Marjatta Porrassalmi järkyttyi huomattuaan, että hänen äitinsä perintövillatakki oli päätynyt uusiokäyttöön ET-lehden käsityöjutussa. Syylliseksi paljastui Marjatan tytär Päivi. Sanomista tuli. 

Tutkimattomat ovat vanhan villatakin tiet.

Toimittaja Anne Sneckiltä ja valokuvaaja Tiiu Kaitalolta tilattiin ET-lehteen käsityöjuttu, jossa tehdään vanhasta villapaidasta tyyny. Tiiu löysi kivan värisen vihreäraitaisen villatakin helsinkiläiseltä kirpputorilta. Se oli kauniisti ja siististi neulottu, ja siinä oli hienot, virkatut napit ja kiinnostavia yksityiskohtia.

Käsityöjuttu ilmestyi viime viikolla ET-lehdessä 20/2017. Jyväskyläläinen Marjatta Porrassalmi, 74, selaili lehteä, kunnes käsityöjuttu pysäytti hänet. 

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

– Ei ole totta! Äitini Kerttu Lipposen minulle vuonna 1958 neuloma villatakki on päätynyt tyynyksi, Marjatta kertoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Järkyttynyt Marjatta lähetti heti tiukkoja Whatsapp-viestejä tyttärelleen Päivi Ekolalle, jolle takki oli annettu noin 20 vuotta sitten. Selvisi, että aikansa takkia käytettyään Päivi oli vienyt sen kierrätykseen.

Tarina villatakin uudesta elämästä on varsin hauska, ja Päivi kirjoitti siitä Facebook-päivityksen:

"Tunnustan. Olen kamala tytär, kiittämätön lapsenlapsi ja itse asiassa häpeäksi koko suvulleni. Sain yli parikymmentä vuotta sitten mummini äidilleni (kuvassa) kutoman villatakin (kuvassa). Viimeksi muutaessani laitoin senkin kiertoon. Eilen äitini bongasi villatakin ET-lehdestä. Siitä oli tehty tyyny! Tämän jälkeen whatsapp on laulanut. Sain muun muassa tämän nostalgisen kuvan, jossa esiintyvät isäni ja äitini joskus 60-luvun lopussa. Keskustelu päättyi siihen, että jos minä en kierrätä, äitini ei lopulta mahdu arkkuunsa kaikkien tavaroidensa kanssa. Ja mummon perintö elää nyt tyynyssä."

Marjatta Porrassalmi äitinsä neulomassa villatakissa 60-luvulla.
Marjatta Porrassalmi äitinsä neulomassa villatakissa 60-luvulla.

Otimme yhteyttä Päiviin ja saimme tietää lisää villatakin kohtalosta.

– Käytin nuorempana äidin, mummon ja ukin vanhoja vaatteita. Käytän edelleen kahta ukin villatakkia, joista toinen on mummoni kutoma ja yhä kuin uusi. Siinä on söpöt nahkanapit, Päivi kertoo.

– Tätä tyynyksi päätynyttä takkia käytin paljon 1990-luvulla yliopistovuosina ja vielä 2000-luvun alussa. Sen jälkeen se tuntui vanhanaikaiselta ja vein sen kierrätykseen.

Päivi kertoo äitinsä olleet yllättynyt ja hieman pettynyt, kun kuuli villatakin päättyneen kirpparille.

– Perustelin, että jouduin kierrättämään hyvin paljon tavaraa viime muutosta. Muutin uuden mieheni kanssa yhteen ja perustimme seitsemänhenkisen uusperheen. Kaikelle ei yksinkertaisesti ollut tilaa. Samassa rytäkässä lähti runsaasti myös muita mummon vanhoja vaatteita.

Äidin ja tyttären välille kehkeytyi pieni sanailu villatakista. Tytär yritti lohduttaa, että parempi tyynynä kuin koin syömänä.

– Olemme vuosien varrella usein keskustelleet siitä, että miksi minä en säästä tavaroita. Äidille tavaroilla on enemmän tunnearvoa kuin minulla. Toki itsekin olen säästänyt joitain tärkeitä asioita. Kirjoitin äidille, että loppujen lopuksi kukaan ei tarvitse täältä mitään, kun lähdemme. Äiti kuittasi vielä, että "arkku voi tulla täyteen, ja vainaja jää ulkopuolelle". Loppujen lopuksi häntä jo nauratti.

Lue myös toinen hauska tarina kierrätyskäsityöstä Reijan räsymatto -blogista!

Tältä Päivin mummon villatakki näytti:

Ja tältä se näyttää tyynynä!

Fammu

Joskus 70-luvun alussa neuloin ystävieni vauvalle kuvioneuleisen peiton. 80-luvun puolivälissä löysin saman peiton pelastusarmeijan kirpputorilta ihan hyväkuntoisena. Ostin sen viidellä markalla. Annoin sen eteenpäin silloisten ystävieni uudelle vauvalle. Kierrätystä kerrakseen.

Mummovm53

Jos on vasta haudannut läheisensä komeroiden siivous vie vähän surua muihin ajatuksiin. Vein kierrätyskeskukseen juuri ison kasan ...

Sisältö jatkuu mainoksen alla