Ihmisellä on tarve hallita omaan itseensä liittyviä asioita. Haluamme onnistua hankkeissamme ja siksi meidän pitää suunnitella, ennakoida ja tietää. Epävarmuus pelottaa. Ennakointi ja valmistautuminen onkin hyvästä, jollei se ota ylivaltaa, jossa ohjannasta tulee itsetarkoitus.
Arkiasioiden ohessa saatamme pyrkiä ottamaan ohjannan myös suhteessamme Jumalaan, vaikka uskoisimmekin Häneen. Mielessämme on ennakko-olettamus, mitä uskon pitäisi minulle antaa. Ja myöskin, mitä minulle ei saa tapahtua. Odotustemme pitäisi täyttyä nopeasti, mieluiten heti! Jolleivat ne toteudu, saatamme tulkita uskon turhaksi asiaksi.
Uskon tarkoitus on antaa ihmiselle turvaa. Mutta jos edellytämme Jumalan toimivan meidän laatimiemme odotusten ja aikataulujen mukaan, voi olla vaikea nähdä Hänen kaikkivaltiuttaan ja voimaansa.
Syntiinlankeemuksessa Adam ja Eeva halusivat syöstä Jumalan vallasta ja ottaa vallan itselleen. Tämä halu valtaan ja hallintaan näkyy tänäkin päivänä maailmassamme. Seuraamme medioista, kuinka kansakunnat hyökkäävät toistensa kimppuun, pyrkivät valta-asemaan uhreista ja kärsimyksistä piittaamatta, kuten kautta historian.
Toki näemme ympärillämme myös paljon ihmisten hyvyyttä ja myötätuntoa. Mutta ns. ”hyvinäkään” ihmisinä meidän ei ole helppoa antaa toisillemme muuta kuin sen, mitä itseltämme jää ylimääräiseksi.
Samalla tiellä olemme siis edelleen. Kuitenkin sen, joka on ottanut maailmassa vallan, tulee ottaa vastuu myös seuraamuksista, eli kärsimyksestä. Ongelmaksi muodostuu, ettemme voi itse parantaa syvimpiä kipujamme, koska emme pysty hallitseman elämää ja kuolemaa. Mitä siis tehdä?
Hallinnasta luopuminen ei ole kenellekään helppoa. Se tapahtuu ehkä vasta pakon edessä, kun huomaamme, ettemme omalla voimallamme saa aikaan muutosta. Silloin tunnemme tarvitsevamme jotain itseämme suurempaa. Ketä? Jumalaa ja hänen voimaansa.
Miten voisimme kääntää suunnan ja katkaista tämän pahan kierteen?
Voisiko suunnan antaa Hän, joka toimi päinvastoin kuin me. Hän, joka luopui itse vallasta. Ei vastannut syytöksiin, ei taistellut oikeassa olemisesta. Hän, joka antoi anteeksi myös väärin tekijöille, koska ”He eivät tiedä, mitä he tekevät”.
Matka on pitkä, ja miten sinne olisi mahdollista päästä?
Ehkä havahtumalla näkemään selkeämmin pahan tuoma kärsimys. Tunnustamalla, että se mitä me kaikki oikeasti kaipaamme ei ole valta ja hallinta, vaan turva, apu ja rakkaus. Me tiedämme, mistä sen löydämme.
Tämä malli ja mahdollisuus meille annettiin jo 2000 vuotta sitten.
