Älykäs ja leikkisä korppi on lintujemme ehdotonta aatelistoa. Luontokuvaaja Mika Honkalinna hurmaantui palvotusta ja pelätystä linnusta jo poikasena. Nyt vuosikymmenien työ kiteytyy palkitussa teoksessa Korppiretki. Upeaa kuvitusta täydentää eläytyvä – ja luonnon puolesta kantaaottava teksti.

– Kyllä korpit tietävät myös sen, milloin heitä kuvataan. Saattavat ihan pilkallaan matkia lokin kävelyä, naurahtaa Mika Honkalinna, joka on tutkinut ja kuvannut korppeja vuosikymmeniä.

Viimeiset pari vuotta ovat olleet viisikymmpiselle Honkalinnalle muutenkin antoisaa aikaa. Perhe on täydentynyt kahdella lapsella, ja omin käsin rakennettu hirsitalo Limingalla on viimeistelyä vailla valmis.

ET-lehti iski silmänsä persoonalliseen korppimieheen jo kolmisen vuotta sitten. Artikkeli Musta Hurma (ET 5/2013) kertoo myös sen, miten rakkaus korppeihin Anjalankoskella roihahti.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lue koko artikkeli täältä

"Metsä on olo- ja makuuhuoneeni"

”Sain ensimmäisen lintukirjani viisivuotiaana. Kuljin jo tuolloin isän kanssa karpaloretkillä ja öisin pöllöä kuulemassa. Opin sulautumaan maisemaan. Mutta vasta korppi oli käänteentekevä tuttavuus. Se muutti koko loppuelämäni, ja tunne kumppanuudesta on vain vahvistunut. Korpissa kiehtoo kaikki: sen arvokkuus, nokkeluus ja sosiaalisuus, ristiriitainen maine tietäjänä ja tuonelan viestintuojana. Korppiin verrattuna petolinnut ovat aika yksioikoisia.

Fillarimatkan päässä lapsuudenkodistani oli korkea kallioinen vuori. Nuorena jannuna olin käynyt siellä kerran kaverien kanssa korppia katsomassa, mutta nyt menin yksin, mummolta lainattu pokkarikamera taskussa. Muistan vieläkin sen huhtikuisen valon ja unenomaisen tunnelman, kun lintua lähemmäs päästäkseni kiipesin kalliopaasien välistä, ikään kuin portista. Koin vahvasti, että se oli selkeä siirtymä toiseen maailmaan. Sillä tiellä olen yhä.

Jos joudun päiväksi sisätiloihin, alan rauhattomasti kiertää kehää.

Metsä on mieluisin olohuoneeni, joskus makuuhuonekin. Yhdellä kierroksella tulee helposti käveltyä parikymmentä kilometriä. Avovaimo ymmärtää retkiäni aika hyvin, tulee joskus mukaankin.

Erityisesti pidän hiljaisen harmaista talvipäivistä, koska niissä kiteytyy suomalaisuuden ydin. Jos vielä kuulen korpin äänen ja näen mustan höyhenpuvun hohtelevan valkeutta vasten – siinä on tunnelma kohillaan.

Pelottomiakin yksilöitä olen tavannut. Ja surun murtamia. Kerran olin soutamassa järven yli, kun vastaan lensi korppi ihan hädissään, pyöri veneen ympärillä, teki syöksyjä ja palasi välillä metsän suojiin. Maihin päästyäni nousin läheiselle kukkulalle ja löysin sieltä ammutun korpin. Varmaan tuon onnettoman puoliso.

Korpin vaino oli huipussaan 1950-luvulla, agraariyhteiskunnassa se leimattiin tarpeettomaksi. Nyt kannat ovat kasvaneet ja korppi on levinnyt jopa taajamametsiin, kunhan löytyy pesimiseen sopivia jyrkänteitä. Monille komeille korppikallioille pääsee vain köysien avulla.

Vapaudella on myös hintansa.

Taloudellinen epävarmuus on minulle tuttua, mutta silti tämä on ihanne-elämääni. Senkin olen oppinut, että hyvä kuva ei välttämättä ole kaunis, koska maailma ei ole sellainen. Olenkin pikkuhiljaa tajunnut oman roolini: olla välittäjä ihmisen muokkaaman maiseman ja villin luonnon rajalla. Silloinkin, kun luonto on kärsinyt tappion.”

Mika Honkalinnan kirja Korppiretki voitti Vuoden 2015 luontokirja -palkinnon.

Muita teoksia: Metsäpäiviä, 2005, Lumen aika, 2007, ja Suuri pöllö, 2011.

Honkalinna on pitänyt lukuisia näyttelyjä ja esitelmiä. Toimii myös eräoppaana. Suomen luonnonsuojeluliiton kultainen ansiomerkki 2008.

www.honkalinna.fi

 

 

3 x totta & tarua korpista

Totta:

  1. Korpeilla on lintumaailman isoimmat aivot, ja niiden älyä on tutkittu tieteellisesti. Korpit tekevät saman tyyppisiä asioita kuin ihmisapinat, käyttävät työkaluja ja leikkivät leluilla.
  2. Varislinnuista suurin, nokasta pyrstöön jopa 70 cm pitkä. Siipien kärkiväli voi olla reilusti toista metriä. Suvereeni lentäjä.
  3. Viihtyy parhaiten synkkien salojen katveessa. Nykyisin Suomessa lasketaan olevan pareja liki 20 000. Laji on rauhoitettu muualla paitsi poronhoitoalueilla.

Tarua:

  1. Alkuperäiskansojen tarinoissa korppi on suvereeni voimaeläin, joka opettaa tyhmille ja tärkeileville nöyryyttä ja harkitsevaisuutta.
  2. Kalevalasta korpin löytää sen vanhalla kutsumanimellä kaarne, joka tarkoittaa myös venettä.
  3. Jo antiikin myyteissä korppia pidettiin tahdittomana lörpöttelijänä. Rangaistukseksi Apollo muutti linnun alkuaan valkeat sulat mustiksi.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla