Raamatun keskeisimpiä kertomuksia ovat ihmeet, joita Jeesus teki parantaessaan sairaita ja kuolevia. Näiden ihmetekojen perusteella usko häneen alkoi vähitellen kasvaa. Hänen alettiin uskoa olevan Jumalan lähettämä Messias.

Miten on nykyisin?
Onko hän lopettanut tämän parannustoimintansa ihmisen itsensä kyvykkyyden ja lääketieteen suuren edistyksen takia? Eikö ihmeitä enää tarvita vai loppuivatko ne siksi, kun Jeesus katosi maan päältä? 

Ei! Hän "parantaa" edelleen. Sellaisissa ulottuvuuksissa, jotka eivät ole aina ihmisen havaittavissa eikä hallinnassa.
Jokaisella meistä on välillä kokemuksia, että olemme ahdistavan ongelman edessä ja tunnemme siinä kyvyttömyytemme ja avuttomuutemme. Kenties pyydämme Jumalalta apua. Kun jälkikäteen ajattelemme asiaa, saatamme havaita, että tuo pahalta tuntunut ongelma aste asteelta lieveni. Siihen tuli ehkä helpottavia käänteitä. Avautui uusia näkökulmia ja mahdollisuuksia. Ja lopulta se ei tuntunutkaan mahdottomalta.
Jos meillä on "silmät nähdä", voimme havaita tapahtumien ketjussa Jumalan ohjauksen ja avun.
Jopa pelätyissä elämän käännekohdissa hän antaa pyytäessämme voimat kestää tilanne odotettua paremmin.
Eli hänen "parannustyönsä" jatkuu meidänkin keskuudessamme, päivittäisessä arjessamme.
Se tuntuu lohdulliselta, koska se näyttää meille johdonmukaisen Jumalan, joka ei muutu aikojen kuluessa. Hän pitää lupauksensa meidänkin elämässämme, vaikka emme aina sitä näe. Tai tulkitsemme avun tulleen muualta, ehkä "sopivaan saumaan" tulleelta sattumalta.
Kun näemme hänet myönteisten tapahtumakulkujen takana se kasvattaa luottamustamme ja vahvistaa uskoamme häneen. Näin saamme askel askeleelta lahjaksi tulevaisuuden toivon, joka tuo tullessaan ilon.
Edellyttääkö tämäntyyppinen avun saaminen meiltä jotakin erityistä? Meille ei ole esitetty vaatimuksia. Meille on luvattu apu. Kyse tuskin kuitenkaan on kokeilumielessä lausutuista ”hokkuspokkus” taikasanoista, vaan todellisesta tarpeesta saada apua ja turvaa Jumalalta. Mitä lähemmäs häntä pääsemme, sitä useammin silmämme voivat avautua hänen ”ihmeisiinsä”, jotka tapahtuvat arjessamme. Ja lähelle päästään tutustumalla, astumalla askeleen kohti häntä, esimerkiksi avaamalla korvat hänen sanalleen. Sieltä kasvaa luottamus, uskallus odottaa ja toivoa, että tilanteet ratkeavat ja asiamme kääntyvät hyvään suuntaan.

Kommentit (1)

Run 3
1/1 | 

Uskomuksemme ja näkemyksemme hyvistä asioista ovat aina olemassa. Uskomme Jumalaan, itseemme. Se tuntuu lohduttavalta, koska se näyttää meille Jumalan, joka on vankkumaton ajan mittaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Blogin nimi ”Maan korven kulkijoita” tuo mieleen käsi kädessä kulkevat lapset ylittämässä vaarallista rotkoa. Taustalla enkeli antamassa turvaa.

Ihmisenä oleminen sisältää haasteita koko matkansa osalta. Vastoinkäymisiä, pettymyksiä mutta myös iloa ja onnistumisia. Jopa kiitollisuutta!

Tässä blogissa yhdistetään kirjoittajan omaa elämänkokemusta, psykologista tietoa ja hengellistä pohdintaa. Kirjoittajan elämän haasteet eivät ole poikkeuksellisia. Ne liittyvät esimerkiksi siihen, kuinka selvitä ristiriitaisista tunteista suhteessa omaan lapsuuteensa, vanhan äitinsä hoitamiseen ja omaan ikääntymiseensä. Ja sittemmin äidin kuolemaan. Hengellisten asioiden merkitystä pohditaan elämää voimaannuttavana tekijänä.

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva helsinkiläinen psykologi ja psykoterapeutti, kolmen aikuisen lapsen äiti, viiden pienen lapsen mummo, sekä 93 vuotiaana kuolleen äidin tytär. Avioliitossa 47 vuotta.

Hae blogista

Sisältö jatkuu mainoksen alla