Treffeille villasukan kanssa

Minulle on tullut pari sellaista lehteä, joissa on kirjeenvaihto ilmoituksia. Nainen etsii miestä ja mies etsii naista. Muistan nuoruudessa tämäntapaisia ilmoituksia olleen monessa lehdessä.

Jäin pohtimaan asiaa. Jos löytyy kiva ilmoitus ja haluaa tutustua uuteen ihmiseen, niin pitää kirjoittaa kirje ja lähettää se lehden osoitteeseen, josta se toimitetaan edelleen asianomaiselle ihmiselle.

Minusta tuntuu vaivalloiselta tuo käytäntö, itse haluaisin kaiken hoitaa sähköisesti. Tiedän, että moni vanhempi ihminen ei omista tietokonetta, älypuhelinta eikä siten ole taidot hallinnassa. Kuinka paljon on sellaisia ihmisiä, jotka eivät pysty asioita sähköisesti hoitamaan?

Peukutan lehden linjaa, joka antaa mahdollisuuden yhteydenpitoon ”entisaikojen” tapaan tutustua ihmisiin ja luoda uusia ihmissuhteita.Toivottavasti moni ihminen löytää sen oikean!

Aivan sama mitä kautta uusia ihmisiä kohtaa ja treffailee. Toisaalta ei ole pakko uusiin tuttavuuksiin, jos ei halua.

Kiva mies tuli satojen kilometrien päästä treffeille villasukan kanssa kukkien sijaan. Oli rohkea teko, hän luotti karismaansa. Ihminen itse ilman totuttua käyttäytymismallia on paras vaihtoeto.

Villasukka on saanut parit uudet kamut ja isännän ei tarvitse miettiä treffeille menoa villasukan kanssa, hän on löytänyt myös kamun.

Villasukkien ja toiset löytäneiden tarina jatkuu yhteisen Juhannuksen vieton merkeissä.

”Koivukuja johtaa kotiin maailmalta sydän vielä toisen kohtaa sieltä koivukujan alta” näihin sanoihin on hyvä päättää.

Hyvää keskikesän juhlaa kaikille!