Kaipaatko hyvää luettavaa? Tässä 5 upeaa kirjaa keskitalven hämyisiin iltoihin

Näin se tapahtui

Kulttiteokseksi nousseen Orjattaresi-kirjansa jatko-osassa Margaret Atwood paljastaa, miten väkivaltaan ja alistamiseen perustunut Gileadin valtio tuhoutui.

Äänen saavista naisista yksi on mädän järjestelmän avainhenkilöitä, mutta siihen pettynyt. Muut sairas systeemi aikoo juuri nielaista. Heidät on saatava ulos maasta, ja heidän mukanaan totuus Gileadista.

Onnistuminen vaatii raakuutta, mutta myös inhimillisyyttä ja epäitsekkyyttä. Niitä julma totalitarismi ei vieläkään ole saanut hengiltä.

Margaret Atwood: Testamentit. Suom. Hilkka Pekkanen. Otava

Ainoa äitini

Äiti on dominoinut perhettä aina. Lasten aikuistuttua hän puuttuu heidän valintoihinsa, piinaa heitä päivittäisillä puheluillaan ja heittäytyy marttyyriksi, jos asiat eivät mene hänen toivomallaan tavalla.

Kun äiti kuolee, eläkeikää lähestyvä Marta alkaa viimein käydä äitisuhdettaan läpi. Isä ja sisarukset ovat käsitelleet tilanteen kukin tavallaan.

Lukiessaan jokainen voi tutkia itseään: olenko menneiden kaivelija, välienkatkaisija vai sovittelija? Hieno esikoisteos, jota lukiessa tuli käytyä läpi koko tunneskaala ärsytyksestä myötätuntoon.

Heidi Kerosuo: Muista, unohda. Docendo

Sandran tytär

Jos pidit Heidi Köngäksen pari vuotta sitten julkaistusta Sandrasta, viihtynet myös Sandran tyttären Mirjamin matkassa. Konstailematon kirja toimii myös itsenäisenä teoksena.

Äänessä ovat vuorotellen perheen naiset , joiden kanssa eletään talvi- ja jatkosota. Tarinan keskiössä on aikuistuva Mirjami ja hänen ensirakkautensa. Tämän perheen kautta voisi helposti seurata myös Suomen sotien jälkeistä kehitystä, joten pidän peukkua, että Köngäs jatkaa suvun tarinaa. 

Heidi köngäs: Mirjami. Otava

Järki käteen

Miehen isä on kuollut, ja mies joutuu kuolemanpelon valtaan. Ahdistus lamaa toiminnan, mutta mieli pyörittää muistoja. Mitä tein ja sanoin, mitä jätin sanomatta? Viisas vaimo pudottelee oivalluksia virstanpylväiksi, joiden avulla mies suunnistaa alhosta ulos.

Mustaa aihetta maustaa vienon kirpeä huumori.

Mikä nautinto lukea kirjaa, jossa ei ole yhtään tyhjää lausetta. Petri Tamminen osaa: ei voi olla ihmettelemättä, miten tarkasti hän kykenee seuraamaan omien ajatustensa kulkua ja tunteidensa tilaa ja kuvaamaan havaintojen kautta toistenkin tunnetiloja. Kympin kirja. 

Petri Tamminen: Musta vyö. Otava

Ulos surusta

Meiju Niskalan teos alkaa äidin kuolemasta kaipauksen ja mustan huumorin sävyissä, mutta laajenee pian isompiin teemoihin ja synkempään tunnelmaan. Suru murtaa tyttären mielen ja hajottaa arjen.

Kirjeet äidille ovat yhtä lailla kirjeitä meille, jotka voisimme kokea saman – niin suuri asia äiti on jokaiselle – mutta samalla ne ovat pitkospuita elämään uudessa asennossa omin voimin.

Vaikka kirjoittamistapa on sirpaleinen, teos muodostaa ehjän tarinan. Kirja johdattaa ajattelemaan omaa äitisuhdetta yksityiskohtaisesti, monelta kantilta. Voiko kirjalta enempää toivoa?

Meiju Niskala: Sata kirjettä kuolleelle äidille. WSOY

Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 20/2019.