Vuonna 2006 valmistunut uusi osa sopii hyvin 1800-luvulla rakennettuun vanhaan taloon.
Vuonna 2006 valmistunut uusi osa sopii hyvin 1800-luvulla rakennettuun vanhaan taloon.

Raili ja Tapio Alatalo asuvat isännän isovanhempien talossa Isojoella. Amanda Lyydian henki on läsnä monien vanhojen tavaroiden kautta.

Vinyyliltä soi Olavi Virta, seinäkello tikittää ja kahdesta keinutuolista lähtee tasainen natina. Aika tuntuu ihanasti pysähtyneen Raili ja Tapio Alatalon kodin vanhalla puolella.

Vanhan puolen huoneissa elää vahvana Tapion isovanhempien Vihtori ja Amanda Lyydia Alatalon henki.

– Eikä vähiten siksi, että nuuka mammani säästi ihan kaiken, esimerkiksi hautajaiskutsut, rikkinäiset herätyskellot ja neljän pojan lähettämät äitienpäiväkortit. Raili on tehnyt näistä muistojen huoneen, Tapio kertoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Talon uusi puoli sulautuu vanhaan osaan niin hyvin, että ulospäin niitä ei erota toisistaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vanha puoli on talvella kylmillään kotimuseona.

– Pidimme vanhaa taloa kymmenen vuotta kesämökkinämme. Kun muutimme tänne vakituisesti vuonna 2006, Tapsa rakensi uuden osan. Vanhan puolen lämpimäksi remontoiminen olisi tuhonnut liikaa vanhaa, Raili kertoo.

Kaikkiaan neliöitä on yli 200, mutta Alatalot asuvat uuden puolen sadassa neliössä. Sen alakerrassa on kaksi huonetta, keittiö ja sauna, yläkerrassa yksi iso huone.

– Vanha puoli on talvella kylmillään kotimuseona, mutta vietämme täällä joulua ja muita talvisia juhlia. Välillä tulemme Tapsan kanssa tänne istuskelemaan keinutuoleissamme. Vihreä on hänen isänsä tekemä, ruskea tuoli on mammani Olga Pauliinan vanha, Raili sanoo.

Vuonna 2006 valmistunut uusi osa sopii hyvin 1800-luvulla rakennettuun vanhaan taloon.
Vuonna 2006 valmistunut uusi osa sopii hyvin 1800-luvulla rakennettuun vanhaan taloon.

Sinistä ja punaista

Raili rakastaa kauniita astioita ja käsitöitä, ja niitä piisaa. Hänellä on esimerkiksi 30 vanhaa tarjotinta ja 60 erilaista esiliinaa.

– Ostan vanhoja käsitöitä, jos ne ovat edullisia ja miellyttävät silmääni. Vanhat kanavatyöt ja merkatut liinat viehättävät minua siksikin, että joku on tehnyt niissä kovan työn.

Raili suunnittelee sisustuksen muutokset, Tapio toteuttaa ne. Huoneiden tapetointiin on mennyt tovi jos toinenkin. Tapetit ovat joka huoneessa erilaiset.

– Löysin erikoisia, kuviollisia pieniä palasia ja sain ne halvalla. Yksi huone tapiseerattiin tomaatinpunaisilla papereilla. Toisessa peräkammarissa on sininen tapetti, toisessa oranssi, jossa on mausteena keltaista, ja muistojen huoneen tapetti on oranssinpunainen. Uudelle puolelle vedettiin sinisiä tapetteja ja valkoisia maalipintoja.

Ennen tehtiin ihan kaikki itse!

Raili työskenteli pitkään Kankaanpään opiston ruokalan emäntänä ja järjesti sinne usein astianäyttelyitä. Opistosta ovat kotoisin myös tuvan oranssit keittiönkaapit. Raili huomasi ne vuonna 2000 jätelavalla koulun pihalla ja tilasi joutuin Tapsan peräkärryineen paikalle. Kaappien päällystät ovat täynnä lasipurkkeja.

– Niistä minun romun keräämiseni aikoinaan alkoi.

Muistojen huoneen seinällä on kunniapaikalla kauniisti kehystetty kuva Vihtori ja Amanda Lyydia Alatalosta.
Muistojen huoneen seinällä on kunniapaikalla kauniisti kehystetty kuva Vihtori ja Amanda Lyydia Alatalosta.

Helvi-tädin kapiomatot lattioille

Raili esittelee vanhan puolen tuvan yksityiskohtia. Yhdelle seinällä on kello, jonka Vihtori toi Amerikasta. Muita Amerikan-muistoja ovat taskukello, kuvaraamattu ja pajassa olevat pari hakkua. Vihtori oli muutaman vuoden mainarina Michiganissa, ja Amanda hoiti kotona tilaa ja kolmea poikaa. Neljäs poika syntyi Vihtorin palattua.

Vanhojen käsintehtyjen ikkunaklasien väleissä on näytillä Amandan talouden juomalaseja, herätyskelloja, leivosmuotteja ja lusikoita. Uunin kyljessä roikkuu itse tehtyjä työvälineitä, kuten peltinen raastin.

– Ennen tehtiin ihan kaikki itse! Meillä on pari 1896 vuonna tehtyä tuolia, joiden pahviset kaavat ovat vintillä. Täällä maaseudulla kävi myös kulkukauppiaita, ja tiedän Amandan ostaneen heiltä aina juomalasit ja tarjottimen, jossa on peuran kuva. Minä pidän kovasti hellyttävistä kissatarjottimista.


Raili rakastaa vanhoja kiiltäviä täkkejä. Ne ovat kauniita ja niiden alla on mukava nukkua.
Vintiltä löytyvät Vihtorin ja Amandan herätyskellot, jotka näyttävät pysähtynyttä aikaa.
 

Tuvan lattioilla on matot, jotka Tapion Helvi-täti, 94, kutoi nuoruudessaan kapioiksi. Poikakaveri kuoli nuorena eikä Helvi sitten muita kelpuuttanut. Matot jäivät vuosikymmeniksi kaappiin.

– Minulla on myös Helvin mekkoja ja liinoja toisessa kammarissa. Poikani Jussi perheineen yöpyy aina siinä käydessään täällä. Toinen poikani Tommi perheineen asettuu uuden puolen parvelle.

Antiikkinen tupa on mainio paikka pienille juhlille ja tapahtumille. Viime marraskuussa Raili, hän siskonsa Raija Kärri ja ala-asteen opettaja Marie Kivimäki ideoivat sinne Lions Clubin naisille essuperformanssin.

Kyllä miehellä pitää oma traktori olla!

– Marie ja Raija tulivat uunin takaa keittiöstä esille aina uudessa essussa ja minä luin Amandan sota-aikana saamia kortteja. Essu valittiin kortin mukaan, joten mustasävyisen kanssa luettiin vanha hautajaiskutsu ja hääkutsun kera värikäs essu. Naisilta tuli paljon kiitosta esityksestä. Minä lähetin kiitokset Amandalle, joka oli säästänyt kortit.

Tapion enot nikkaroivat aikoinaan nämä henkarit. Ne riittivät hyvin heidän vähille vaatteilleen.
Tapion enot nikkaroivat aikoinaan nämä henkarit. Ne riittivät hyvin heidän vähille vaatteilleen.

Vain kolme traktoria

Jos Raili on kova keräilemään, niin ei Tapiokaan siinä puuhassa ihan viaton ole. Hänellä on sadan puukon kokoelma, puolet vanhoja ja puolet uusia. Piharakennus on täynnä tekniikkaa traktoreista puimureihin.

– Kyllä miehellä pitää oma traktori olla! Nyt minulla on niitä vain kolme, mutta parhaimmillaan koneiden kuninkaita oli pihalla seitsemän, Tapio tunnustaa.

Hän muistaa lapsuudestaan ajan, jolloin tilalla ei juuri koneita nähty. Säästäväisyys oli kunniassa.

– Mamma asui kuolemaansa asti nuorimman poikansa Veinon kanssa. Sunnuntaisin mamma istui musta puku päällä ja virsikirja kädessä radion ääressä kuuntelemassa jumalanpalvelusta ja sulki radion heti sen jälkeen, ettei sähköä kulunut turhaan. Mamman kuoltua yli 90-vuotiaana Veino repäisi ja osti moottorisahan, television ja traktorin.

Kun Tapio täytti 50 vuotta, hän piti syntymäpäiväjuhlat, joiden teemana oli maatalousnäyttely. Omia ja vieraiden traktoreita oli pihalla rivissä 20.

– Joskus Tapsa on katsonut romujani ja sanonut tuomitsevasti, että kotimme on kuin osto- ja myyntiliike. Minä sanon, että niin on, eiköhän viedä kaikki kaatopaikalla. Sinä omat romusi ja minä omani. Sitten ei taas puhuta mitään ja elämä jatkuu entisellään, Raili nauraa.

Raili pelasti jämäkät 40-luvun keittiökaapit roskalavalta. Vanhat tarjottimet ovat esillä tason päällä.
Raili pelasti jämäkät 40-luvun keittiökaapit roskalavalta. Vanhat tarjottimet ovat esillä tason päällä.

Kesällä kukkii ruosteromantiikka

Alatalojen piha on nyt lumen peitossa, mutta kesällä siellä on ulkoilmanäyttely eli ruosteromantiikkapiha. On maitotonkkia vanhassa kelkassa, kukkia lehmänjuottoämpäreissä ja ikivanhoja ruosteisia työvälineitä kukoistavien kukkien seassa.

Pihalla on myös tilava leikkimökki viidelle lastenlapselle. Se taipuu niin vankilaksi, kaupaksi kuin kotitalousluokaksi.

Ei haittaa, jos jokin menee rikki. Meillä riittää tavaraa.

– Lapset saavat viedä sinne mitä tavaroita haluavat, ihan uusiakin astioita. Ei haittaa, jos jokin menee rikki. Meillä riittää tavaraa.

Tapio on kova rakentamaan uutta. Isojoen kodin uuden osan lisäksi on rakentanut aikoinaan kaksi omakotitaloa Noormarkkuun. Nyt ovat meneillään muun muassa autotalli- ja uima-allasprojektit.

Raili elää vielä hetken joulutunnelmissa.

– Järjestän ”pikkujoulun” entisille työkavereille perinteisesti joulun jälkeen helmi-maaliskuussa. Alkuruuan syömme uudella puolella ja pääruuan isossa tuvassa. Jälkiruoan nautimme salissa, ja illalla laulamme karaokea yläkerrassa. Aina on hauskaa!

Vanha tupa ja peräkammarit ovat sekä Railin että Tapion mielestä oman kodin paras osa.

Katso lisää kuvia Railin ja Tapion kodista:

 

Juttu on julkaistu alun perin ET-lehden numerossa 5/2018.

Sisältö jatkuu mainoksen alla