"Kesällä vuonna 1944 oli vielä jatkosota käynnissä. Työvoimasta oli pulaa Vaajakoskellakin. Onneksi sain tämän työn, joka opetti nuorelle pojalle paljon."

Tukinerotteluun saattoivat päästä jopa 14-vuotiaat tytöt ja pojat, ja päätin kokeilla onneani.

Isän pyörällä ajelin heti aamulla kahdeksan aikoihin Hupelin jyrkän rinteen kautta rantakalliolle, jossa työhönotto oli. Siellä oli enimmäkseen nuorta väkeä, mutta mukana myös aikuisia naisia ja muutamia iäkkäämpiä miehiä. Tuuripomo Salonen tuntui tietävän töihin pyrkijät nimeltä, olivat jo aikaisemmilta kesiltä jääneet hänen muistiinsa.

Jokaiselta kysyttiin nimi ja asuinpaikka, ja vaikutti siltä, että mitä lähempänä asui, sitä helpompi työpaikka oli saada. Kerroin asuvani Kotimäessä. Salonen selaili vihkoaan ja kysyi, jaksaisinko tulla seuraavana aamuna vähän ennen viittä samaan paikkaan.

Näin alkoi lajittelijan työ kesäkuun alkupuolella kello viisi aamulla maanpuolen kakkos-Luikulla. Vuoro päätyi kello 14.00. Salosen vuorossa sain olla kaikkiaan kuutena kesänä 1944-48 ja vielä 1954.

Toisena kesänä 1945 tukkien lajittelu kävi jo rutiinilla. Siitä kesästä jäi mieleen erityisesti Suomessa harvinainen täydellinen auringon pimennys.

Iltavuoro läheni ensimmäistä kahvituntia. Kuu alkoi peittää kirkkaana paistavaa aurinkoa ja hiljalleen tuli hämärä. Tuulikin tyyntyi. Oli aivan äänetöntä. Tähtiäkin alkoi näkyä. Joku sanoikin, että jos vielä pimenee, täyty panna valot palamaan, että näkee lajitella. Mutta kuu siirtyi nopeasti auringon edestä pois ja kirkas valo voitti hämärän. Pimennys oli ohi.

”Vihreä kulta” tuli Suomelle sodan jälkeen entistä tärkeämmäksi. Ja se tuntui uittotyömailla. Esimerkiksi Vaajakosken erottelulla pidennettiin työaikaa. Kumpikin vuoro oli 10 tuntia, lisäksi yhden tunnin ruokatauko. Aamuvuoro oli kello 05–16 ja iltavuoro 16-03.

Iltavuorossa tämän pidennetyn jakson aikana lajiteltiin sähkövalaistuksessa. Heinäkuun lopulla ja varsinkin elokuussa kotia mennessä pimeys ihan pelotti.

Piti tottua pitkään päivään helteessä ja sateessa. Aikaiset herätykset harmittivat jo illalla. Tämä oli rasittavaa varsinkin käsille, mutta myös koko kropalle. Laakonki (tai lankku) oli verrattain kapea työskennellä ja veteenputoamisia sattui varsinkin jos haka irtosi tukista yllättäen. Silloin koko laaja lajittelutyömaa yhtyi ”onnitteluhuutoon”.

Talvet olivat koulunkäyntiä, mutta heti keväällä tai oikeastaan alkukesästä tukit, isommat ja pienemmät, alkoivat pyöriä mielessä ja vedessä. Keksi tai haka tuli tärkeäksi työvälineeksi. Se olikin ainoa työhön liittyvä esine. Sitä piti hoitaa ja huoltaa, että molemmat piikit pysyivät terävinä. Piikit teroitettiin sepän pajalla rannalla. Omaa tutuksi tullutta keksiä yritettiin jopa piilotella, ettei se joutuisi toisten lajittelijoiden käsiin..

Korvissa kaikuu… Roi, Halla, Enso, Inkeroinen jne. (tukkimerkkejä)

U. A. Siekkinen, Jyväskylä

Rahaa, lahjakortti, koru, astioita vai jotain muuta? Rippi- tai valmistujaislahjan ostaminen nuorelle voi olla joskus hankalaa. Kysyimme nuorilta, millaisista lahjoista he ilahtuvat. ET:n toimitus vinkkaa myös, millaisia onnistuneita lahjoja olemme onnistuneet itse antamaan.

Nuoret: Jos ei rahaa, niin...

Kysyimme 14–19-vuotiailta nuorilta, millaisesta rippi- tai valmistujaislahjasta he ilahtuisivat. Suurin osa on rahan puolella: siten lahjan saaja voi valita juuri mieleisensä lahjan tai käyttää rahat esimerkiksi matkustamiseen tai suurempaan hankintaan.

Vaikka nuori olisikin esimerkiksi astioiden tarpeessa, on moni tarkka tyylistään ja haluaa itse päästä vaikuttamaan kodin tavaroiden ulkonäköön. Silloin lahjakortti on hyvä valinta, ja nuori voi käyttää sen juuri sellaisiin astioihin joista pitää.

"Lahjakortteja melkein minne vain voi aina antaa, mutta kannattaa silti tuntea lahjan saajaa vähän. Sain kerran 20 euron lahjakortin urheiluliikkeeseen, osui väärälle henkilölle..." – Marika, 19 v

"Lahjakortti olisi kiva esimerkiksi Stockmannille tai Emotion-kosmetiikkaliikkeeseen. Rahaa en pyytäisi kuin vanhemmilta." – Lilja 15 v

"Hyviä kohteita lahjakortille voisivat olla sisustusliikkeet, kuten Finlayson, koska muuttaminen saattaa olla ajankohtaista pian ylppäreiden jälkeen." – Sara, 18 v

"Lahjakortti voisi olla esimerkiksi Marimekon liikkeeseen tai johonkin muuhun "hyödylliseen" kauppaan. En viitsisi pyytää valmistujaislahjaksi lahjakorttia minnekään tavalliseen liikkeeseen, kuten vaikka H&M:lle." – Ella, 15 v

Toisten mielestä on kuitenkin mukavaa antaa lahjaksi jotain muuta kuin rahaa tai lahjakortteja. Kysyimme nuorilta, mitä muuta he toivoisivat lahjaksi. Näin nuoret vastasivat:

"Rippilahjaksi pieni kultainen risti olisi kiva." – Helmi, 14 v

"Valmistujaislahjaksi haluaisin ainakin esimerkiksi astioita, kuten laseja ja lautasia. Myös lakanat ja korut ovat sopivia." - Lilja 15 v

"Sukulainen voisi antaa vaikka jonkin tietyn sarjan astioita." – Ella, 15 v

"Paras lahja olisi yhteinen matka." – Ville, 16 v

"Koruista en ikinä ole välittänyt, koska ne harvoin osuvat nappiin. Pitää tietää ihmisen lempivärit ja mistä materiaalista hän pitää. Itseni ja ystävieni perusteella luulen, että lahjaksi saatuja koruja tulee harvoin pidettyä." – Marika, 19 v

"Hyviä peruslahjoja ovat ajattomat korut ja esimerkiksi Arabian astiat. Myös yhteinen matka tai tekeminen, kuten festarit, olisi kiva lahja. Tärkeintä on kuitenkin, että jotenkin muistaa lahjansaajaa, ei niinkään itse lahja!" – Sara, 18 v

Toimitus vinkkaa: Hyväksi havaittuja lahjoja

Myös ET:n toimituksen jäsenet muistelivat, millaisia onnistuneita lahjoja ovat itse onnistuneet antamaan.

"Poikani ilahtui aikoinaan kaikista oman kodin perustamiseen liittyvistä valmistujaislahjoista: kattilat, aterimet, kahvimukit jne. Myös samppanjapullo ilahdutti!"

”Matkalahjakortti (esim. reilaus tai vastaava) on aika hyvä lahjaidea.”

"Kiva lahja on omatekoinen lahjakortti, joka oikeuttaa leffa- tai teatteri-iltaan, ravintolakäyntiin tai vaikkapa pieneen reissuun lahjan antajan kanssa. Se on kiva tapa kertoa juhlittavalle, miten mukavaa on viettää aikaa hänen kanssaan."

”Jos tiedän nuoren harrastuksen, voin ostaa lahjakortin alan liikkeeseen tai esimerkiksi Lippupalveluun.”

"Olen ostanut kahdelle kummitytölleni joka vuosi syntymäpäivälahjaksi yhden timantin (maksanut 50–100 euroa). Rippi- tai ylioppilaslahjaksi olen luvannut teettää heille korun, johon kivet laitetaan. Saavat itse vaikuttaa, millainen korusta tulee."

”Nuori ei ehkä koskaan ole syönyt kolmen tai useamman ruokalajin illallista ravintolassa. Valitse kukkarollesi sopiva ravintola ja osta lahjakortti. Voit lupautua illallisseuraksi!”

Jotta lahjasta jäisi mukava muisto, ET:n toimitus suosittelee välttämään näitä: korut, koriste-esineet, maljakot, antajan maun mukainen design, käytöksen kultainen kirja, aforismikirja.

Näitäkin voi harkita, jos lahjan saajan maku on tiedossa, tai hän on jotain näistä erityisesti toivonut. Lahjavinkkiä voi myös kysyä valmistujan vanhemmilta.

"Osa nuorista on tosi tarkkoja astioiden ja muiden esineiden tyylistä ja väreistä. Jos aikoo hankkia käyttöesineitä, on hyvä tietää, onko nuori tyylitietoinen vai suhtautuuko astioihin lähinnä välttämättöminä tarvikkeina."

Paljonko rahaa lahjaksi?

ET-lehti kysyi taannoin lukijoilta, millainen rahasumma on heidän mielestään sopiva lahja ylioppilaalle. Suurimman osan mielestä alle 60 euron summa on riittävä. 

Joka neljännes kertoi lahjoittavansa ylioppilaalle 100 euroa, ja jotkut jopa 200 euroa.

Rahalahjojen summia määrää useimmiten sukulaissuhde. Muutamat mainitsivat kyselyssä, että myös valmistuvan taloudellinen pärjääminen ja perhetausta vaikuttavat rahamäärään. 

Nuoret itse ovat samalla linjalla:

"Suvulta olisi kiva 50 euroa, perheeltä tai isovanhemmalta 100 euroa." – Marika, 19 v

"Vanhemmilta tai isovanhemmalta ehkä 100 euroa, kummeilta 50 ja ei niin läheisiltä vierailta 20–50 euroa." – Ella, 15 v

"Jokainen antaa sen verran mikä itsestä tuntuu hyvältä ja mihin on varaa. Harva tulee muistelemaan, että kuka vieras antoi minkäkin verran." – Sara, 18 v

Lue myös: Näin annat rahaa ja sijoituksia lahjaksi lapsenlapselle – 8 vinkkiä

Jakkaranpäällys syntyy helposti. Leikkaa yhdeksän ruutua ja neljä sivukaitaletta, sitten vain surauttelemaan.
Jakkaranpäällys syntyy helposti. Leikkaa yhdeksän ruutua ja neljä sivukaitaletta, sitten vain surauttelemaan.

Värikkäiden puuvillakankaiden paloista saat nätin hupun mökkijakkaralle. Samalla tekniikalla voi ommella tyynynpäällisen tai vaikka ison peiton.

Tarvitset:

  • Puuvillakankaiden paloja
  • Ompelulankaa
  • Sakset
  • Viivoitin
  • Kynä
  • Nuppineuloja
  • Silitysrauta
  • Ompelukone

Tee näin:

1. Leikkaa kankaista 9 neliötä. Kuvan neliö on 12 x 12 cm, sisältäen saumavarat. Tarkista koko omaan jakkaraasi sopivaksi. Sommittele tilkut 3 x 3 neliön ruudukoksi. Ompele ne 3 neliön kaitaleiksi oikeat puolet vastakkain 0,5 cm:n saumanvaralla. Silitä saumanvarat auki.

2. Neulaa kaksi kaitaletta op:t vastakkain, varmista, että ruutujen kulmat osuvat kohdakkain. Ompele kaitaleet yhteen 0,5 cm:n saumanvaralla ja silitä saumanvarat auki. Ompele 3. kaitale toisen kaitaleen (toiseen) reunaan. Nyt kaitaleet on ommeltu ruudukoksi.

3. Leikkaa jakkaran sivuille 13 cm leveät eriväriset kaitaleet. Kaitaleen pituus on ruudukon pituus + 4 cm. Neulaa kaitaleet ruudukon sivuille op:t vastakkain, jätä saumanvarat päihin. Ompele ruudukon kulmaan saakka. Ompele sitten sivukaitaleiden päät yhteen = jakkaran kulma. Taita lopusi alareunaan 2 x 1 cm:n päärme nurjalle ja ompele reunasta.

Huom! Ennen kuin ompelet hupun kulmat, varmista, että hupun saa jakkaran päälle ja siitä pois sujuvasti. 

Ohje on julkaistu ET-lehden numerossa 11/2017.