätkettyyn todellisuuteen Suomessa. Kymmenosaisen dokumentin teemoja ovat vankilaolot, asunnottomuus, ravinto, suomalaisuus, turvapaikanhakijoiden ja vanhusten osa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sarja sivuaa osin samoja teemoja, joita Alizad ja valokuvaaja Meeri Koutaniemi käsittelivät kirjassa Riisuttu Suomi. Asioita, jotka ovat olemassa, mutta eivät ole näkyvillä kansalaisten arjessa.

Lue myös: Alizad ja Koutaniemi: Riisuttu Suomi

− Suomi on moneen muuhun maahan verrattuna paratiisi. On koulutusmahdollisuuksia, sosiaalinen turvaverkko, puhdasta luontoa. Mutta sen ei kannata antaa hämätä. Täältäkin löytyy rankkoja todellisuuksia, Alizad toteaa.

− Ja kun asiat tulevat lähelle, niiden merkitys ja tietyllä tapaa järkyttävyyskin vielä korostuvat, hän huomauttaa.

Kiven sisään

Sarjan ensimmäisessä jaksossa Arman ilmoittautuu Riihimäen vankilaan, joka on korkean turvatason laitos.

Siellä lusivat vangit, joilla on tilillään rankkoja henki-, väkivalta-, huume- ja seksuaalirikoksia. Kakkua pitää olla vähintään kaksi vuotta.

Arman käy läpi sisääntulorutiinit vaatteiden vaihtoineen, ruumiintarkastuksineen ja terveystutkimuksineen. Sitten hän painelee vankien joukkoon jututtamaan ja elämään heidän elämäänsä. Myös vankilan henkilökuntaa hän haastattelee.

”Haluan rikkoa tabuja”

− Halusin rikkoa rikollisuuteen ja vankilaoloihin liittyviä tabuja ja valottaa tasapuolisesti sekä vankien että henkilökunnan näkökulmaa, Alizad kertoo.

Yksi tabuista on käsitys, että vankiloissa eletään kuin viiden tähden hotellissa ja päästään tämän tästä lomille. Alizadin mukaan uhrienkaan omaiset eivät yleensä heittele tällaisia lausuntoja, vaan aivan ulkopuoliset tahot.

Kokemukseensa pohjaten Arman Alizad haluaa kumota harhan. Tai ainakin tuoda siihen uuden näkökulman.

− Vapauden menettäminen on pahinta, mitä ihmiselle voi tapahtua. Olivat olot vankilassa sitten millaiset tahansa. En voi kuvitellakaan, miltä tuntuisi joutua kiven sisään vaikkapa vain pariksi vuodeksi, hän sanoo.

Luottamus on ansaittava

Psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri Hannu Lauerma toteaa jaksossa, että suomalaiset henkirikokset eivät tyypillisesti ole harkittuja, vaan enemmän tai vähemmän päihdepäissä tehtyjä.

Muutamat haastatellut vangit antavat tälle havainnolle vakuuttavat kasvot.

Kaikki eivät ole ylpeitä rötöksistään

Jaksoa seuratessa hämmästyy, miten avoimesti monet heistä kertovat rankoista teoistaan ja mitä niistä jälkeenpäin ajattelevat. Kaikki eivät ole ylpeistä rötöksistään.

− Istuin monien vankien kanssa pitkään. Kerroin oman tarinani ja osoitin olevani heistä aidosti kiinnostunut. Sillä tavalla ansaitsin heidän luottamuksensa.

Eri vankiryhmät pidetään erillään toisistaan konfliktien välttämiseksi. Saattaa olla, etteivät kaksi elinkautisvankia koskaan kohtaa toisiaan.

Lue myös: Onko dekkareiden väkivalta jo liikaa

Vuorokausi eristyssellissä oli Alizadin mukaan hänen rankin koettelemuksensa. Kopissa kulminoitui jo tavallisessa sellissä orastanut ahdistus. Dokumentissa Alizad ei yritäkään peitellä sitä.

− Eristyskokemus sai minut pohtimaan, onko vankilassa kärsittävä rangaistus sittenkään paras tapa sovittaa rikoksia.

Sähköä kroppaan

Eri tavalla hurja kokemus oli sähköinen etälamautin. Se on käsiaseen kaltainen laite, johon vartijat turvautuvat äärimmäisissä tapauksissa.

Kohteeseen ammutaan kaksi johdon päässä olevaa väkästä, joiden välillä sykkii 2 500 voltin jännite. Ihminen ei menetä tajuntaansa, mutta tahdonalainen lihaksisto lamaantuu.

− Halusin altistua sille, jotta tiedän mistä puhun. Se oli viiden sekunnin painajainen. Toivoin, että kuolisin, Alizad sanoo.

Kahden vartijan välissä roikkuva Alizad retkahtaa tuskasta irvistäen veltoksi kuin raaka taikina. Vartija estävät häntä loukkaantumasta, kun jalat pettävät alta.

”Eihän tää vuoda edes verta”

− Eihän tää vuoda edes verta, karski vartija tokaisee kumartuessaan hoivaamaan lattialla viruvaa tutkivaa journalistia.

Pitäkää huolta

Mutta välähtää ohjelmassa pilkahdus omanlaista huumoriakin. Arman huutelee vankilan pihalta kerroksiin, ja kalteri-ikkunoiden takaa kaikuu anonyymejä vastauksia.

Pallo on lentänyt aidan toiselle puolelle. Kuulemma sen ehkä saa takaisiin seuraavalla viikolla.

− Mutta onhan meillä aikaa, kajahtaa nauru jostain sellistä.

Yhdessä tulevista jaksoista Arman Alizad pureutuu myös vanhusten asemaan. Näkökulmia ovat dementia, hauraus ja yksinäisyys.

Dokumentissa vieraillaan niin vanhuksen kodissa kuin palvelutalossa ja vanhainkodissa. Jakso tulee ulos 3. toukokuuta.

Taustaa: hoitajaksi vähemmällä koultuksella

− Sanomani on, että pitäkää huolta iäkkäistä omaisistanne ja tuttavistanne. Osallistukaa vaikka vapaaehtoistyöhön, Alizad vetoaa.

Arman Pohjantähden alla

5.4. alkaen Nelosella tiistaisin kello 22. Jaksot uusitaan Nelosella ja Jim-kanavalla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla