Suomenvenäläinen kirjailija Zinaida Lindén on viettänyt paljon elämästään pimeissä kinosaleissa. ”Elokuvateatteri on maaginen paikka”, hän sanoo.

Turussa asuva Zinaida Lindén, 51, tapasi venäläisen elokuvan suurimman mestarin Andrei Tarkovskin muutaman kuukauden ikäisenä silloisessa Leningradissa.

Tarkovski valmisteli elokuvaansa ikonimestari Andrei Rubljovinista ja tuli tutkimaan Zinaidan isän ikonikokoelmaa.

– Isäni oli ensimmäisiä, jotka keräsivät ikoneja. Siihen aikaan se kävi niin, että isä otti muutaman pullon vodkaa mukaansa ja lähti maaseudulle, jossa oli saatavilla vain kotipolttoista alkoholia. Matkoilla vodkapullot vaihtuivat ikoneiksi, Zinaida kertoo.

Lähempää tuttavuutta Tarkovskin elokuviin ja elämään Zinaida teki 1980 työskennellessään Leningradin teatteri-instituutin elokuvalinjalla. Zinaida tutki tuolloin Tarkovskin ja Ingmar Bergmanin tuotantoa.

Kino ruokkii kirjoittamista

Zinaida Ushakovasta ei kuitenkaan tullut elokuvatutkijaa, vaan suomenruotsalaisen fyysikon Johan Lindénin vaimo ja Suomesta epätoivoisesti töitä etsivä maahanmuuttaja 1990-luvun alussa.

Pikkuhiljaa töitä alkoi löytyä kirjailijana, kääntäjänä elokuvakriitikkona. Lindénin kerrontaa luonnehditaan usein elokuvalliseksi.

- Kirjoittamisessa minulla on kaksi tärkeää elementtiä: dialogi ja visuaalisuus. Voin saada kesken elokuvanäytöksen ideoita kirjoittamiseeni – ja missata lopun filmistä. Sitä on sattunut.

Esimerkiksi idea viime vuonna ilmestyneen Monta maata sitten -kirjan epilogiin syntyi elokuvateatterissa.

- Kun tulin kotiin, kirjoitin kuusi sivua raakatekstiä, mikä on minun vauhdillani kaikkien aikojen ennätys.

Kaurismäkeläiset kieliopinnot

Zinaida Lindénille elokuvateatteri on maaginen paikka, jossa voi siirtyä toiseen todellisuuteen.

– Istun aina ensimmäisillä riveillä, jotta pääsen kunnolla elokuvan sisään.

Lindén kirjoittaa elokuva-arvostelunsa suomenruotsalaiseen mediaan, mutta katsoo paljon myös suomenkielisiä elokuvia.

– Suomalainen elokuva on mainettaan parempaa. Täällä on lahjakkuutta, mutta elokuvien rahoituksessa on ongelmia, Lindén sanoo.

Lindénille suomalainen elokuva on myös yksi silta suomalaiseen todellisuuteen, sillä hänen arkensa on sekoitus venäläisyyttä ja suomenruotsalaisuutta.

– Alkuvaiheessa luin Aki Kaurismäen käsikirjoituksia oppiakseni suomea, Lindén kertoo.

Miten voi venäläinen elokuva?

Kun Zinaida kasvoi Leningradissa, elokuvilla oli vahva asema neuvostoyhteiskunnassa.

– Elokuvissa kävivät kaikki ikäluokat ja ne olivat muutakin kuin viihdettä.

Nyky-Venäjällä elokuvissa käyvät lähinnä nuoret ja maan suurimman kinoketjun ohjelmiston toimittaa amerikkalainen Warner Brothers.

Venäjällä kotimaista elokuvaa näytetään hyvin vähän. Monet ulkomailla palkitut venäläiset elokuvaohjaajat ovat kotimaassaan täysin paitsiossa. Heidän filmejään ei esitetä juurikaan, Lindén kertoo.

Politiikka ja valtataistelu maustavat myös venäläistä elokuvatuotantoa. Ohjaajaveljekset Nikita Mikhalkov ja Andrej Kontšalovski ovat Lindénin mukaan mielenkiintoinen esimerkki ”perheen sisällissodasta”.

– Nikita on valtiollisen filmikomitean johtaja, voimakas nationalisti, ortodoksi ja jopa monarkian kannattaja. Hän tukee Venäjän nykyistä valtapolitiikkaa. Hänen vanhempi veljensä on niin ikään elokuvaohjaaja, mutta muuten nuoremman veljen täydellinen vastakohta.

Suomessa venäläisiä elokuvia on vaikea nähdä.

– Yle Teema ja Rakkautta ja anarkiaa -festivaali taitavat olla melkein ainoat paikat, missä niitä voi katsoa, Lindén kertoo.

Lue lisää Zinaida Lindénin mielenkiintoisista vaiheista ja hänen ajatuksistaan nyky-Venäjästä ET-lehdestä 1/2015.