Aamuyön pimeydessä asiat saavat kohtuuttomat mittasuhteet, sen ovat varmasti monet kokeneet. Ensin puikahtaa mieleen pieni arkipäivän asia, sitten seuraava, ja lopulta lopputuloksena on huolivyyhti, jossa mikään ratkaisu ei tunnu mahdolliselta.
Siinä mieli tekee työtään, voisiko sanoa mielityötään! Aamun valjettua asiat saavat useimmiten uudet mittasuhteet, mahdoton näyttääkin mahdolliselta eikä koko asiakaaos lopultakaan maata kaatavalta.
Ongelman ydin on ajattelussa. Kun ajatukset ottavat vallan, ne helposti lähtevät pyörimään kehää ja kääntyvät uhkakuvien ja huolien puolelle. Muun ärsykemateriaalin puuttuessa nämä ajatteluketjut alkavat tuntua ainoalta todellisuudelta.
Uusissa terapiasuuntauksissa tämä ajattelun ylivoima on tunnistettu. On nähty, kuinka ajatukset ohjaavat tunnetilojamme ja toimintatapojamme synnyttäen ahdistusta, pelkoa ja pahaa oloa. Kognitiivisessa terapiassa nämä usein automaattisiksi muuttuneet ajatukset pyritään tunnistamaan, uudelleen arvioimaan ja kyseenalaistamaan niiden todenperäisyys. Tutkitaan myös, mistä nämä ajatukset kumpuavat? Mikä laukaisee ne kulloinkin liikkeelle? Ajatuksiin pyritään saadaan etäisyyttä: opitaan havaitsemaan, että ”se on vain tapani ajatella”.
Muita ajatusten voimaa tasapainottavia terapiasuuntauksia ovat erilaiset tietoiseen läsnäoloon pohjautuvat menetelmät. Näistä on viime vuosina lehdissä kirjoitettu paljon mm. nimillä hyväksyvä läsnäolo, nykyhetkeen pysähtyminen, mindfulness. Niissä ajatusten ylivaltaa pyritään häivyttämään nykyhetkeen pysähtymisellä. Tavoitteena on, että ajatukset nähtäisiin vain ajatuksina, jolloin ne on helpompi päästää menemään menojaan. Ajatusten viestejä ei oteta ainoana totuutena, niitä ei jäädä vatvomaan. Niistä irtautumisessa otetaan avuksi oman kehon mekanismit ja oma levollinen hengityksemme. Aistit on tarkoitettu ympärillämme olevan maailman havaitsemiseen. Kun käytämme niitä ja keskitymme kuulemiseen, näkemiseen, haistamiseen ja ihomme tuntemuksiin, sisäänpäin tuijottava otteemme irtoaa.
Kehon ja mielen yhteys – terapiassa (MBB) vaativia ja moittivia ajatuksia kutsutaan nimillä ”masentaja” ja ”korjaaja”. Ne vaativat meiltä aina vain lisää ja lisää ja moittivat suorituksiamme. Ne aikaansaavat negatiivisia ja ahdistavia tarinaketjuja, joissa meille käy yleensä huonosti. Stressitilanteissa ne lisäävät kuormitusta ja ahdistusta, jolloin toimintakyky heikkenee. On tärkeä havaita nämä masentajat ja pyrkiä vapautumaan niiden yliotteesta, jolloin stressi vähenee ja toimintakyky elpyy. Vapauttamisessa käytetään avuksi omaa kehoa ja aistien terävöittämistä havaitsemaan ympäröivä maailma, samaan tapaan kuin edellä kuvattiin.
Hyväksymis- ja omistautumisterapiassa ajatuksia tarkkaillaan kuin etäämpää, silmiemme edessä lipuvana nauhana, samaistumatta niiden sisältöön. Hyvää oloa ja mielekkyyden tunnetta tavoitellaan omien arvojen mukaisilla teoilla ja toiminnoilla.
Nämä suuntaukset eivät ole uusia. Jo tutkija ja opettaja Eckhart Tolle on esittänyt kirjoissaan tälle suuntaukselle läheistä ajattelutapaa. Hänen mielestään ihmisen suurin ongelmien tuottaja on omat ajatukset, jotka kaiken aikaa vatvovat mennyttä tai murehtivat tulevaa. Näin elämme omaan egoomme, kärsimyskehoomme sidottua rajoitettua elämää. Hänenkin neuvonsa on keskittyä olemiseen ja tässä hetkessä läsnäoloon voidaksemme löytää hyvän elämän ja oman todellisen itsemme. Tätä ”olemisen” tilaa hän kutsuisi Jumalaksi, jollei katsoisi ihmisen pilanneen ”Jumalan käsitteen” omilla kahlehtivilla määrittelyillään.
Ihmisestä on tullut ihminen laajentuneen ajattelukapasiteettinsä vuoksi. Ajatuksilla on toki tärkeä tehtävä tehdä johtopäätöksiä jokapäiväisten toimintojemme ohjaamiseksi ja turvaamiseksi. Mutta kaikkea mitä ajatukset sanovat, ei tarvitse uskoa. Ajatukset suuntautuvat turhan usein tulevaisuuteen huoliajatuksina ja menneisyyden murehtimisena. Siitä ei ole hyötyä kenellekään.
