Käsitöillä yksinäisyyttä vastaan! Käsityöbussi kiertää syrjäkyliä Pohjois-Karjalassa

Liperin Roukalahden komeassa kylätalossa leijuu muheva piparien ja karjalanpiirakoiden tuoksu. Salissa käy innostunut pohjoiskarjalainen puheensorina, kun 15 eri-ikäistä kyläläistä solmeilee muodikasta makrameeta. Tulossa on amppeleita, unisieppareita ja kaulakoruja.

Koolla ei ole nyt tuiki tavallinen käsityökerho. Sen on nimittäin mahdollistanut ainutlaatuinen pakettiauto, jonka käsityöneuvoja Päivi Lemmetyinen hetkeä aiemmin hurautti kylätalon pihaan. Punaisen volkkarin kylkeen on teipattu pitsikuvioita ja Taitobussi-nimi.

”Kaipaan seuraa, sillä maatilatyö on varsin yksinäistä.”

Suomen ainoalla käsityöbussilla on iso tehtävä: ehkäistä maaseudun autioitumista ja elävöittää syrjäkyliä tuomalla sinne harrastusmahdollisuuksia. Käsityöt ja yhdessä puuhaaminen tuovat mielekkyyttä elämään ja vaihtelua arkeen. Yksinäisyyttäkin tämä bussi voi osaltaan hälventää.

Päivi-opella on kaulassaan makrameekoru. Kurssilainen Päivi Kuronen solmii korua vihreästä paperinarusta.

Kysyntää on. Roukalahdellakin porukka on kokoontunut kerran kuussa jo vuodesta 2011 alkaen. Nyt mukana on sekä ensikertalaisia että vakiokasvoja. Käsitöiden ohella vaihdetaan kylän kuulumiset.

Maitotilan emäntä Birgitta Sallinen tulee aina, jos 40 lehmää ei tarvitse häntä.

– Rakastan kädentaitoja ja haluan tehdä kauniita asioita ja oppia uutta. Kaipaan myös seuraa, sillä maatilatyö on varsin yksinäistä. Mieheni ja lehmät ovat työkavereitani. Käsityö on myös mukavaa vastapainoa fyysiselle työlle, Birgitta pohtii.

– Tykkään erityisesti rautalankatöistä, makrameesta ja kynttilälyhdyistä. Haluan antaa itse tehtyjä joululahjoja. Taitobussi on hieno palvelu, koska sen kyydissä tulee tarvikkeiden lisäksi ammattitaitoinen ohjaus. Olen myös ostanut mukaan valmiita tarvikepaketteja, jotta kotona on aina jokin käsityö, johon ryhtyä.

Taitopajan purtavat kootaan nyyttäriperiaatteella. Tarjolla on tietysti piirakoita.

Vauvoista eläkeläisiin

Erityisen tärkeä käsityöbussi on autottomille, mutta helpottaa se muidenkin elämää. On luksusta tilata lankoja ja matonkuteita kotikylään, kun lähimpään lankakauppaan on kymmeniä kilometrejä.

Riikka Saukkonen-Pietarinen on käynyt ryhmässä jo monta vuotta. Neljästä lapsesta on nyt mukana kaksi, Hertta, 12, ja Ruusa, 3 kuukautta.

– On älyttömän hyvää palvelua, että bussi tulee omaan kyläämme ja siitä saa ostaa tarvikkeitakin. Harva haluaa ajaa 35 kilometrin päähän Joensuuhun hankkimaan lankakerää. Erityisen mukavaa on, että taitopajassamme käy hyvin eri-ikäisiä ihmisiä lapsista ja teineistä eläkeläisiin.

Kolmen tunnin kurssi maksaa 15 euroa.

Riikkaa kiinnostavat eniten sisustus- ja metallilankatyöt sekä korut. Tänään hän tekee amppelia ja Hertta-tytär korua. Kotiin ostetaan toisen amppelin ainekset.

– Olen tältä kylältä kotoisin ja muutin opiskelujen jälkeen takaisin. Nyt olen äitiyslomalla uskonnonopettajan työstäni. Viihdyn Roukalahdessa, täällä on hyvä henki. Palvelut tosin ovat kadonneet kymmenen kilometrin päähän Liperiin.

Kylän Facebook-sivu tiedottaa

Suurimmalle osalle makramee on uusi tuttavuus. Ohjaaja Päivi neuvoo kädestä pitäen ja jakaa vielä jokaiselle kirjalliset ohjeet. Kolmen tunnin kurssin maksaa kullekin osallistujalle 15 euroa.

Amppeliin mitataan kahdeksan neljän metrin pituista puuvillapunoskudetta. Lisäksi tarvitaan pari metriä viimeistelyyn. Tarjolla on paljon herkullisia värejä, mutta moni päätyy hillittyyn valkoiseen tai harmaaseen.

Titta Patina hurahti täysin makrameetekniikkaan. Tavoitteena on solmeilla riippumatto.

Päivi paljastuu moniosaajaksi, joka räätälöi taitopajoja tilauksesta kyläläisten toiveiden mukaan. Lankojen ja muiden materiaalien lisäksi pakettiautossa kulkee pitkin Pohjois-Karjalaa vaikka uuni hopeasavi- ja emalikursseja varten.

– Pidän kursseja mistä käsityöteemasta vain, betonitöistä kehräämiseen ja metallilankapunonnasta hopeasavikoruihin. Lempilapseni on tekstiilien kudonta, sillä minulla on koulutus juuri siihen.

Mutta nyt käännetään tuolit ylösalaisin, sillä tuolin jalat ovat hyvä apu makrameesolmujen tekemisessä.

Larissa Lappalainen on ensimmäistä kertaa taitopajassa Jasmin-tyttärensä kanssa. Hän aikoo punoa kaksi ikkuna-amppelia.

– Makrameen punominen on minulle uutta, mutta hyvin tämä näyttää sujuvan. Näin illasta ilmoituksen Roukalahden Facebook-sivuilla ja päätin tulla, Larissa kertoo.

Larissa Lappalainen punoo amppelia. Tuolin jalat ovat käteviä apuvälineitä.

Larissa muutti Venäjältä Suomeen vuonna 2000. Nyt hänellä on kolme tyttöä ja miehensä kanssa linja-auto-yritys. Varsinaiselta ammatiltaan hän on venäjän kielen ja kirjallisuuden opettaja.

Vieressä askaroiva Päivi Kuronen kertoo olleensa pienestä pitäen innokas käsityöihminen.

– Tykkään ommella ja neuloa, minulle on tullut ihan himo käsitöihin. Kerran innostuin ristipistoliinoista ja nousin yölläkin niitä tekemään. Mutta en ole tarkan työn tekijä, suuret linjat sopivat minulle.

Päivi pitää miehensä kanssa kylällä maatilamatkailuyritystä.

– Saatan vielä joskus järjestää asiakkaille käsityötuokioitakin. Täältä saan niihin hyviä ideoita, hän suunnittelee.

Unisieppari on hyvä lahja vaikka huonouniselle ystävälle!